Oikeustieteellisen tiedekunnan kehittämispäivä pidettiin kolmannen kerran 19.8. noin 70 tiedekuntalaisen kanssa. Edellisillä kerroilla olemme olleet Vuosaaressa, tällä kertaa paikkana oli yliopiston juhlatila Unioninkadulla.
Aamupäivän aiheena olivat tohtoriopinnot, jotka ovat viime vuosina olleet muutoksessa. Oikeustieteellisessä tiedekunnassa väitellään aiempaa enemmän. Helsingin yliopiston tavoitteena on, että tohtoriohjelmista valmistuisi vähintään 20 tohtoria vuodessa. Oikeustieteessä on ollut vuosittain 12–13 väitöstä. Tänä vuonna on ollut 13 väitöstä ja seitsemän väitöskirjaa on jo prosessissa, joten voimme hyvinkin saavuttaa tavoitteen jo tänä vuonna.
Päivän pääalustaja, johtamisen professori Satu Teerikangas korosti alustuksessaan väitöskirjatyön ja muun elämän välistä tasapainoa. Ohjaajan ei tule ryhtyä elämäntapavalmentajaksi, mutta ohjauksessa tulee sopia realistisista tavoitteista ja välitavoitteista, tutkijan elämäntilanne huomioon ottaen. Kestävyysjohtamista tutkinut alustaja korosti, että väitöskirjaprosessi on niin pitkä ja vaativa, että inhimillinen kestävyys edellyttää sen mitoittamista ja ajoittamista siten, että se saadaan toteutettua sovitussa ajassa. Ohjaussuunnitelma laaditaan nykyisin kaikkien ohjaajien ja väitöskirjatutkijoiden välillä, ja siinä sovitaan aikataulusta ja sen muutoksista.
Kiertävissä työpajoissa keskusteltiin ohjauksesta, väitöskirjatutkijoiden hyvinvoinnista ja OTT-tutkinnon opetussuunnitelmasta. Viimeksi mainitussa työpajassa korostettiin oikeusteorian ja metodiopintojen tärkeyttä, erityisesti kun väitöskirjatutkijoita tulee erilaisista taustoista ja erilaisilla peruskoulutuksilla.
Neljännessä työpajassa keskusteltiin aiheesta artikkeliväitöskirja vai monografia. Monografian todettiin antavan mahdollisuuden kokonaisvaltaiseen aiheen haltuun ottamiseen. Käytännössä se voi antaa joustavuutta ajankäyttöön. Toisaalta suuren projektin koossa pitäminen voi olla haasteellista sekä tutkijalle että ohjaajalle. Artikkeliväitöskirjalla havaittiin olevan etuja, jos tavoittelee kansainvälistä uraa tai näkyvyyttä. Siinä on myös etunsa nopeasti kehittyvillä aloilla, jolloin muutokset todetaan johdannossa. Työprosessissa artikkeleista tulee jatkuvaa palautetta, joten etenemisen seuraaminen on konkreettisempaa.
Artikkeliväitöskirjat ovatkin yleistyneet, mutta selvästi vähemmän kuin englanninkieliset väitökset. Vuosina 2024–25 on tähän mennessä (elokuu) tiedekuntaneuvostossa käsitelty 36 väitöskirjaa, joista kolmasosa kotimaisilla kielillä. Yksi on ruotsinkielinen. Englanniksi kirjoittavat sekä kansainväliset väitöskirjatutkijat että suomalaistaustaiset, joita valtaosa väittelijöistä edelleen on. Artikkeliväitöskirjoja oli alle kolmannes (31%).
Väitöstilaisuudet ovat julkisia, kuten ennenkin. Tiedot niistä löytyvät Helsingin yliopiston tapahtumakalenterista