Väitöskirjassaan Undoing the Borders of ‘Access’ Berfin Nur Osso tarkastelee EU:n ja sen jäsenvaltioiden tapaa hallita erityisesti Turkin kaltaisista maista saapuvien pakolaisten liikkuvuutta sekä toimenpiteiden vaikutusta pakolaisten elämään.
– Tutkimukseni haastaa perinteiset käsitykset rajoista ja tarjoaa uuden analyyttisen viitekehyksen pakolaisten koettelemusten ymmärtämiseksi EU:n rajamenettelyjen muuttuessa, Osso selittää.
Tutkimuksessa pohditaan ulkoistamista (vastuun siirtämistä EU:n ulkopuolelle) ja sisäistämistä (pakolaisten liikkuvuuden ja oikeuksien rajoittamista EU:ssa). Esimerkkinä ulkoistamisesta on EU:n ja Turkin maaliskuussa 2016 solmima sopimus, joka vaikeutti pakolaisten rajanylitystä Turkista Kreikkaan ja salli Kreikan palauttaa pakolaisia Turkkiin. Näin EU pyrkii torjumaan monet pakolaiset jo ennen heidän saapumistaan EU:n alueelle varsinkin Aasian, Afrikan ja Lähi-idän maista. Yhdistettynä tiukkoihin rajavalvonta- ja viisumijärjestelmiin ulkoistaminen asettaa monet pakolaiset mahdottomaan tilanteeseen. He saattavat joutua vaaraan turvautuessaan pakon edessä salakuljettajien apuun, tai heiltä saatetaan kieltää oikeusturva puutteellisin perustein.
Jos ja kun pakolaiset saapuvat EU:n alueelle, heidän liikkumistaan, elinolosuhteitaan ja oikeuksiaan rajoitetaan usein tiukoilla säännöillä. Ne ovat esimerkkejä sisäistämiseksi kutsutusta strategiasta. Pakolaiset saattavat esimerkiksi joutua odottamaan turvapaikkahakemuksensa käsittelyä kaksi tai kolmekin vuotta leirillä tai tietyllä alueella, kuten Kreikan tai Italian saarilla. Vastaanottavissa yhteiskunnissa usein koettu syrjäytyminen ja syrjintä saavat lisäksi pakolaiset tuntemaan, etteivät he ole tervetulleita.
Edellä kuvatut kaksi strategiaa muodostavat yhdessä monitahoisen ja syrjivän hallintamekanismin. Tämä osoittaa, miten poliittiset ja turvallisuuteen liittyvät huolenaiheet ohittavat ihmisoikeudet ja pakolaisten oikeudenmukaisen kohtelun. Ne jättävät myös varjoonsa EU:n ja sen jäsenvaltioiden kansainväliset oikeudelliset sitoumukset ja pakolaisten suojelua koskevat velvoitteet.
Vastustamisen keinoja
Osso tarkastelee väitöskirjassaan pakolaisten kohtaamia oikeudellisia, fyysisiä ja sosiaalisia rajoja Kreikan saarilla tehtyjen tapaustutkimusten pohjalta. Oikeudelliset rajat määrittävät, kuka saa tulla ja jäädä ja kenen täytyy lähteä, kun taas sosiaaliset rajat ovat pakolaisia koskevia asenteita ja puhetapoja. Väitöskirja pyrkii selvittämään, miten rajat vaikuttavat pakolaisten turvaan ja oikeuksiin EU:ssa ja miten pakolaiset haasteista huolimatta jatkavat ponnistelujaan hyväksynnän ja oikeuksien puolesta.
– Tutkimukseni keskiössä on ’pääsyn’ käsite jolla viittaan siihen, miten pakolaisten annetaan – tai ei anneta – saapua maahan, saada suojelua ja tulla osaksi yhteiskuntaa. Pääsyssä ei ole kyse vain fyysisestä maahantulosta vaan myös turvapaikan, terveydenhuollon, koulutuksen ja työskentelyn kaltaisista oikeuksista, Osso toteaa.
Vaikka EU:n lait ja linjaukset pyrkivät pakolaisten hallintaan, tutkimus osoittaa, että pakolaiset eivät vain hyväksy kohtaamiaan käytäntöjä. He vastustavat niitä arkielämässään eri tavoin, esimerkiksi kuvataiteen, sosiaalisen median ja muiden mielenilmaisukanavien kautta. Pakolaiset siis ponnistelevat aktiivisesti oikeuksiensa puolesta vaikeissakin olosuhteissa ja tavoilla, joita muut saattavat pitää passiivisina.
Osso käyttää audiovisuaalisia menetelmiä ja haastatteluja rakentaakseen muuttoliikkeen hallinnan poliittisten, sosiaalisten ja oikeudellisten seuraamusten ymmärrystä alhaalta ylöspäin. Hän onnistuu näin tarjoamaan ainutlaatuisen näkökulman pakolaisten kokemuksiin rajavalvonnasta, turvapaikkaprosessista ja kotouttamisesta. Lähestymistapa tarjoaa uutta tietoa pakolaisten eletystä todellisuudesta ja entistä syvemmän käsityksen rajoihin liittyvistä kokemuksista, joita on usein vaikea kuvata oikeustieteen perinteisillä analyyseillä tai menetelmillä.
Oivalluksia päättäjille
Tutkimuksen tulokset ovat erityisen merkityksellisiä EU:n ulkorajoilla vallitsevan tilanteen ja EU:n turvapaikkajärjestelmän viimeaikaisten uudistusten valossa. Esimerkiksi Kreikan ja Turkin rajalla pakolaisia on pakotettu takaisin Turkin puolelle ja raja on suljettu, minkä lisäksi pakolaisilta evätään usein pääsy turvapaikkaprosessiin. Viime aikoina vastaavia ilmiöitä on havaittu pakolaisten kohtelussa Suomen ja Venäjän rajalla. Maantieteellisistä eroista huolimatta kummankin rajan tilanne heijastaa EU:n laajaa strategiaa, joka keskittyy tiettyihin pakolaisjoukkoihin kohdistuvaan pelotevaikutukseen ja hallinnan lisäämiseen. Tutkimus korostaa Euroopan ulkopuolisten pakolaisten kohtelussa esiintyviä eroja ja peräänkuuluttaa nykyistä oikeudenmukaisempia ja turvallisempia vaihtoehtoja.
Tutkimustulokset tarjoavat arvokasta tietoa päättäjille, kansalaisjärjestöille ja pakolaisyhteisöille. Tutkimuksessa kehitetty systemaattinen viitekehys osoittaa, kuinka monta tasoa kotinsa jättäneiden pakolaisten on ylitettävä kotoutuakseen uusiin yhteiskuntiin ja saavuttaakseen heille kuuluvat oikeudet. Viitekehys voi ohjata turvapaikkajärjestelmien uudistamista siten, että pakolaisille turvataan tasa-arvoiset oikeudet ja suojelu lähtömaasta riippumatta. Se voi myös toimia kansalaisjärjestöille ja ihmisoikeuksien puolustajille mallina, jonka avulla voidaan kehittää entistä tehokkaampia strategioita pakolaisten oikeuksien tukemiseksi ja syrjäyttävien käytäntöjen haastamiseksi.
Lisätietoja väitöstilaisuudesta:
VTM, OTK Berfin Nur Osso väittelee 10.1.2025 klo 13.15 aiheesta Undoing the Borders of ’Access’: A Socio-Legal Inquiry into Migration Management and Refugee Struggles at the European Union’s External Borders. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Porthania, PIII, Yliopistonkatu 3.
Vastaväittäjänä on kansainvälisen maahanmuutto-oikeuden professori Maja Janmyr (Oslon yliopisto), ja kustoksena on Panu Minkkinen.
Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa Heldassa.
Lisätietoja:
Väitöskirjatutkija Berfin Nur Osso
040 873 5303
berfin.osso@helsinki.fi