Väitöskirja voi olla myös muu vastaavat tieteelliset kriteerit täyttävä työ, jossa tekijän itsenäinen osuus on osoitettavissa. Väitöskirjan tulee täyttää yhdenvertaiset tieteelliset kriteerit. Sen tulee a) sisältää uutta tieteellistä tietoa, b) osoittaa väittelijän kriittistä ajattelua, c) osoittaa oman tieteenalan syvällistä tuntemusta, d) osoittaa metodien hallintaa ja soveltamiskykyä, e) olla tieteellisesti vakuuttava, f) sisältää perusteltuja tuloksia ja g) olla tieteellisesti rehellinen ja tutkimuseettisten normien mukainen.
Ohjaajan ja väitöskirjan tekijän velvollisuus on yhdessä rajata väitöskirjan aihe ja sisältö siten, että tohtorin tutkinto on mahdollista suorittaa neljässä vuodessa kokopäivätoimisesti työskennellen.
Väitöskirjan alussa on lyhyt 1-2 sivun tiivistelmä (abstract), joka on selvitys väitöskirjasta ja sen tärkeimmistä tuloksista. Tiivistelmän tulee sisältää tavoitteet tai tutkimuskysymykset, keskeisimmät menetelmät, tulokset sekä niiden pohjalta tehdyt johtopäätökset.
Väitöskirjaa ja lisensiaatintutkimusta arvosteltaessa on kiinnitettävä huomiota mm. seuraaviin seikkoihin:
Kiittäen hyväksytty -arvosana edellyttää, että tutkimustyön tuloksilla on kansainvälistä merkitystä ja lisäksi että tehdyt havainnot ja johtopäätökset ovat uusia tai selvästi muuttavat aikaisempia käsityksiä tai kliinistä käytäntöä. Jos opiskelija on tehnyt tutkimustyönsä ryhmän jäsenenä, vaaditaan erityisen selvä näyttö opiskelijan omasta panoksesta.
Rehtorin päätöksen (HY/498/00.00.06.00/2017) mukaisesti väitöskirja muodostuu vertaisarvioiduista tieteellisistä julkaisuista tai julkaistavaksi hyväksytyistä käsikirjoituksista sekä niistä laaditusta yhteenvedosta (artikkeliväitöskirja), tai se on yksin tekijän nimissä oleva yhtenäinen tieteellinen esitys, joka perustuu tutkimustyöhön ja on aikaisemmin julkaisematon (monografia). Väitöskirja voi olla myös muu vastaavat tieteelliset kriteerit täyttävä työ, jossa tekijän itsenäinen osuus on osoitettavissa.
Väitöskirjan tulee täyttää yhdenvertaiset tieteelliset kriteerit:
Ohjaajan ja väitöskirjan tekijän velvollisuus on yhdessä rajata väitöskirjan aihe ja sisältö siten, että tohtorin tutkinto on mahdollista suorittaa neljässä vuodessa kokopäivätoimisesti työskennellen.
Väitöskirjan alussa on lyhyt 1-1,5 sivun tiivistelmä englanniksi sekä suomeksi/ruotsiksi (abstract), joka on selvitys väitöskirjasta ja sen tärkeimmistä tuloksista. Tiivistelmän tulee sisältää tavoitteet tai tutkimuskysymykset, keskeisimmät menetelmät, tulokset sekä niiden pohjalta tehdyt johtopäätökset.
Monografiaväitöskirja on yhden kirjoittajan nimissä oleva yhtenäinen tieteellinen esitys, joka perustuu itsenäiseen tutkimustyöhön. Monografiaväitöskirjaksi ei voida hyväksyä aiemmin julkaistua teosta. Kirjoittaja voi kuitenkin julkaista jo ennen varsinaisen väitöskirjan valmistumista väitöskirjansa aihepiiristä artikkeleita, joihin hän voi viitata varsinaisessa väitöskirjassaan. Suoraa lainausta väitöskirjasta ei voi julkaista myöhemmin tutkimusryhmän nimissä. Monografiaväitöskirja on pääsääntöisesti laajuudeltaan enintään 250 sivua. Monografiaväitöskirjan ohjaajien tulee varmistaa väitöskirjan käsikirjoituksen laatu erityisen huolellisesti ennen esitarkastusta.
Artikkeliväitöskirja koostuu tyypillisesti useammasta yhtenäiseen aihepiiriin kuuluvasta tieteellisestä julkaisusta sekä niihin liittyvästä yhteenvedosta. Vaadittavien artikkelien määrään vaikuttavat niiden laajuus, tieteellinen merkittävyys ja laatu, julkaisufoorumi sekä tekijän oman työn osuus. Mikäli alkuperäisartikkeleiden määrä on pieni (1-2), on kiinnitettävä erityistä huomiota korkeaan tieteelliseen laatuun ja tehdyn työn määrään; lisäksi seurantaryhmän on annettava väittelyä puoltava lausunto ja väittelijän on osoitettava oma merkittävä osuutensa väitöskirjan alkuperäisartikkeleissa itsensä ja ohjaajan allekirjoittamalla tavallista yksityiskohtaisemmalla selvityksellä (yksittäisen kokeen tai analyysin tarkkuudella).
Kirjoittaja laatii itse väitöskirjan yhteenveto-osan sisältäen kirjallisuuskatsauksen, joka on synteesi väitöskirjan osatöistä. Yhteenvedossa esitetään tutkimuksen tausta ja tavoitteet, käytetyt menetelmät ja aineistot, tutkimustulokset sekä pohdinta ja johtopäätökset. Yhteenvedon tulee muodostaa tasapainoinen kokonaisuus, joka on laadittu sekä väitöskirjaan sisältyvien julkaisujen että kirjallisuuden perusteella.
Väitöskirjan artikkeleiden on pääsääntöisesti oltava julkaistuja korkeatasoisissa kansainvälisissä vertaisarviointia käyttävissä tieteellisissä sarjoissa tai aikakauslehdissä, tai korkeintaan yhtä lukuun ottamatta oltava julkaistavaksi hyväksyttyjä. Tavanomaisia katsausartikkeleita ei hyväksytä osajulkaisuiksi, mutta korkeatasoiset meta-analyysit ja systemoidut katsaukset voidaan hyväksyä. Korkeatasoiseksi katsotaan katsaus, joka arvioi osa-alueiden näytön tasoa jonkin yleisesti meta-analyyseissä ja näytön asteen katsauksissa käytetyn arviointimenetelmän sääntöjä noudattaen.
Yhteenveto-osassa väitöskirjan tekijä voi esittää myös julkaisemattomia tuloksia. Tällöin niihin on viitattava asianmukaisesti ("N. N. et al. unpublished results"). Päällekkäisjulkaisemisen välttämiseksi ei julkaisemattomia tuloksia tule kuitenkaan liittää itsenäisen osatyön laajuisena yhteenveto-osaan, mikäli tämä "osatyö" on tarkoitus myöhemmin lähettää julkaistavaksi.
Yhteisjulkaisuissa väitöskirjan tekijällä on oltava selkeästi määriteltävä itsenäinen osuus. Tätä varten tutkija, työnohjaaja ja mahdollinen seurantaryhmä laativat vapaamuotoisen selvityksen tutkijan osuudesta kussakin yhteisjulkaisussa. Jos yhteisjulkaisua on käytetty myös toisessa väitöskirjassa, siitä tulee mainita selvityksessä. On suositeltavaa, että väittelijä toimittaa omaa osuuttaan kuvaavan selvitysluonnoksen myös muille artikkelien kirjoittajille.
Väitöskirjan tekijä toimittaa selvityksen tiedekuntaan, kun hän jättää käsikirjoituksen esitarkastukseen ja myöhemmin esitarkastajille ja vastaväittäjälle. Selvitys voi sisältyä myös väitöskirjan yhteenvetoon tai artikkeliin.
Pääsääntöisesti vähintään puolet väitöskirjan julkaisuista tulee olla sellaisia, joita ei käytetä muissa väitöskirjoissa. Poikkeuksen voivat muodostaa tieteellisesti erittäin korkeatasoiset julkaisut, joissa molempien osapuolten osuus on keskeinen ja sellaiset julkaisut, joissa osapuolten roolit ovat selkeästi erilaiset (esim. laboratoriotyöt ja bioinformatiikka) (Tiedekuntaneuvosto 18.10.2022).
Mikäli väitöskirjan osajulkaisuista yhtä tai useampaa on jo käytetty osana jotakin aikaisemmin julkaistua väitöskirjaa, on tieto tästä lisättävä väitöskirjan osajulkaisulistan perään.
Tiedekunta suosittelee valitsemaan JUFO-luokitettuja lehtiä (JUFO-luokat 1-3). Tällöin julkaisufoorumi on suurella todennäköisyydellä tieteellisesti ja eettisesti hyväksyttävä. Lista JUFO-luokitetuista lehdistä. Toinen tapa arvioida julkaisufoorumin taso, on tarkistaa, onko se listattu Medlineen, Web of Scienceen ja Pubmediin. Tiedekuntaneuvosto on kokouksessaan 16.5.2023 päättänyt, että jos JUFO pudottaa lehden nollaluokkaan, lehti katsotaan tiedekunnassa predator-lehdeksi joko seuraavan kalenterivuoden alusta, jos pudotus tapahtuu kesken kalenterivuoden tai pudottamisen alusta, jos pudotus tapahtuu 1. tammikuuta. Tämän jälkeen kyseisiin lehteen submittoituja uusia artikkeleita ei hyväksytä lääketieteellisen tiedekunnan väitöskirjoihin.
Aivan uusia lehtiä ei ole JUFO:ssa arvioitu, eikä aina myöskään ehditty indeksoimaan Medlineen, PubMed:iin tai Web of Scienceen. Uusia julkaisusarjoja arvioitaessa kustantajan arvovaltaisuudella on suuri merkitys. Jos kustantaja on arvovaltainen ja tunnustettu tiedeseura tai tunnettu tiedekustantaja, niin voi olettaa, että kyseessä on asianmukainen uusi julkaisufoorumi esim. tunnetun lehden "open access”-versio.
Tiedekunta varoittaa tieteellisesti kelvottomista lehdistä (predator journals) Väitöskirjan tekijän ja ohjaajan on oltava tarkkoina julkaisufoorumin suhteen, sillä kyseenalaisiksi luokiteltuja lehtiä (ns. predator journals, ”saalistajalehdet”) ei hyväksytä väitöskirjan osatöiksi. Tämän johdosta on tärkeää, että edelläkuvatut julkaisufoorumin valintaan liittyvät tarkistukset tehdään perusteellisesti ja kaikki kirjeenvaihto lehden kanssa säilytetään.
Jos väitöskirjan yhteenveto-osassa käytetään uudelleen taulukoita, kuvia tai kuvaajia väittelijän alkuperäisjulkaisuista, on väittelijän vastuulla varmistaa julkaisun kustantajalta oikeudet niiden esittämiseen osana väitöskirjaa. Monet kustantajat ilmoittavat sivuillaan, että sallivat niiden käytön opinnäytetöissä. Uudelleen käytetyn taulukon, kuvan tai kuvaajan kuvatekstissä tulee esittää maininta, että kustantaja sallii niiden käytön tai että lupa on varmistettu kustantajalta seuraavasti: ”Reproduced with permission from …” ja viite alkuperäisjulkaisuun. Väitöskirjan loppuun liitettävien alkuperäisjulkaisujen osalta ei ole ollut tapana pyytää erillistä uudelleenpainatuslupaa, koska ne esitetään alkuperäisessä muodossaan.
Monografia- ja artikkeliväitöskirjaan sisältyvät osat
Väitöskirjan kirjallisuusviittauksien ja kirjallisuusluettelon merkintätavat: Tekstissä kirjallisuusviittauksina käytetään numerointia, jolloin lähdeluettelo on numerojärjestyksessä TAI tekstissä kirjallisuusviittauksina käytetään tekijän nimeä ja vuosilukua, jolloin lähdeluettelo on aakkosjärjestyksessä. Kirjallisuusluettelossa artikkeleista mainitaan kaikki kirjoittajat, artikkelin otsikko ja lehden nimi. Aikakauslehdistä käytetään Index Medicus -luettelon lyhennyksiä. Lehden nimen jälkeen ilmoitetaan volyymi, artikkelin alku- ja loppusivu sekä julkaisuvuosi. Monografioihin ja kirjoihin viitattaessa ilmoitetaan kirjan nimi, tekijä tai toimittaja, kustantaja, ilmestymispaikka ja -vuosi sekä viitteen alku- ja loppusivu.
Väitöskirjan (sisä)kansilehdellä ilmoitetaan
ISBN-numeron antaa Suomen ISBN-keskus: puh. 02941 44329 tai 02941 44312.
Väitöskirjan kansi riippuu julkaisusarjasta. DSHealthin julkaisusarjassa ‘Dissertationes Scholae Doctoralis Ad Sanitatem Investigandam Universitatis Helsinkiensis’ julkaiseville löytyy lisätietoja kansimallista opiskelijan ohjeista.
Huom! Käsikirjoituksen kielentarkistus on väittelijän vastuulla. Tiedekunta suosittelee kielentarkistuksen tekemistä viimeisimpään, esitarkastettuun ja korjattuun käsikirjoitusversioon. Tiedekunta ei korvaa kielentarkastusta.
Väitöskirjaan liittyvät alkuperäiset tutkimustulokset on tallennettava ainakin niin kauan kuin väitöskirja-asian käsittely tiedekunnassa on ratkaisematta. Ne on esitettävä vaadittaessa tiedekunnalle tai tiedekunnan määräämille asiantuntijoille. Tämä ohje koskee tutkimusmateriaalin säilyttämistä väitöskirjan tarkastusprosessin aikana tiedekunnassa. Muilta osin tutkimusmateriaalin säilyttämistä koskevien säädösten noudattaminen on tutkijan vastuulla.
Väitöskirjan tarkastusprosessin eri vaiheet ovat
Opiskelijan ohjeista löytyvät yksityiskohtaiset ohjeet esitarkastukseen liittyen sivulta Lääketieteellinen tiedekunta: Esitarkastuksen käynnistäminen
Kun väitöskirjakäsikirjoitus on valmis, tohtorikoulutettava anoo tiedekuntaneuvostolta käsikirjoituksen esitarkastusta. Mikäli väitöskirja koostuu osajulkaisuista, tulee osajulkaisujen olla korkeintaan yhtä – tai kahta, jos julkaisuja on kuusi tai useampia – lukuun ottamatta julkaistavaksi hyväksyttyjä.
Artikkeliväitöskirjoja, joissa on mukana puutteellisesti viimeisteltyjä artikkelikäsikirjoituksia, ei lähetetä esitarkastukseen, vaan väitöskirja voidaan jättää pöydälle artikkelikäsikirjoituksen viimeistelyä tai korjauksia varten.
Tiedekuntaneuvosto määrää vastuuprofessorin (tai vastuuhenkilön) esityksestä kaksi väitöskirjan alaan perehtynyttä pääsääntöisesti kotimaista esitarkastajaa, jotka antavat tiedekuntaneuvostolle lausunnon väitöskirjakäsikirjoituksesta väittely- eli painatuslupaa varten.
Painatus- eli väittelyluvan myöntämistä varten tarvitaan puoltavat esitarkastuslausunnot, tiedot vastaväittäjästä, kustoksesta ja arvosanalautakunnan jäsenistä. Edellytyksenä on, että kaikki väitöskirjakäsikirjoituksen osajulkaisut korkeintaan yhtä lukuun ottamatta (myös niissä tapauksissa, joissa on kuusi tai useampia osajulkaisuja) on hyväksytty julkaistaviksi.
Kun myönteiset esitarkastuslausunnot on saatu, tiedekuntaneuvosto päättää painatus- eli väittelyluvasta ja määrää väitöstilaisuuden vastaväittäjän vastuuprofessorin (tai vastuuhenkilön) esityksestä ja kustoksen. Kustoksena toimii joku tiedekunnan professoreista. Vastaväittäjän tulee olla professori tai dosentti tai henkilö, jolla on vastaavat tieteelliset ansiot, ja joka edustaa Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan jotakin tutkimusalaa tai siihen läheisesti liittyvää tieteenalaa. Vastaväittäjän tulee olla tiedekunnan ja pääsääntöisesti Helsingin yliopiston ulkopuolelta. Vastaväittäjän esteellisyys arvioidaan samojen periaatteiden mukaan kuin esitarkastajien esteellisyys. Hänen tulee olla työn suhteen ulkopuolinen. Hänellä ei saa olla yhteisjulkaisuja väitöskirjan tekijän kanssa. Hänen pitää olla eri osastolta, klinikalta tai tutkimusohjelmasta kuin ohjaaja ja väitöskirjan tekijä. Hän ei saa edustaa samaa osastoa, klinikkaa tai tutkimusohjelmaa tai vastaavaa organisaatiota, jonne väitöskirja on rekisteröity eikä hänellä saa olla tiivistä ja viimeaikaista (3 v.) yhteistyötä ohjaajan kanssa. Esitarkastaja voidaan perustellusta syystä valita vastaväittäjäksi. Väitöskirjan ohjaaja tai väitöskirjan seurantaryhmän jäsen ei voi toimia vastaväittäjänä.
Väittelijän tulee sopia väitöstilaisuuden ajankohdasta väitöstilaisuuden kustoksen ja vastaväittäjän kanssa. Yksityiskohtaiset väitöstilaisuuden järjestämiseen liittyvät ohjeet on julkaistu opiskelijan ohjeissa.
Lisätietoja väitöskirjan julkaisemisesta verkossa löydät E-thesiksestä sekä opiskelijan ohjeiden artikkelista väitöskirjan julkaiseminen ja tiedotus. Väittelijän ja ohjaajan on huomioitava seuraavaa: Mikäli E-thesis sisältää julkaisemattomia alkuperäisartikkeliin kuuluvia tuloksia, voi E-thesiksen ilmestyminen verkkoon vaikeuttaa tulosten lopullista julkaisemista artikkelimuodossa. Väittelijän ja ohjaajan on tällaisessa tapauksessa harkittava E-thesiksen julkaisemista vasta sitten, kun kaikki alkuperäisartikkelien tulokset on julkaistu.
Tiedekuntaneuvosto määrää vastuuprofessorin ehdotuksesta väitöstilaisuuteen arvosanalautakunnan, jonka muodostavat pääsääntöisesti vastaväittäjä ja kustos. Kustos ei voi toimia tiedekunnan edustajana, mikäli hän on väitöstutkimuksen ohjaaja. Tiedekunnan edustajan tulee olla Helsingin yliopiston professori tai dosentti (dosentin ei tarvitse olla työsuhteessa yliopistoon) tai dosentin tasoinen tutkimus- ja opetushenkilökunnan jäsen. Jääviyskriteerejä ovat osallistuminen väitöskirjatyöhön, muu yhteisjulkaisu väittelijän kanssa, sukulaisuussuhde tai muu jääviyttä aiheuttava suhde väittelijään. Väitöskirjan seurantaryhmän jäsenyys ei ole jääviyskriteeri.
Arvosanaehdotuksessa tulee ottaa huomioon paitsi väitöskirjan tieteellinen arvo myös väittelijän kyky puolustaa väitöskirjaansa väitöstilaisuudessa sekä esitarkastajien lausunnot. Arvosanalautakunnan tulee olla läsnä väitöstilaisuudessa. Arvosanalautakunta kokoontuu väitöstilaisuuden jälkeen antamaan arvosanaehdotuksen. Mikäli vastaväittäjä ja arvosanalautakunnan tiedekunnan edustaja päätyvät arvioinnissaan eri arvosanaan, täyttävät he erilliset lomakkeet ja tiedekuntaneuvosto päättää arvosanasta. Vastaväittäjän ja arvosanalautakunnan tulee toimittaa lausunto tiedekunnan jatko-opintopalveluihin kahden viikon kuluessa väitöstilaisuudesta.
Kun väitöstilaisuus on pidetty ja tarvittavat lausunnot saatu, tiedekuntaneuvosto hyväksyy ja arvostelee väitöskirjan asteikolla hylätty, hyväksytty ja kiittäen hyväksytty. Arvostelun pohjana käytetään vastaväittäjän, esitarkastajien ja arvosanalautakunnan lausuntoja.
Vastaväittäjän matkustaminen
Matkavaraukset tulee hoitaa tiedekunnan sihteerien kautta, jotta peruutusten tapahtuessa yliopiston matkavakuutus korvaa aiheutuvat kulut. Väittelijä, ohjaaja tai vastaväittäjä voi olla suoraan sihteereihin matkojen varauksen suhteen yhteydessä (grp-ltdk-sihteerit@helsinki.fi).
Väittelijän ohjaajan yksikkö maksaa vastaväittäjän matka- ja majoituskuluja seuraavasti (mikäli ohjaaja ei ole työsuhteessa yliopistoon, kulut katetaan kustoksen yksiköstä):
Väittelijän ohjaaja maksaa loput vastaväittäjän matka- ja majoituskulut. Jos ohjaajalla ei ole varoja tai mikäli hän ei ole työsuhteessa yliopistoon, niin vastaväittäjän valinnasta ja kulujen kattamisesta pitää sopia yksikön johtajan kanssa etukäteen.
Muuta:
VÄITTELIJÄ: Helsingin yliopiston sopimushotellit, matkustusohje ja matkavarausjärjestelmä löytyvät Flammasta.
Väitössali ja väitöstilaisuus
Lääketieteellinen tiedekunta maksaa vastaväittäjän palkkion ja väitöstilaisuuden salivuokran. Mikäli väitöstilaisuus järjestetään Helsingin yliopiston tiloissa ja kahvitilaisuudessa käytetään viereistä aulaa tai BM 1:n Faculty Clubia, sen 2 h varaus laitetaan samaan tilavaraukseen ja tiedekunta maksaa sen. Jos kahvitilaisuus järjestetään muualla, tiedekunta ei maksa tilan vuokraa. HUS:n tilat eivät ole yliopiston tiloja ja näiden vuokraa tiedekunta ei korvaa.
Lähtökohtaisesti väitöstilaisuus järjestetään aina Helsingissä yliopiston tai HUS:n tiloissa. Mikäli tilaisuus halutaan järjestää toisella paikkakunnalla, tulee asiasta sopia etukäteen tiedekunnan kanssa. Itsenäisesti hoidetut järjestelyt voivat johtaa väitöstilaisuuden siirtämiseen.
Väittelijä maksaa väitöstilaisuuden jälkeen pidettävän kahvitarjoilun. Tiedekunta ei maksa mitään väitöstilaisuuteen liittyviä tarjoilukuluja.
Vastaväittäjän frakkikuluja ei korvata yksikön varoista, ml. mahdolliset omat projektirahoitukset.
Yliopisto ei korvaa vastaväittäjän aterioita tai maksa hänelle päivärahaa väitökseen liittyen.
Viitetietoja voit kysellä osoitteesta meilahti-phd@helsinki.fi
Lisätietoja kululaskutuksesta saa Tuomas Hurrilta, tuomas.hurri@helsinki.fi
Väittelemisen muodot ovat kehittyneet vuosisatojen aikana. Väitöstilaisuuden muodollisuudesta on nykyään eri tiedekunnissa erilaisia käsityksiä. Joissakin tiedekunnissa pidetään kiinni vanhoista traditioista, toisissa taas halutaan luoda seminaarimainen keskusteluilmapiiri väitökseen. Tiedekunnan nimittämä kustos on väitöstilaisuuden virallinen valvoja, joten hänen kanssaan sovitaan tilaisuuden yksityiskohdista.