Yliopistot saavat pääosan rahoituksestaan valtiolta, vaikka ulkoisen tutkimusrahoituksen määrä on viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvanut huomattavasti ja voi muodostaa yli kolmanneksen yksittäisen tiedekunnan rahoituksesta, oikeustieteellisessäkin jo yli kolmanneksen.
Opetus- ja kulttuuriministeriö jakaa perusrahoituksen korkeakoulujen kesken niin sanotun OKM-mallin mukaan. Mallia uudistettiin viimeksi keväällä 2024. Muutokset eivät olleet mullistavia, mutta osin merkittäviä.
Rahoitusmalli on vahvasti tulosorientoitunut, myös kansainvälisesti verrattuna. Pääosa rahoituksesta jaetaan koulutuksen ja tutkimuksen tulosten perusteella. Lisäksi OKM jakaa osan rahoituksesta strategisin perustein joko yliopistojen omien strategioiden tai OKM:n asettamien strategisten tavoitteiden perusteella.
Rahoitusmallin vuoden 2024 uudistuksessa painotettiin koulutuksen ja tutkimuksen tuloksellisuutta, ja strategiaperusteinen osuus pieneni. Helsingin yliopisto pärjää hyvin tutkimuksen tuloksissa, mutta koulutuksen tuloksellisuudessa HY ei ole yhtä vahva suhteessa muihin yliopistoihin.
Tiedekuntien rahoitukseen vaikuttaa sekä OKM-malli että yliopiston sisäinen rahanajakomalli. Helsingin yliopiston sisäistä mallia on uudistettu siten, että se ottaa aiempaa selvemmin huomioon OKM:n kriteerit.
Oikeustieteen näkökulmasta koulutuksen tuloksellisuuden korostuminen on myönteistä, sillä käytännössä kaikki opiskelijamme valmistuvat kohtuullisessa ajassa. Tähän sisältyy myös mallin meille asettama haaste, sillä se painottaa tavoiteajassa valmistumista. Tavoiteaika on opetussuunnitelman mitoituksen pohjana oleva kolme vuotta oikeusnotaariksi (kanditaso) ja kaksi vuotta maisteriksi. Malli tuottaa yliopistoille rahoitusta tavoiteajassa valmistumisesta lähes kaksinkertaisesti, kertoimella 1,8 hitaasti valmistuneisiin verrattuna. Vuoden sisällä tavoiteajan jälkeen valmistuneiden kerroin on 1,5. Maisteriksi valmistuminen lasketaan siten, että tutkinto tulee suorittaa viidessä vuodessa kandiopintojen alkamisesta. Hitaus notaariopinnoissa kertautuu laskettaessa maisteriksi valmistumisen aikaa.
Oikeustieteen opintoja hidastaa opiskelijoiden työssä käynti, ja 60 prosentilla opinnot venyvät yli tavoiteajan. Suuri osa opiskelijoista tekee alan harjoitteluja ja töitä, mikä usein hyödyttää sekä opintoja että työllistymistä. Tiedekunnan on vaikeaa vaikuttaa työssäkäyntiin. Pidämme myönteisenä myös osallistumista ainejärjestö-, osakunta- ja yhteiskunnalliseen toimintaan, mikä voi hidastaa opintoja. Siten tavoiteajan saavuttaminen on meille haaste.
Tiedekunnan juuri käynnistyneessä opetussuunnitelman kehittämisessä on pohdittava tarkoin, miten se voi edistää koulutuksen sujuvuutta. Löydämmekö tapoja sovittaa työssä käymisen opiskeluun? Onko pullonkauloja, jotka hidastavat opintojen etenemistä? Ovatko opetusjärjestelyt tarkoituksenmukaisia? Osaammeko kysyä ja hyödyntää palautetta?
Myös palautteella on taloudellista merkitystä. Rahanjakomalli noteeraa sekä notaarin tutkinnon jälkeisen kandipalautteen että valmistuneiden palautteen työllistymisestä. Merkitystä on sekä palautteen määrällä – eli kuinka moni vastaa kyselyyn – että annetuilla arvioilla. Saamme kandipalautteessa usein kritiikkiä, ja sen avulla kehitämme opetusta. Viiden vuoden kuluttua valmistumisesta tehdään uraseurantakysely, jonka mukaan juristit ovat varsin tyytyväisiä saamaansa koulutukseen. On ilo huomata, että koulutuksen antamat valmiudet tunnistetaan työelämässä!
Tässä linkki OKM:n rahanjakomalliin: https://okm.fi/-/korkeakouluille-uudet-rahoitusmallit