Mitä tutkit?
Tutkin, miten ruoan tuotannon ja kulutuksen ympäristökestävyyttä voidaan parantaa. Tärkein tutkimusmenetelmäni on elinkaariarviointi, jonka avulla arvioidaan ympäristövaikutuksia koko tuotteen elinkaaren aikana raaka-aineiden hankinnasta jätteiden käsittelyyn. Elinkaariarvioinnilla voidaan tutkia useita ympäristövaikutusluokkia samanaikaisesti: esimerkiksi hiilijalanjälkeä, vesistöjen rehevöitymistä, vesiniukkuusvaikutusta ja luonnonmonimuotoisuuden heikkenemistä.
Tutkimusryhmäni tutkii ruoantuotannon ympäristövaikutuksia vertailemalla tuotteita, annoksia, ruokavalioita, maatalouden tuotantotapoja sekä globaaleja ruokajärjestelmiä. Kehitämme myös uusia menetelmiä esimerkiksi maaperän hiilen huomioimiseksi maatalouden elinkaariarvioinneissa sekä parempia menetelmiä luonnonmonimuotoisuuden arvioimiseksi luonnonmukaisessa maataloudessa.
Tutkimusryhmäni erityisenä kiinnostuksen kohteena on uusien teknologioiden ja uusien ruokien mahdollisuudet parantaa ruokajärjestelmien kestävyyttä. Keskitymme erityisesti solumaatalouteen, jossa käytetään soluviljelyteknologioita tuottamaan maatalouden tuotteita. Esimerkiksi lihaa voidaan tuottaa kasvattamalla kotieläinten lihassoluja terästankeissa ravinneliuoksessa. Maidon ja kananmunan proteiineja puolestaan voidaan tuottaa mikrobien avulla täysin ilman kotieläimiä.
Tutkimme myös vaihtoehtoisia proteiinin lähteitä hyönteisistä, levistä, sienistä ja kasveista. Uusista ruoantuotantoteknologioista tutkimme myös kerrosviljelyä, jossa kasveja tuotetaan suljetuissa olosuhteissa keinovalolla useassa kerroksessa.
Mihin ja miten tutkimuksesi aihe vaikuttaa?
Ruokajärjestelmät ovat yksi suurimmista ympäristömuutoksen aiheuttajista, mutta toisaalta maatalous myös kärsii merkittävästi esimerkiksi ilmastonmuutoksesta. Niinpä ruokajärjestelmien täytyy sekä vähentää ympäristökuormitusta että sopeutua ympäristönmuutokseen.
Tutkimukseen pohjautuva tieto eri vaihtoehtojen ympäristövaikutuksista on tärkeää päätöksen teon tueksi. Päätöksentekijät sekä investoijat ovat tällä hetkellä erittäin kiinnostuneita erityisesti uusien teknologioiden ja ruokien kestävyyteen liittyvistä tutkimuksista. Kestävyysarviointeja käytetään myös uusien teknologioiden ja tuotteiden kehityksen aikana ohjaamaan tuotantoprosessia kestävämpään suuntaan.
Ruokien ympäristökestävyys otettiin huomioon ensimmäistä kertaa hiljattain julkaistujen Pohjoismaisten ja kansallisten ravitsemussuositusten laatimisessa. Tausta-aineistona käytettiin ruokien elinkaariarviointitutkimuksia ja asiantuntijatyöryhmien raportteja. Elinkaariarvioinnit ovat myös tärkeitä yritysten ympäristöraportoinnissa sekä kuluttajaviestinnässä. Elinkaariarviointeihin perustuvia ympäristömerkkejä on jo myös elintarvikepakkauksissa. Luonnonvarakeskuksen johtamassa projektissa julkaisimme hiljattain suosituksen suomalaisten elintarvikkeiden ympäristökestävyyden arvioinnista ja viestinnästä.
Mikä alallasi inspiroi sinua erityisesti juuri nyt?
Uusien ruoantuotantoteknologioiden ja uusien ruokien kehitys on tällä hetkellä erittäin nopeaa. On kiinnostavaa oppia jatkuvasti uusista innovatiivisista tavoista tuottaa erilaisia ruokia. Olen päässyt myös maistamaan ensimmäisten joukossa uusia ruokia, kuten soluviljeltyä lihaa sekä mikrobien avulla tuotettua maitoa.
On kiehtovaa tutkia näiden uusien ruokien mahdollisuuksia parantaa ruokajärjestelmien kestävyyttä. Erityisesti olen kiinnostunut selvittämään, millaisia mahdollisia ei-toivottuja vaikutuksia näillä tuotteilla on hyötyjen lisäksi. Tähän tarvitaan systeemitason tarkasteluja, joissa otetaan huomioon ruoantuotannon lisäksi myös muita tekijöitä, kuten energiantuotanto ja maankäytön muutokset. Lisäksi on otettava huomioon kuluttajien halukkuus käyttää uusia ruokia sekä vaikutukset muihin ruokaketjun toimijoihin, kuten maanviljelijöihin sekä ruoantuottajiin. On kiinnostavaa seurata, miten ruokajärjestelmät muuttuvat ja mitkä uusista ruoista tulevat menestymään.
Hanna Tuomisto on kestävyystieteen (kestävät ruokajärjestelmät) professori maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa.