Dekaani Jukka Mähönen
Mähönen on toiminut lähes kaksikymmentäviisi vuotta eri professorintehtävissä Turun, Oslon ja Helsingin yliopistoissa. Tehtävä dekaanina ei ole Mähöselle uusi, sillä hän toimi dekaanina Turun yliopistossa vuosina 2010–2015.
– Helsingin oikeustieteellisen tiedekunnan johtaminen on haaste, jota en voinut vastustaa. Tehtävä antaa mahdollisuuden myös osallistua Suomen vanhimman ja suurimman yliopiston, Helsingin yliopiston, johtoon.
Mähönen haluaa dekaanikautensa aikana vahvistaa tiedekuntaa niin opetus- kuin tutkimusyhteisönä. Hänen tavoitteenansa on tiedekunnan opiskelijamäärän hallittu kasvu niin perus- kuin jatkotutkinnoissakin sekä suomeksi, ruotsiksi että englanniksi.
– Tiedekunnalla on kansallinen tehtävä oikeusvaltion ylläpitämisessä, sen lisäksi haluan viedä vaikuttavuutta nykyistäkin enemmän kansainväliselle tasolle. Haluan myös vahvistaa tiedekunnan tutkimusta ja taloutta niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tutkimusrahoituksella.
Varadekaani Sakari Melander
Rikosoikeuden professori
Melanderin mukaan tiedekunnassa tehdään runsaasti niin kansallisesti kuin kansainvälisesti korkeatasoista tutkimusta, mutta aikaa ja tukea tutkimuksen tekemiseen ja tutkimusrahoituksen hakemiseen samoin kuin oikeustieteellisen tutkimuksen kehittämiseen tarvittaisiin lisää. Tärkeää olisi lisäksi parantaa tiedekunnassa tehtävän tutkimuksen näkyvyyttä niin tiedekunnan sisällä kuin sen ulkopuolellakin.
– Tiedekunnassa olisi hyvä järjestää säännöllisesti tutkimuspäiviä, joissa tiedekuntalaiset esittelisivät tekeillä olevaa tutkimustaan muille tiedekuntalaisille. Erityisen tärkeää olisi, että tiedekunnassa aloittavat väitöskirjatutkijat pääsisivät esittelemään tutkimusprojektejaan tiedekuntalaisille.
Melander haluaa myös kehittää tutkimusrahoituksen hakemisen tukiprosesseja, sekä laajemmin tuoda oikeustieteellistä tutkimusta osaksi Helsingin yliopiston monitieteistä tutkimusta.
Varadekaani Laura Ervo
Prosessioikeuden professori
Ennen siirtymistään Helsingin yliopistoon Ervo toimi pitkään professorina Örebron yliopistossa Ruotsissa. Mahdollisuus hyödyntää Ruotsin kokemuksia akateemisesta johtamisesta ja pedagogisesta kehittämisestä oli keskeinen syy lupautua tehtävään.
– Tässä tehtävässä voin hyödyntää sekä ulkomailla karttunutta osaamista että vahvaa sitoutumistani kotimaiseen oikeustieteeseen.
Ervon tavoitteena on rakentaa avoin ja kannustava ilmapiiri, jossa opetusta kehitetään yhdessä, ja jossa opiskelijoiden palaute otetaan vakavasti.
– Pidän erityisen tärkeänä sitä, että tiedekunnan opetus on aidosti opiskelijoiden oppimista tukevaa. Haluan edistää opetuksen kokonaisvaltaista kehittämistä niin, että sekä sisältö että pedagogiset ratkaisut vastaavat tämän päivän ja tulevaisuuden tarpeisiin ja tuottavat niitä kompetensseja, joita työelämässä tarvitaan pärjätäkseen juristin ammatissa.
Varadekaani Anette Alén
Alén toimi edellisessä dekanaatissa opetusvaradekaanina, joten hänelle oli luontevaa jatkaa työtä tiedekunnan johdossa.
– Opetusvaradekaanina liikuin jo osin YVV-suuntaan: johdin pienten osaamiskokonaisuuksien pilottia, jossa pääsimme kehittämään täysin uudenlaista koulutuskokonaisuutta työelämätarpeisiin ja työelämäkumppaneiden kanssa. Lisäksi tein eriasteista yritysyhteistyötä etenkin tekoälyasioissa.
Alén haluaa varmistaa, että tiedekunta on mukana tekemässä ja suuntaamassa yhteiskunnallisia muutoksia sekä toimimassa oikeusvaltion puolesta yhdessä sidosryhmien kanssa. Muita tärkeitä osa-alueita ovat tekoälyyn liittyvän toimijuuden ja toimintojen kehittäminen sekä yritysyhteistyön systematisointi.
Varadekaani Dorota Gozdecka
Varadekaani
Gozdecka on oikeustieteen professori, joka on erikoistunut ihmisoikeuksiin, yhdenvertaisuuteen ja kriittiseen oikeusteoriaan. Hän tutkii sitä, miten laki säätelee monimuotoisuutta, erityisesti tasa-arvon, moniarvoisuuden ja representaation näkökulmista. Uudessa tehtävässään Gozdecka pääsee vaikuttamaan yliopiston toimintaan hyödyntämällä kokemustaan oikeustieteen tutkimuksesta, sen kansainvälisestä johtamisesta ja johtavista neuvonantotehtävistä.
Gozdecka korostaa, että kansainvälistyminen ei saa jäädä vain symboliksi, vaan sen tulee ilmetä käytännön toiminnassa.
– Minua kiinnostaa erityisesti henkilöstön ja opiskelijoiden kokemus kansainvälistymisestä tilanteissa, joissa rakenteelliset, kielelliset tai kulttuuriset esteet voivat rajoittaa osallistumista. Omalla vastuualueellani haluan edistää kansainvälistymisen kytkeytymistä tiiviisti hallintoon, johtamisen kehittämiseen ja akateemisiin käytäntöihin sen sijaan, että sitä pidettäisiin erillisenä kokonaisuutena.