Millaista oli opiskella teologian ja uskonnontutkimuksen ohjelmassa?
Aleksi: Minulla jäi ohjelmasta todella hyvät fiilikset, opiskelu oli todella antoisaa ja avartavaa. Noin 90 % ajasta sain keskittyä aiheisiin, jotka todella puhuttelivat minua. Esimerkiksi maisterintutkielmani aihe oli minulle erityisen tärkeä ja kiinnostava, se keskittyi 1900-luvun suomalaiseen kirkkohistoriaan.
Maisterintutkielman tekeminen oli minulle erittäin opettavaista, sillä se syvensi ymmärrystäni kirkkohistoriasta ja sen metodologiasta. Lähteiden penkominen Kansallisarkistossa oli myös ihan tajuttoman siistiä.
Ohjelmamme tarjoaa todella laajan valikoiman erilaisia kursseja ja aiheita, joten jokainen opiskelija löytää varmasti oman kiinnostuksensa kohteen. Opetuskin on erittäin pätevää.
Tykkäsin myös todella paljon sivuaineestani, elämänkatsomustiedosta, jossa oli muun muassa paljon filosofista pohdintaa. On todella upeaa päästä opiskelemaan asioita, mistä muutenkin katsoisi esimerkiksi dokumenttielokuvia vapaa-ajallaan.
Millaisia työtehtäviä/uria sinulla on ollut ohjelmaan liittyen?
Aleksi: Tein opintojen ohella paljon töitä, pääsääntöisesti opettajana ja työskentelen myös tällä hetkellä opettajana kuutosluokkalaisille.
Opintojen aikana olin myös töissä kesäteologina kahdella rippileirillä ja sain sitä kautta kokemusta seurakuntatyöstä. Se oli kiinnostavaa, koska en itse ollut käynyt rippikoulua niin, että siihen olisi kuulunut yöpyminen.
Kesäteologina ohjasin isosia, suunnittelin ja pidin oppitunteja luterilaisen uskon eri teemoista ja opeista. Välillä tuntuikin aika haastavalta selittää kolminaisuusoppia teini-ikäisille. Työhön kuului myös kaikki asiat, jotka kuuluvat yleisesti leirielämään: uinti, pelailu, iltanuotiot ja sen sellaista. Työ antoi kokemusta opettamisesta ja ohjaamisesta, mistä on ollut minulle hyötyä nykyisessä työssäni.
Kuka tahansa teologian opiskelija voi hakea kesäteologiksi, ei tarvitse olla kirkollistyön linjalla. Mielestäni se on hyvä tapa kokeilla seurankuntatyötä ja sen sopivuutta itselleen.
Tiesitkö alusta alkaen, mitä haluat tehdä valmistumisen jälkeen?
Aleksi: Ei todellakaan ollut selvää. Tiesin vain, että minua kiinnostaa abrahamilaiset uskonnot ja opiskeleminen. Ajattelin, että katsotaan sen jälkeen mitä seuraavaksi. Opinnot tarjosivatkin mahdollisuuden kokeilla eri juttuja ja sillä tavoin löysin omani.
Vaihdoin esimerkiksi opintosuuntaa opintojeni aikana. Tein kandidaatintutkielmani käytännöllisestä teologiasta, kristillisestä symboliikasta, mutta se ei ollut minun juttu. Menneiden asioiden tutkiminen kiinnosti paljon enemmän ja siksi tein sitten maisterinopintoni kirkkohistoriasta.
Onko sinulla erityisiä suunnitelmia tulevaisuudelle?
Aleksi: Suunnitelmani on työskennellä tutkijana kirkkohistorian parissa. Aihe joka tällä hetkellä kiinnostaisi, on luterilaisten piispojen paimenkirjeet vuosilta 1924–1979. Haluaisin tutkia millaisia yhteiskunnallisia, kirkollisia ja kansainvälisiä kysymyksiä ja ongelmia näissä kirjeissä nousee esiin ja miten ne eroavat toisistaan eri aikakausina.
Eli tulevaisuuden toiveena on päästä tutkimaan kirkkohistorian eri aiheita hyvissä puitteissa ja niin, että saan katon pään päälle ja hummusta leivän päälle.
Mihin urapolkuihin muut ohjelmasta valmistuneet ovat päätyneet?
Aleksi: Monet ovat työllistyneet kirkon eri työtehtäviin tai kolmannen sektorin järjestöihin. Myös sellaiset työt, missä kohdataan ihmisiä, ovat tavallisia.
Tutkinto antaa laajan yleissivistyksen ja ymmärryksen eri kulttuureista ja uskonnoista, mistä on hyötyä monessa paikassa. Luulen, että moni maallistunut suomalainen helposti unohtaa tai ei ymmärrä uskonnon roolia tänä päivänä, varsinkaan Suomeen muualta muuttaneiden ihmisten elämässä.
Koen, että teologian ja uskonnontutkimuksen tutkinnon suorittaneilla on kyky toimia sillanrakentajina ja sovittaa yhteen eri näkökulmia ja näkemyksiä. Sitä todellakin tarvitaan tässä maailmanajassa.
Mikä osa opinnoistasi/opiskelijaelämästäsi on auttanut sinua eniten urallasi?
Aleksi: Opiskelut ja opiskelijaelämä on antanut minulle paljon suhteita ja verkostoitumismahdollisuuksia. Kannattaa aina avata suu ja kysyä esimerkiksi työn perään, etenkin tällä hetkellä, kun työllistyminen on vaikeampaa. Kannustan siksi kaikkia tutustumaan uusiin ihmisiin rohkeasti opintojen aikana ja pysymään uteliaana.
Milloin ja miten oivalsit jotain uutta itsestäsi, opiskeluistasi tai alastasi?
Aleksi: Maisterintutkielmaani tehdessäni tajusin, että tämä on se juttu, jota haluan tehdä ja se tunne vaan voimistui sen vuoden aikana.
Tutkielmani käsitteli syksyn 1944 siveydentilaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Kirkollisessa lehdistössä oltiin tuolloin todella huolissaan siitä ja muista lieveilmiöistä, joita kotiuttamisvaihe jatkosodan jälkeen toi tullessaan.
Tein tutkielmaani työn ohessa iltaisin, mutta paahdin pitkää päivää ja sain sen kuitenkin palautettua ajallaan. Ymmärsin silloin, että todella pidän tutkimuksen teosta. Tutkielman teko ei tuntunut raskaalta vaan päinvastoin hauskalta, ja pystyin välillä tekemään sitä yömyöhään. Vuosi oli siksi todella merkityksellinen minulle.
Milloin olet tuntenut ylpeyttä opintojesi/töidesi aikana ja miksi?
Aleksi: Tunnen ylpeyttä alastani, kun näen yliopiston tutkijoita esimerkiksi telkkarissa kommentoimassa ajankohtaisia aiheita ja tapatumia. Esimerkiksi paavin kuoltua ja uutta valittaessa useat teologisen tiedekunnan edustajat olivat kommentoimassa tapahtumia. Minusta se oli siistiä!
Omissa töissäni saan hyvän fiiliksen siitä, että pääsen auttamaan muita ja voin tehdä jonkun huonosta päivästä paremman. Se ei maksa mitään, mutta tekee minusta onnellisemman.