Taide ja tiede yhdessä: savilaasteista koostuva seinätaideteos paljastettiin Viikissä

Artenomi Ulla Phillipsin teos on tehty maapigmentein värjätyistä savilaasteista ja se tuo esiin taiteilijan näkemyksen maanalaisesta näkymästä maanalaisin materiaalein. Teos on nähtävissä Viikin Biokeskus 1:ssä.

Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan maaperä- ja ympäristötieteen yksikössä paljastettiin 1. syyskuuta seinätaideteos, joka avaa täysin uuden näkökulman maan pinnan alla piilevästä, tuhansien vuosien kuluessa syntyvästä kauneudesta ja moninaisuudesta. 

Maapigmentein värjätyistä savilaasteista koostuvan taideteoksen on yhteistyössä yksikön kanssa toteuttanut keramiikka-alan artenomi Ulla Phillips (s. 1974, Haapavesi). Teos koostuu kolmesta erillisestä 122 x 67 senttimetrin kokoisesta, maalauksellisesta reliefistä. Kuva-aiheiden taustalla ovat erilaiset maannostyypit ja se, mitä muotoja ja värejä maanpinnan alla syntyy juurien, kivien, maakerrostumien ja maaperässä kulkeutuvan veden rytmistä.  

Teokset eivät ole realistisia opetustauluja, vaan ne tuovat esiin taiteilijan näkemyksen maanalaisesta näkymästä maanalaisin materiaalein.

Maaperä- ja ympäristötieteen professori Mari Pihlatien mukaan teoksen työprosessi on tuonut yhteen tieteen ja taiteen ajatusmalleja. Samalla se on opettanut katsomaan maan kerrostumia, muotoja ja rakenteita niiden kemiallisten reaktioiden lisäksi myös visuaalisesta näkökulmasta.  

– Toivonkin, että teos herättää katsojan pohtimaan maaperän merkitystä elollisen luonnon ja hyvinvoinnin kasvualustana. Työ on ajankohtainen myös globaalista näkökulmasta, jossa hyvinvoiva ja monimuotoinen maaperä on koko maapallon ruoantuotannon perusta ja osa ratkaisua ilmastonmuutoksen hillinnässä, Pihlatie toteaa. 

Yhteistyö on ollut myös Ulla Phillipsille erityinen.  

– Taiteen ja tieteen vuoropuhelu ja yhteistyö professori Mari Pihlatien kanssa on ollut avartavan vilkasta molempiin suuntiin, kun teosten valmistuessa on vaihdettu ajatuksia keramiikan ja savirakentamisen materiaalituntemuksen ja vankan maaperätietouden pohjalta. Tällaisissa risteämiskohdissa ja monialaisissa kohtaamisissa syntyy taidetta, joka puhuttelee. 

Savireliefien sijoituspaikka on yksikön käytävätila Biokeskus 1:n neljännessä kerroksessa. 

 

 

Suomalainen luonnonsavi hyötykäyttöön

Suomen maaperässä on runsaasti työstöominaisuuksiltaan erinomaista savea, joka kuitenkin päätyy rakennustyömailta maankaatopaikoille. Vuonna 2000 Kuopion Muotoiluakatemiasta valmistunut Ulla Phillips on löytänyt savelle uuden käyttötarkoituksen savirakentamisen parissa ja suorittaakin tällä hetkellä Raision seudun koulutuskuntayhtymä Rasekossa savirakentajan ammattitutkintoa. 

– Savirakentaminen on ekologista rakentamista, jolla on Suomessakin pitkät ja valitettavasti välillä unohdetutkin perinteet. Ekologinen ajattelu ja kestävä kehitys myös rakennusalalla ovat kuitenkin nousemassa nyt arvoonsa. Savirakentamisen parissa tehdään tällä hetkellä tärkeää tuotekehittelyä vanhojen käsityömenetelmien päivittämisessä tämän päivän tuotantoon ja tarpeisiin, Ulla Phillips toteaa. 

Phillips on kiinnostunut luonnonsavesta tehdyn helppokäyttöisen savirappauslaastin käytöstä taiteessa. Hän valmistaa käyttämänsä savilaastit itse perusraaka-aineista – savesta, hiekasta, kuiduista ja pigmenteistä. Polttamattoman savilaastin koostumusta säätelemällä teoksissa voi päästä hyvinkin lähelle kestävän keramiikan tuntua. Teokset ovat materiaaliltaan ja valmistusprosessiltaan ekologisia eikä niistä synny jätettä. Teoksessa Maannoksia voi nähdä kerroksellisuuden herkkyyttä niin itse kuva-aiheissa kuin materiaalin työstötavassa.  

Suunnitteilla on jo taiteen ja tieteen välisen yhteistyön jatkaminen ensi vuoden puolella pidettävillä Maaperätieteiden päivillä.