Helmikuun puolivälissä Eeli Aakko ja Jenna Senkin matkustivat yhdessä joukkuekaverinsa ja valmentajiensa kanssa Barcelonaan, European Law Moot Court (ELMC) -oikeustapauskilpailun aluefinaaliin. Matka oli päätepiste puoli vuotta aikaisemmin alkaneeseen urakkaan, joka oli työllistänyt opiskelijoita poikkeuksellisella tavalla, mutta myös antanut poikkeuksellisen paljon.
– Oma puheenvuoro kuulemisessa tuomariston edessä huipensi kaiken, minkä eteen olimme tehneet työtä koko vuoden. Se oli ohi tosi nopeasti, kun omat argumentit piti esittää kymmenessä minuutissa. Siihen tiivistyi kuitenkin kaikki työ mitä olimme tehneet ennen sitä: perehdytty oikeuskäytäntöön, mietitty omia argumentteja ja kirjoitettu puheenvuoroa uudestaan kerta toisensa jälkeen, tunnelmoi Eeli Aakko kysymykseen kilpailun kohokohdasta.
Eeli Aakko ja Jenna Senkin ovat neljännen vuoden opiskelijoita, joita kiehtoo oikeustieteen yhdistelmä yhteiskunnallisuutta ja käytännönläheistä ongelmanratkaisua. Molemmille ensisijaiset motiivit osallistua kilpailuun olivat kiinnostus EU-oikeuteen ja mahdollisuus kehittää käytännön juristitaitojaan. Kilpailun kansainvälinen ulottuvuus houkutti myös.
– Halusin sisällyttää jotain kansainvälistä opintoihini, mutta vaihtoon lähteminen tuntui turhan raskaalta. Tämä oli sopiva ratkaisu, sillä tässä pääsee reissaamaan ja tutustumaan opiskelijoihin muista maista, eli se on yksi tapa kansainvälistyä, Senkin sanoo.
Asianajajan ajattelutapa tutuksi
Oikeustapauskilpailujen vahvuus on, että osallistujat saavat oppia asianajoa käytännönläheisellä tavalla. ELMC-kilpailussa opiskelijat edustavat EU-tuomioistuimen prosessin eri osapuolia – kantajaa, vastaajaa sekä Euroopan komission edustajaa. Syyslukukaudella kurssin alkaessa opiskelijat aloittavat urakkansa laatimalla kantajan ja vastaajan kirjelmät, eli heidän pitää argumentoida sekä puolesta että vastaan.
– Tavallisessa kurssitentissä pyritään niin sanotusti yhteen oikeaan vastaukseen. Oikeudenkäyntikirjelmää ei sen sijaan voi kirjoittaa sillä tavalla, vaan osallistujien pitää pystyä havaitsemaan miten argumentoidaan tehokkaasti. Tällöin on hallittava paitsi omat, myös vastapuolen argumentit, sanoo kurssin vastuuopettaja Pekka Pohjankoski.
Seuraavassa vaiheessa, eli aluefinaalissa, argumentoidaan suullisesti tuomariston edessä kuten oikeassa oikeudenkäynnissä. Aakko ja Senkin kertovat, että he oppivat uusia tapoja ajatella noin puoli vuotta kestäneen kurssirupeaman aikana.
– Piti pakottaa itsensä uudenlaiseen asetelmaan ja omaksua asianajajan näkökulma. Asianajajalle on oleellista, mikä on asiakkaan kannalta parasta argumentointia. Siinä oppi keskittymään siihen, että on retorisesti vakuuttava, Aakko sanoo.
Olennainen osa oikeustapauskilpailua on tietysti itse tehtävä. ELMC-kilpailussa se on niin mittava, että tehtävän kuvaus kysymyksineen kattaa useamman sivun.
Fiktiivisessä oikeustapauksessa yhdistyvät yleensä monenlaiset juridiset pulmat, niin ikivihreitä kuin myös ajankohtaisia kysymyksiä. Iso osa kilpailujen viehätystä onkin siinä, että opiskelijat saavat ratkoa EU-tuomioistuimessa vireillä olevia ajankohtaisia oikeudellisia kysymyksiä, joissa on haastetta myös kokeneille asiantuntijoille.
– Tehtävään ei ole olemassa helppoja tai välttämättä edes yksiselitteisen oikeita vastauksia. On vain parempaa ja huonompaa argumentaatiota, sanoo Pohjankoski.
Uskottavuutta tuo myös se, että kilpailun aluefinaalien tuomarit ovat alan johtavia asiantuntijoita; professoreita, tuomareita ja asianajajia eri Euroopan maista. Koko kilpailu huipentuu finaaliin Luxemburgissa, jossa kilpaillaan aitojen EU-tuomioistuimen tuomarien edessä.
Työelämän alumnit tukena
Nelihenkisen opiskelijajoukkueen tukena ovat kurssin vastuuopettajan lisäksi myös opiskelijavalmentajat, jotka ovat käytännössä edellisvuoden kisajoukkueen jäseniä. Tämän lisäksi aiemmin kisaan osallistuneet alumnit osallistuvat myös aktiivisesti joukkueen valmentamiseen.
– Saimme todella henkilökohtaista palautetta, sillä jokaviikkoisissa valmennustapaamisissa oli välillä enemmän valmentajia kuin osallistujia läsnä. Palaute oli tosi konkreettista ja yksityiskohtaista, joten siitä sai paljon eväitä jatkoon, Senkin kertoo.
Yksi aktiivisista alumneista on asianajotoimisto Krogeruksen teknologia- ja EU-oikeuteen erikoistunut Senior Associate Iiris Rantanen. Hän osallistui itse kilpailuun lukuvuonna 2017–18, oli myöhemmin mukana opiskelijavalmentajana ja on sen jälkeen tukenut toimintaa alumnina. Alumnit osallistuvat valmentamiseen pro bono -periaatteella.
Rantanen nostaa esiin kaksi asianajotyössäkin tärkeää ominaisuutta, joissa hän kehittyi huomattavasti osallistuessaan kilpailuun opintojen loppuvaiheessa. Hän oli tuolloin vielä kokematon esiintyjä, mutta sai valmennusjakson aikana varmuutta ja huomasi millainen tyyli hänelle itselleen toimii. Taidot työskennellä intensiivisesti osana pientä ryhmää oli toinen tärkeä oppi.
– Se oli ikään kuin ensimmäinen simulaatio, jossa työskentelin tiiviisti pienessä tiimissä kuukaudesta toiseen samalla lailla kuin nykyisessä työssäni asianajotoimistossa.
Rantasen mukaan oikeustapauskilpailut tunnetaan asianajotoimistoissa ja osallistuminen kilpailuun on CV-merkintä, jota arvostetaan. Kilpailuun kuuluva intensiivinen harjoittelu on asianajotoimiston näkökulmasta kuin ilmainen perehdytys alalle.
– Se osoittaa myös, että opiskelija on valmis heittäytymään ja omistautumaan projektille, joka kestää kuukausia.
Arvonsa on silläkin, että alumneina toimivat entiset kilpailijat toimivat monipuolisesti eri juristialan töissä, joten opiskelijat saavat alumnien kautta hyvän näkymän alan mahdollisuuksista. Kurssin aikana osallistujat kävivät myös tutustumassa Valtioneuvoston kanslian EU-tuomioistuinasioiden yksikön sekä Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimintaan.
Osallistuminen kisaan voi myös avata ovia muualla kuin kotimaassa, sillä ELMC-kilpailu tunnetaan Euroopan laajuisesti.
– Jos on esimerkiksi kiinnostunut EU-urasta, niin osallistuminen on hyvä käytännöllinen meriitti, kun sen voi toteuttaa opintojen yhteydessä Helsingistä käsin, Rantanen sanoo.
Uranäkymiä ja elämänmittaista ystävyyttä
Tällä kertaa Helsingin yliopiston joukkueen suoritus ei riittänyt paikkaan finaalissa, joka käydään EU-tuomioistuimessa Luxemburgissa huhtikuussa. Tunnelmat kisaurakan jälkeen ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin pettyneet.
– Oikeustapauskilpailu vie paljon aikaa, mutta antaa myös valtavasti. Olen kokenut osallistumisen tosi hyödylliseksi oman kehityksen kannalta ja se on laajentanut näkymiäni siitä, mitä kaikkea olisi mahdollista tehdä tulevaisuudessa, Aakko sanoo.
– Tästä kokemuksesta sai paljon irti, monelta eri kantilta. Tekemisellä oli paljon liittymäkohtia käytännön juristin työhön, mikä on varmasti valtti tulevaisuuden työnhaussa, Senkin täydentää.
Yksi kilpailun tärkeä anti on sen sosiaalinen puoli. Aakon ja Senkinin mukaan joukkue teki niin tiivisti työtä yhdessä koko syksyn ja talven, että ystävystyminen oli väistämätöntä. Suunnitelmissa on pitää yllä ystävyyttä jatkossakin.
Kilpailuun vuonna 2008 osallistunut Pekka Pohjankoski voi omalta osaltaan todistaa sen puolesta, että kilpailusta todellakin jää pysyviä ystävyyssuhteita.
– Anekdoottina voin kertoa, että olen ollut oman joukkueeni jäsenten häissä, ja edelleenkin olemme yhteyksissä.