Lahjoituksella tukea tiedekunnalle ja yhteisöllisyyteen

– Tiede tarvitsee tukea ja ajatus vapautta menestyäkseen, kuten liekki tarvitsee happea ja ilmaa ympärilleen, vertaa eurooppaoikeuden professori Juha Raitio.

Suomen menestyneimmän tieteentekijän, Helsingin yliopiston logossa tuo liekki edustaakin metaforisesti tietoa ja tutkimusta. Juha Raitiolle merkkipäivälahjoitus ja siihen varojen kerääminen onkin selkeä tuki työpaikalle oman työpanoksen lisäksi myös rahoituksen avulla. Hän kokee olevansa itse elävä esimerkki onnistuneesta koulutuspolitiikasta: 1990-luvun laman keskellä kannustettiin tutkijanuralle lähtemistä ja annetun tuen avulla se olikin todellinen vaihtoehto lamasta kärsivän yhteiskunnan keskellä.

Oman merkkipäivän, 50-vuotisjuhlan, lähestyessä Juha Raitio halusi viettää juhlaa yhdessä läheisten, kollegoiden ja omien verkostojensa kanssa ja näki siinä tilaisuuden yhteisöllisyyden lisäämiseksi. Idea yhteisestä lämminhenkisen juhlan viettämisestä oli jäänyt muutaman vuoden takaisesta kollegan järjestämästä tilaisuudesta.

– Se on sitä vanhaa maailmaa, johon haluaisi edes hetkeksi palata, toteaa Juha Raitio.

Hän toivoo, että juhlaan on helppo osallistua, että mukaan lähtemiseen on mahdollisimman matala kynnys, eikä tilaisuudesta muodostu liian virallisen ”pönöttävä”. Päämäärä ei kuitenkaan ole henkilökohtainen juhlinta vaan varojen keruu oikeustieteeseen, etenkin eurooppaoikeuteen.

Kiitos yliopistolle

Helsingin yliopiston lahjoitusrahastojen toimintamalli tarjosi Raition mielestä loistavat puitteet idean onnistumiselle.

– Valtiovallan Helsingin yliopistoon kohdistamat koulutusleikkaukset olivat kohtuuttomat, epäoikeudenmukaiset, arvostelee Raitio ja jatkaa, – Helsingin yliopistoa kannattaa tukea ja merkkipäivälahjoituksen kerääminen on minun mielenilmaukseni siihen, että jotain on tehtävä; tämä on yhden työntekijän yritys kantaa kortensa kekoon. Jos henkilökunta on valmis sijoittamaan omaan tieteenalaansa, on se signaali myös valtiovallalle.

Raitio antaa kiitoksensa yliopiston hallinnolle, tiedekunnalle ja yliopistopalveluille: hän oli ilahtunut siitä, että kaikki lähtivät innolla mukaan kannustaen.

Yliopistopalvelujen ja lahjoittamisesta vastaavien tuki on ollut hänestä erinomaista: käytännön järjestelyt ovat mutkattomat, lahjoittaminen on helppoa – verkkolahjoitus sähköisen järjestelmän kautta onnistuu vaivattomasti ja halutessaan voi lahjoittaa myös nimettömästi, kun tarjolla on myös tilinumerolla lahjoittaminen.

Raition mielestä tutkijan työn luonteeseen kuuluu se, että rahoituksen suhteen koko ajan pitää keksiä jotain, olla aktiivinen. Kyseessä on myös uskottava kilpailu muiden yliopistojen, kuten Kööpenhaminan ja Tukholman kanssa. On myös henkilökunnasta kiinni, paljonko varoja on käytössä. Kun perusrahoituksesta ei riitä jaettavaa, ulkoisen rahoituksen hankintaan muodostuu enemmän paineita. Juha Raitio toivoo esimerkillään olevan vaikutusta siihen, että muutkin innostuisivat lähtemään mukaan kampanjaan tavalla tai toisella.

– Pienistä puroista syntyy suuri virta, hän toteaa.

juhlasta tukea omalle tieteenalalle

Eurooppaoikeus on hyvin suosittu oppiaine. Tarve järjestää koulutukseen sijoittuvia tilaisuuksia, osallistua ajankohtaisiin seminaareihin ja kerätä varoja ulkomaanmatkoihin on kasvava. Eurooppaoikeus on vahvasti kansainvälinen oikeudenala, jossa yhteistyö ja verkostot ovat tärkeitä. Myös kirjahankinnat ovat kalliita, sillä kirjat on monesti tilattava ulkomailta. Yksittäisillä oppiaineilla ei ole suuria varoja ja koko oikeustieteen ala joutuu keksimään aktiivisesti uusia varankeräystapoja.

Eniten Raitiota huolettaa opiskelijoiden tulevaisuus.

– Me professorit kyllä pärjäämme, mutta opiskelijat kärsivät eniten koulutusleikkausten hurrikaanissa. Varainhankintakampanja on tuen osoittamista koko yhteisölle ja yhteisöllisyydelle.

Lahjoittamisen tapoja on monia, voi esimerkiksi tehdä kerta- tai kuukausilahjoituksia 375-Tulevaisuusrahastoon tai tehdä testamenttilahjoituksen. Varoja voi myös kerätä merkkipäivälahjoituksella.

– Ei tarvitse odottaa että itse kuolee, vaan lahjoituksen voi tehdä jo eläessään, se on itselle mukavampaa, naurahtaa Juha Raitio.

– Ajattelin juhlia jo eläessäni.