Oikisblogi: Porthania on tiedekunnan kotipesä

Kiintymys menneeseen ei estä tilojen kehittämistä nykyajan tarpeita vastaavaan suuntaan. Porthanian remontti on mahdollisuus vahvistaa paitsi viihtyisyyttä myös tiedekunnan yhteishenkeä, kirjoittaa dekaani Johanna Niemi blogikirjoituksessaan.

Kun 1960-luvulla opiskellut juristi kuuli, että aloitan työn dekaanina, hänen ensimmäinen kysymyksensä oli, ”onhan työhuoneesi Porthanian viidennessä kerroksessa?” Kyllä, saatoin vastata myönteisesti. Rakennukset ovat ihmisille tärkeitä, joskus jopa rakennusten kerrokset.

Rakennuksissa puhuttavat monet asiat: ennen muuta soveltuvuus käyttötarkoitukseen, mutta myös viihtyisyys ja esteettisyys. Arkkitehti Aarne Ervin suunnittelema Porthania on modernin arkkitehtuurin merkkipylväitä. Sen valoisa portaikko, lasiseinäinen avara opiskelijaruokala ja Arvid Bromsin seinämaalaus Eteenpäin – Ylöspäin! jaksavat elähdyttää vielä vuosin jälkeen.

Modernismin merkkirakennuksena Porthania on suojeltu. Tämä koskee erityisesti yleisölle avoimia tiloja. Aarne Ervin ajatuksen mukaan sisätilat sitä vastoin ovat pitkälti muunneltavat, mikä on mahdollista harvaan sijoitettujen kantavien pilarien avulla. Suojelu ei siis estä muuttuvien tilatarpeiden huomioon ottamista.

Dekaaniaikanani on keskusteltu paljon rakennuksista. Keskeinen syy tähän olivat aluksi kohonneet tilakustannukset. Vähitellen kävi selväksi, että tarvitaan perusteellisempi peruskorjaus vesivuotojen ja muiden epäkohtien korjaamiseksi. Samalla tavoitteena ovat entistä viihtyisämmät ja tarkoituksenmukaisemmat tilat. Henkilöstö on osallistunut tilakehitykseen työpajojen, keskustelujen ja sähköisen alustan kautta. Peruskorjauksen suunnittelu on käynnissä, toteutusvaiheeseen päästäneen ja väistötiloihin siirrytään kesällä 2026. Väistöstä huolimatta toivotamme tasakymmenvuosia sitten aloittaneiden alumnien ryhmiä tervetulleiksi tutustumaan tiedekuntaan.

Siitä asti kun ensimmäisen kerran astuin sisään Porthanian pyöröovista 1970-luvulla, rakennus on symboloinut tiedekuntaa, ihan niin kuin muillekin tiedekunnan opettajille ja tutkijoille. Olen kuitenkin urani varrella työskennellyt muissakin yliopistoissa, varsinkin Turussa ja Uumajassa. Erityisesti Lundissa huomasin, että kiintymys menneeseen ei estä tilojen kehittämistä nykyajan tarpeita vastaavaan suuntaan. Haluan nähdä tuleva remontin mahdollisuutena vahvistaa paitsi viihtyisyyttä, myös yhteisöä. Tiedekunta ansaitsee sen, ja myös Porthania paraatipaikalla ansaitsee parempaa.

Porthania rakennettiin 1950-luvulla ja valmistui samana vuonna kuin synnyin. Tuntuu mukavalta siirtyä sieltä eläkkeelle.