Carita jatkaa akatemiatutkijan projektia ja tehtäviä myös Helsingin yliopistossa metsäentomologian apulaisprofessorin tehtävien ohella.
Mitä tutkit?
Minua kiehtoo luonnon monimutkaisuus ja miten ominaisuudet, kuten hyönteisten petopuolustus, isäntäkasvin hyödyntäminen tai immuunipuolustus, kehittyvät usean biologisen vuorovaikutussuhteen aiheuttaman valintapaineen alla. Olen myös kiinnostunut hyönteisten visuaalisesta ja kemiallisesta viestinnästä. Tämän hetkinen tutkimukseni keskittyy siihen, miten sosiaalinen käyttäytyminen muovaa metsätuhohyönteisten evoluutiota, viestintää ja kykyä sopeutua erilaisiin olosuhteisiin. Päätutkimuslajinani ovat sosiaalisesti käyttäytyvät mäntypistiäiset.
Mihin ja miten tutkimusaiheesi vaikuttaa?
Biologisten vuorovaikutussuhteiden monimutkaisuuden ymmärtäminen on tärkeää, jotta voidaan paremmin ennakoida eliöiden, kuten taloudellisia tuhoja aiheuttavien metsätuhohyönteisten kykyä sopeutua, levittäytyä ja pärjätä ihmisten muokkaamassa maailmassa.
Mikä alallasi inspiroi sinua juuri nyt?
Minua inspiroi tällä hetkellä sosiaalisen ympäristön vaikutus siihen, miten nopeasti eliöt pystyvät sopeutumaan uusiin olosuhteisiin. Sosiaalisen ympäristön merkitys on jo pidempään huomioitu esimerkiksi kasvien ja eläinten jalostuksessa. Suomessa ja maailmalla on tällä hetkellä todella mielenkiintoista tutkimusta meneillään siitä, miten esimerkiksi kimalaiset oppivat uusia asioita lajitovereiltaan saamansa sosiaalisen informaation avulla.
Hyönteisistä myös esimerkiksi sosiaalisesti käyttäytyvillä raatokuoriaisilla on osoitettu, että sosiaalinen ympäristö vaikuttaa niiden evolutiivisten vasteiden nopeuteen. Sosiaalisen ympäristön merkitystä esimerkiksi metsätuhohyönteisillä on kuitenkin tutkittu melko vähän, vaikka niistä monet käyttäytyvät sosiaalisesti eli elävät esimerkiksi perheryhmissä, toukkaryhmissä tai harjoittavat jonkinasteista kollektiivista käyttäytymistä.
Mitä muuta teet tutkimuksen ohella?
Tutkimuksen ohella toimin aktiivisesti tiedekasvatuksen kehittämisen parissa. Koneen säätiön rahoittamassa tiede- ja taidekasvatuksen menetelmiä yhdistävässä Evoluutiopajat-projektissa tavoitteenamme on kasvattaa ihmisten ymmärrystä luonnonvuorovaikutussuhteista ja miten ne muovaavat eliöiden evoluutiota. Järjestämme lapsille ja nuorille työpajoja, tuotamme ilmaista ja kaikille avointa opetusmateriaalia ja järjestämme lyhytkursseja opettajille luonnonvuorovaikutussuhteista ja evoluutiosta.
Johdin myös viime vuonna toteutettua Suomen Kulttuurirahaston, Jyväskylän ja Turun yliopiston yhteistä Tiedetestaajat -pilottiprojektia Keski-Suomessa, jossa järjestettiin noin tuhannelle kuudesluokkalaiselle ja opettajalle mahdollisuus osallistua tutkijoiden järjestämiin etätiedetyöpajoihin. Tiedeviestintä ja tiedekasvatus ovat tärkeä osa yliopistojen toimintaa ja keskeinen tapa edistää tieteeseen pohjautuvaa päätöksentekoa ja tieteellistä lukutaitoa yksilön ja yhteiskunnan tasolla.