Hyvät tiedeyhteisön jäsenet.
Kun minua taannoin pyydettiin pitämään tätä puhetta, mieleeni tuli ennen kaikkea kolme ajatusta:
(1.) aivan ensimmäiseksi pohdin sitä, että tämän kunniatehtävän täyttäminen näin etäformaatissa tulee olemaan oikein erityisen kiusallista;
(2.) toisekseen, pohdin sitä, mistä tällaisessa puheessa näin monimuotoiselle joukolle juhlistettavia voisin edes kertoa; sekä
(3.) kolmanneksi, mieleeni tuli ennen kaikkea se, että opiskeluvuodet ovat todellakin tulleet ainakin tältä erää päätökseensä.
Tämän erityislaatuisen maailmantilanteen keskellä sitä ei ole oikeastaan edes käsittänyt, että yksi elämämme merkittävimmistä etapeista on tullut valmistumisen myötä loppuunsa. Ainakin omalta osaltani tämä on ollut monessa kohtaa mielessä olevista asioista vähäisimpiä.
Olkoon tämä kuitenkin puheeni ainoa koronavirusviittaus.
Tänään nimittäin olemme – kukin siellä jossain – juhlistamassa oman pitkäaikaisemman taipaleemme päätöstä.
Kyseinen yliopistotaival kohti valmistumista, olkoon kyse mistä tutkintotasosta tahansa, on ollut epäilemättä kullekin meistä omanlaisensa. Itse olen esimerkiksi autuaan tietämätön niistä käytännöllisistä haasteista, mitä moni vasta vanhemmalla iällään opintojen pariin löytäneistä, tai muista syistä kovien aikataulupaineiden kanssa suorittaneista ovat joutuneet opintojensa edessä kohtaamaan.
Omaa opiskeluaikaani ovat täyttäneet pitkälti ne jollain tapaa perinteisemmät seikat: täytenä untuvikkona yliopistomaailmaan siirtyminen, railakkaasta phuksivuodesta nauttiminen, monipuoliset tehtävät Pykälä ry:n toiminnassa, tenteissä onnistumiset ja epäonnistumiset, monipuoliset työharjoittelut, sivuaineopinnot, oikeustapauskilpailut, rentouttavat vaihto-opinnot, puurtaminen kirjastolla yömyöhään sekä rentoutuminen Thirsty scholarin terassilla. Näin kun asiaa jälkikäteen muistelee, on selvää, että paljon tähän aikaan on mahtunut – vaikka moni teistä kanssani valmistuneista on epäilemättä tehnyt paljon muutakin.
Ennen kaikkea yliopistoaikaa on mielestäni kuvannut heti ensimmäisistä päivistä lähtien painotettu puhe akateemisesta vapaudesta. Kyseisen termin sisältö tarkoittanee monille eri asioita – minkä lisäksi sille on epäilemättä myös historiallisesti ns. oikea merkityssisältö – mutta itselleni asian ytimenä on se, että päivittäin huomaan hämmästyneenä, miten eri tyyppisille poluille kaikki me ensimmäisinä orientaatioviikkoina toisiimme tutustuneet ihmiset olemme jo nyt saattaneet päätyä. Toivonkin, että kukin meistä tänään valmistumistaan juhlivista on tyytyväinen valitsemaansa polkuun, sillä siihen tämä tiedekunta on ainakin oman kokemukseni mukaan tarjonnut ällistyttävän mahdollisuuden.
Samalla totean, että ainakin oman kirjatenttien painottaman opintopolkuni vanavedessä yliopistossa ovat myös puhaltaneet jatkuvat muutoksen tuulet. Tänä päivänä Porthanian pyöröovista sisään kulkevan phuksin opinnot ovatkin ymmärtääkseni melko lailla eri tyyppiset kuin mitä ne itselläni olivat. Olen toki luottavainen, että muun muassa pienryhmäoppimista korostaneet muutokset tulevat tekemään tutkinnosta isossa kuvassa entistäkin paremman kokonaisuuden, mutta samalla haluan korostaa sitä, että nimenomaan opiskelijan omaa vastuunkantamista painottava akateemisen vapauden vaaliminen on ollut ainakin oman yliopistopolkuni antoisin, opettavaisin sekä mieleenpainuvin seikka. Siksi haluan käyttää tämän tilaisuuden korostaakseni sitä arvoa, jonka ainakin itse olen saanut irti näistä vuosista, jotka minä ja te kaikki opiskelutoverini olemme saattaneet rakentaa vastuullisesti mieleiseksemme.
Joka tapauksessa, vaikka onkin niin, että opintopolkumme ovat yksilölliset, olisi tämä puhe täysin keskeneräinen, mikäli en mainitsisi kaikkien meidän tänään valmistumistaan juhlivien matkan varrella kulkeneen ihmisjoukon merkitystä. Ainakaan itse olisin tuskin lähimainkaan tätä yliopistollista tilaisuutta ilman vanhempieni ja isoveljieni tukea ja esimerkkiä. Samoin kiitosta ansaitsevat kaikki lukuisat opiskelutoverini, sekä jo opiskeluaikoja edeltäviltä ajoilta mukana kulkeneet ystävät, jotka ovat aina pitäneet huolen siitä, että juristijargonin pyörteisiin uppoaminen pysäytetään heti alkuunsa.
Siten haluankin päättää tämän puheen, kiittämällä kaikkien meidän tänään valmistumistaan juhlivien puolesta sitä valtavaa tukiverkkoa, puolisoita, perheenjäseniä, ystäviä, professoreita ja muuta yliopistohenkilökuntaa, jotka olette tehneet tästä päivästä mahdollisen.
Kiitos.