Ruokaturva, omavaraisuus ja huoltovarmuus
Ruokaturva, omavaraisuus ja huoltovarmuus sekoittuvat helposti keskenään. Ruokaturva tarkoittaa, että ravitsevaa ja turvallista ruokaa on saatavilla riittävästi ja että ihmisillä on mahdollisuus ja varaa sitä ostaa. Ruuan saatavuuden on toteuduttava myös tulevaisuudessa.
Omavaraisuudella tarkoitetaan itse tuotettua ruokaa. Omavaraisuusaste on Suomessa korkea, mutta ruuan tuottamiseen tarvittavissa panoksissa, kuten energiassa, lannoitteiden raaka-aineissa ja kasvinsuojeluaineissa olemme varsin riippuvaisia tuonnista.
Huoltovarmuus puolestaan tarkoittaa niitä järjestelyjä, joilla ruuan saanti varmistetaan myös erilaisissa poikkeusoloissa. Siihen kuuluu niin hyvin toimiva ja iskunkestävä ruokajärjestelmä kuin erilaiset varautumistoimet, kuten viljan varmuusvarastointi.
Kestävä ja kannattava ruokajärjestelmä
Ruokaturvan perustana on kestävä ja kannattava ruokajärjestelmä. Tästä teemasta olivat keskustelemassa valtiosihteeri Päivi Nerg maa- ja metsätalousministeriöstä sekä professori Juha Helenius Helsingin yliopistosta.
Ruokaturva on maataloutta suurempi poliittinen kysymys, korostivat niin Nerg kuin Heleniuskin. Ruokaturva on koko valtioneuvoston, ei ainoastaan maa- ja metsätalousministeriön asia ja siihen vaikuttavat myös sellaiset tekijät, joista Suomi ja suomalaiset eivät voi päättää. Viime vuosien suuret haasteet kuten koronapandemia ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan ovat avanneet monelle ruokaturvan merkityksen.
Tällä hetkellä tehdään pitkän aikavälin ruokastrategiaa Suomeen. Tarkoituksena on luoda visio siitä, millainen ruokajärjestelmä Suomessa on vuonna 2040 ja millaisin toimenpitein sinne päästään. Juha Helenius nosti yhtenä tutkimuksellisena teemana palkokasvien viljelyn ja käytön, mitä Päivi Nerg piti hyvänä esimerkkinä ruokajärjestelmästrategian kannalta tärkeästä tutkimuksesta. Yksi hallitusohjelmakirjaus liittyy juuri siihen, miten suomalaista proteiinituotantoa niin rehuksi kuin ruuaksi pystytään lisäämään.
Ruokaan ja ruuan tuotantoon liittyvät keskustelut menevät usein tunteisiin, todettiin eräässä yleisökysymyksessä. Miten tästä päästään eteenpäin? Päivi Nerg piti tärkeänä, että julkista keskustelua käydään aktiivisesti ja laajasti, jotta voidaan varmistaa, että kaikki näkökulmat tulevat kuulluiksi ja opimme kuulemaan ja kuuntelemaan toisiamme ja arvostamaan myös erilaisia näkökulmia. Juha Helenius jatkoi toteamalla, etteivät asiat myöskään aina ole niin mustavalkoisia kuin miltä ne voivat julkisessa keskustelussa ja sosiaalisen median alustoilla näyttää. Esimerkkinä Helenius nosti lypsykarjatalouden merkityksen suomalaisessa ruokajärjestelmässä.
Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan kannattaa panostaa
Ruokaturvan kannalta ei riitä, että ruokaa on olemassa vaan ihmisillä pitää olla myös halua ja varaa hankkia sitä. Haluamiseen liittyvä keskeinen tekijä on ruuan maku. Suomessa kuluttajat ovat myös varsin hintatietoisia, totesivat sekä Elintarviketeollisuusliitto ry:n johtaja Marleena Tanhuanpää ja professori Mari Sandell Helsingin yliopistosta.
Ruokajärjestelmä ja ruokaturva tarvitsevat myös tutkimusta ja uuden innovoimista. Osaltaan tähän kannustaa vaatimus entistä kestävämmästä ruuan tuotannosta. Marleena Tanhuanpää nosti tärkeinä tutkimuskohteina muun muassa kestävyyteen, kiertotalouteen ja sivuvirtojen hyödyntämiseen liittyvät kysymykset. Lisää tutkimusta hän kaipasi liittyen eri kasvilajikkeiden menestymiseen Suomessa samoin kuin uusien raaka-aineiden käyttöönottoon ja hyväksyttävyyteen. Mari Sandell nosti lisäksi esiin tarpeen tietää enemmän ihmisen ja ruuan suhteesta ja vuorovaikutuksesta, ja miksi monella on ongelmia ruuan ja syömisen kanssa.
Elinkeinoelämän ja tutkimuksen vuoropuhelu on erittäin tärkeää, korosti Tanhuanpää. Ilman sitä yhteiskunta ei kehity eteenpäin. Elintarviketeollisuusliiton vuoden 2024 alussa julkaisemassa TKI-tiekartassa etsitään keinoja muun muassa siihen, miten tutkimustulokset saadaan entistä paremmin jalkautettua käytäntöön alan yrityksiin. Mari Sandellin mukaan ruoka-alalla on nykyään hyvä yhdessä tekemisen meininki, ja sen vaikutukset tulevat näkymään tulevina vuosina. Ruoka-alan ensimmäinen veturirahoitus eli Food 2.0 auttaa TKI-toiminnan tukemisessa.
Ruokaa bioreaktorista
Oma osansa ruokaturvan varmistamisessa voi olla myös laboratorioympäristössä valmistetuilla tuotteilla eli niin kutsutulla solumaataloudella. Bioreaktorissa tuotetusta ruoasta olivat keskustelemassa Solar Foodsin teknologiajohtaja Juha-Pekka Pitkänen ja Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija Niko Räty.
Bioreaktorissa tuotetuilla proteiineilla ja esimerkiksi laboratoriossa tuotetulla lihalla on vielä matkaa laajaan tuotantoon. Tuotantomäärät ovat pieniä, hinnat monesti korkeita ja lisäksi uuselintarvikkeiden hyväksyntä vie aikaa. Yksi merkittävä kysymys on myös se, miten kuluttajat hyväksyvät uudet tuotteet.
Pitkäsen mukaan solumaatalous voi myös osaltaan vaikuttaa ruoantuotannon ympäristöystävällisyyteen. Solar Foodsin perusajatukseen kuuluu, että proteiinituotantoon tarvittava sähkö on nimenomaan uusiutuviin energialähteisiin perustuvaa.
Illan keskustelijat jakoivat näkemyksen siitä, että solumaatalous on mielenkiintoinen kehityssuunta, joka tuo mukanaan uusia mahdollisuuksia. Kysymys ei kuitenkaan ole joko-tai-tilanteesta, jossa ruoantuotanto tapahtuisi joko perinteisen maatalouden tai solumaatalouden keinoin. Pikemminkin tilanne on sekä-että eli solumaatalous voi tuoda oman osansa ruoan tuotantoon.
Ruokaturva koskettaa meitä kaikkia
Maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa tutkimus ja opetus kattavat koko ruokajärjestelmän mullasta mahaan asti. Tiedekulma-tilaisuudessakin esiin nousseet ruuantuotannon kielteisten ympäristövaikutusten pienentäminen ja kestävyyden lisääminen sekä tarvittavien muutosten oikeudenmukainen toteuttaminen näkyvät tiedekunnan toiminnassa. Myös ruokasektorin innovaatiotoimintaan panostetaan vahvasti.
Jokainen ihminen on myös osa ruokajärjestelmää vähintään kuluttajan roolissa. Ruokaan ja ruokaturvaan liittyvät kysymykset koskettavatkin meitä kaikkia, ja jo pelkästään tästä syystä Päivi Nergin toivoma aktiivinen ja monipuolinen julkinen keskustelu on myös jatkossa tärkeää.