Tänä vuonna oikeustieteellisten koulutusyksiköiden valintakoe on ensimmäistä kertaa yhdessä yhteiskuntatieteiden, kuten hallintotieteen, sosiaalitieteiden ja viestinnän, kanssa. Uutta valintakoetta kutsutaan neutraalisti nimellä Valintakoe G.
Uudistuksen taustalla on tavoite nopeuttaa ylioppilaiden siirtymistä korkeakouluopintoihin. Suomalaiset ylioppilaat siirtyvät yliopisto-opintoihin vanhempina kuin monissa muissa maissa. Uudistuksen jälkeen hakija voi yhdellä valintakokeella hakea kuuteen hakukohteeseen. Vaikka ei pääsisi ykkösvaihtoehtoonsa, mieluisat opinnot voivat löytyä lähialalta. Tässä kohdin oikeustieteessä ei tapahdu suurta muutosta, sillä oikeustieteelliset koulutusyksiköt ovat jo usean vuoden ajan olleet yhteisvalinnassa ja valintakoe on ollut yhteinen. Nyt ruotsinkielisetkin hakukohteet tulevat samaan kokeeseen.
Oikeustieteen kohdalla suurin muutos on siinä, että ennakkoaineiston laajuus pienenee ja siihen tutustumiseen on vain muutama päivä aikaa ennen koetta. Meidän näkemyksemme mukaan ennakkoaineistolla on ollut tärkeä tehtävä siinä, että hakija on tutustunut alaan ja voinut arvioida omaa motivaatiotaan. Tässä suhteessa tärkeä muutos tapahtui jo edellisen vuosikymmenen lopussa, kun huomattava osa opiskelijoista alettiin ottaa ylioppilastodistuksen perusteella eikä heidän motivaatiotaan erikseen testata. Kummallakin valintatavalla, todistuksilla ja valintakokeella, on saatu hyviä ja motivoituneita opiskelijoita.
Kirjoitin tässä blogissa noin vuosi sitten: ”Valintakokeen luonne on siten muuttumassa oikeudellisen tiedon testaamisesta yleisempien opiskeluvalmiuksien osoittamiseen…. [Tavoitteena on] testata tieteellisen tiedon ja käsitteistön omaksumista ja soveltamista sekä tieteellisten aineistojen analyyttista ja kriittistä tarkastelua – taitoja, jotka ovat juristin ammatissa tarpeen.”
Lisää tietoa uudesta valintatavasta: