Viime vuonna aloittaneen akatemian kansainvälistymisryhmässä uskotaan koulutusviennin mahdollisuuksiin.

Tutkijat opettavat ja opettajat tutkivat. Kauniista ajatuksesta on tullut yliopiston tehtävänkuvauksen iskulause. Poliittisen historian vanhemman tutkijan Katalin Miklóssyn mukaan se ei kuitenkaan vastaa todellisuutta.

– Käytännössä tutkimusta arvostetaan ja opetusta tehdään vasemmalla kädellä, Miklossy huomauttaa.
Opetusviennin mahdollisuudet kiehtovat

Miklóssy ei ole havaintonsa kanssa yksin. Tilannetta pyritään kuitenkin korjaamaan viime vuonna perustetulla Opettajien akatemialla, johon voivat hakea opetuksessa ja sen kehittämisessä ansioituneet yliopistolaiset.

Omassa opetuksessaan muun muassa väittelyitä ja roolipelejä hyödyntänyt Miklóssy on yksi viime vuonna valituista 30 perustajajäsenestä. Hän vetää akatemian kansainvälistymisryhmää. Kahdeksan hengen ryhmä on kokoontunut toistaiseksi neljä kertaa.

Keskeisimmät teemat alkavat olla selvillä. Ryhmän mukaan kansainvälisen opetuksen haasteet voidaan tiivistää neljään I:hin: Internationalisation (kansainvälistyminen), Interaction (vuorovaikutus), Information (tiedon jakaminen) ja Impact (vaikuttavuus).

Erityisen innostuneesti Miklóssy puhuu opetusviennin mahdollisuuksista.

– Toistaiseksi opetusviennillä on tarkoitettu lähinnä koulutusmallien viemistä, mutta uskon, että kysyntää olisi myös hyvin tehdyille oppikokonaisuuksille.

Hän ottaa esimerkiksi oman yksikkönsä, Aleksanteri-instituutin, opetustarjonnan.

– Olemme riippumattomia ja kriittisiä venäjän tuntijoita ja meillä innovatiivinen ote opetukseen. Jos saamme muokattua sen laadukkaiksi opintokokonaisuuksiksi, olisi niillä varmasti kysyntää Venäjän kanssa kauppaa käyvien maiden keskuudessa.
Opetusakateemikoille kaksivuotinen apuraha

Akatemiaan valitut saavat oman opetustyönsä kehittämiseen kaksivuotisen apurahan, suuruudeltaan 10 000 euroa/vuosi. Miklóssy aikoo käyttää omaansa tutustumalla opetukseen parhaisiin käytäntöihin muualla maailmassa.

– Olen kohta suuntaamassa UCLAan Kaliforniaan oppimaan heiltä ja myöhemmin olen menossa Israeliin, jossa järjestetään hyvin kiinnostavia debattimuotoisia kursseja, hän kertoo.

Lisäksi myös akatemiaan valittujen yksiköt saavat kaksivuotisen 15 000 euron määrärahan opetuksen kehittämiseen. Aleksanteri-instituutissa rahaa käytetään opetusteknologian saattamiseen ajan tasalle verkkokursseja varten, sekä useita yliopistoja yhdistävän opetuskonsortion kehittämiseen.

9.9.2013
Teksti: Juha Merimaa
Kuva: Ari Aalto

Liitutaulu ja kalvosulkeiset eivät enää riitä, painottaa Opettajien akatemiaan nimetty filosofi Olli Loukola.

Hyvä opettaja keskustelee ja kestää kritiikkiä, uskoo filosofi Olli Loukola, yksi yliopiston Opettajien akatemian uusista jäsenistä.

— Se mikä on selkeästi sanottu, on selkeästi ajateltu, tiivistää Olli Loukola hyvän opettamisen ytimen filosofi Ludwig Wittgensteinia siteeraamalla.

Loukola on yliopistonlehtori käytännöllisen filosofian oppiaineessa ja yksi rehtori Jukka Kolan viime viikolla nimittämistä 20 Opettajien akatemian uudesta jäsenestä. Viime vuonna perustetun akatemian tarkoitus on kohentaa opetusta ja vahvistaa opetuksen arvostusta.

Työmaata yliopistomaailmassa riittääkin, Loukola sanoo. Tutkimusta hehkutetaan tavan takaa, mutta opetuksen merkitystä muistetaan tähdentää usein vain juhlapuheissa.

Kalvosulkeisten jälkeinen maailma

Teknologian ja lukemisen nopea muutos luo painetta muuttaa myös opettamisen tapoja, yli kaksi vuosikymmentä opettanut Loukola sanoo. Vielä parikymmentä vuotta sitten piti lukea kilokaupalla kirjoja, mutta nykyopiskelija etsii tietonsa netistä.

— Liitutaulu ja kalvosulkeiset eivät enää riitä. Akatemian kaltainen opettajien verkosto on hyvä paikka jakaa uusia opettamisen tapoja.

Vaikka muutos on nopeaa, jokin myös säilyy. Filosofi nostaa keskustelun yhä alansa tärkeimmäksi opetusmenetelmäksi — antiikin ihanteiden mukaisesti.

Lupa sanoa vastaan

Hyvän yrityksen tielle asettuvista esteistä ehkä tavallisin on arkisuudessaan masentava. Kuristava kiire. Milloin miettiä selkeää, kiinnostavaa, motivoivaa opettamista, kun henkilökunnan määrä laskee mutta opetustunnit lisääntyvät?

Loukola puhuu myös opetuksen yksilöllisyydestä.

— Jokainenhan opiskelee ja oppii omalla tavallaan.

Tosiasiassa esimerkiksi keskusteleva pienryhmäopetus on Loukolan kokemuksen mukana vähentynyt.

Hänellä on opissaan niin kandi- kuin tohtorivaiheen opiskelijoita. Heille opettajalla on tärkeä, yksinkertainen viesti.

— Opettajat ovat inhimillisiä, erehtyväisiä. He vain tietävät jostain aiheesta hieman enemmän kuin opiskelijansa. Opettajille siis voi ja pitää sanoa asiallisesti vastaan, jos on aihetta.

 

9.9.2013
Teksti: Anu Vallinkoski
Kuva: Helsingin yliopisto