Metsätieteiden opiskelijat viettävät ensimmäisen vuoden opintojen jälkeen suuren osan kesästään kenttäkursseilla Hyytiälän metsäasemalla. Pitkät perinteet omaavalla asemalla opiskelijat asuvat vanhassa hirsirakennuksessa, jonka rakennus on aloitettu 1911. Suuri kertalämmitteinen puusauna, sijainti järven rannalla ja viikoittaiset keskiviikkobileet pitävät huolen, että viihteellekin jää opintojen lomassa aikaa.
Kursseilla opiskelijat pääsevät käytännössä näkemään ja tekemään ensimmäisen opiskeluvuoden aikana opittuja asioita. Metsänarvioinnin kenttäkurssilla opetellaan metsänmittausta ja puuanalyysin tekoa käytännössä.
Opiskelijat mukana ainutlaatuisen tutkimusaineiston keruussa
Yliopistonlehtori Ilkka Korpela on vuodesta 2007 saakka osallistanut kurssin opiskelijat tutkimuksen tekoon ja laajan havaintoaineiston keruuseen Hyytiälässä. Hän on kehittänyt innovatiivisen menetelmän, jonka avulla ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat pystyvät paikantamaan itsensä tarkasti puukartalle ilman teknisiä apuvälineitä, mikä auttaa hahmottamaan monia metsänrakenteeseen liittyviä asioita. Jokaisena kesänä opiskelijat ovat mitanneet ja paikantaneet yli 4000 puuta, mikä on mahdollistanut ainutlaatuisen aikasarja-aineiston tuottamisen. Yhteensä yli 30 000 puun ainestoa on hyödynnetty lukuisissa väitöskirjoissa, graduissa, tutkimusartikkeleissa ja yritysyhteistyössä. Samalla opiskelijat ovat oppineet huolellisen mittaamisen ja koejärjestelyiden tekemisen tärkeyden.
– The more, the merrier. Haluan auttaa muita tutkimusryhmiä ja tehdä yhteistyötä, joka edistää tiedettä ja tiedonvaihtoa, sanoo palkittu yliopistonlehtori Ilkka Korpela. Yhdessä tekemällä saadaan suuria asioita aikaiseksi, ja kun työ on valmis, järjestetään juhlat.
Rajoja rikkovaa yhteistyötä opetuksessa
Korpela pyrkii opetuksessaan havainnoimaan samaa asiaa useista eri näkökulmista esimerkiksi simuloinnin avulla. Hän on vähentänyt luennointia kursseillaan ja uskoo, että oppiminen tapahtuu tehokkaammin tekemisen kautta. Yksikään kurssi ei ole samanlainen vuodesta toiseen, sillä Korpela päivittää kurssejaan aina kokemuksiensa ja saamansa palautteen avulla. Opetuksessa hän toivoisi enemmän yhteistyötä yliopiston sisällä.
– Voisimme opettaa paremmin, jos tekisimme enemmän yhteistyötä yli tiedekuntarajojen ja keskittäisimme resursseja. Tämä on onnistunut mainiosta meidän geoinformatiikan opetuksessa, sanoo Korpela.
Korpela ei jätä opetusta ainoastaan kursseille, vaan jatkaa keskusteluja mielellään esimerkiksi lounaan ääressä tai metsäylioppilaiden kerhohuoneella. Hän käykin opiskelijaravintolassa syömässä, jotta voisi kohdata opiskelijoita myös epävirallisemmissa merkeissä.