Olen Ibbá, ensimmäisen vuoden maisteriopiskelija suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen opintosuunnassa. Hain Helsingin yliopistoon suoritettuani kandidaatin opinnot Tromssassa Norjan arktisessa yliopistossa. Kandiopinnoissani pääaineeni oli englanti ja sivuaineeni oli pohjoissaame äidinkielisille. Kiinnostuin erityisesti saamen kielen tutkimuksesta ja ajattelinkin opintojen täällä Helsingissä antavan aiheeseen laajempaa näkökulmaa, kuin mitä esimerkiksi saamen kielen pääaineopinnot olisivat antaneet.
Opiskelu Helsingin yliopistossa on ollut hyvin erilaista verrattuna opintoihini Norjassa. Pääaineen ja yliopiston vaihtuessa vaihtuivat myös järjestelmät ja kurssien suoritusmuodot. Tutkimusperinteissä on myös suuria eroja eri yliopistojen välillä. En luonnollisestikaan kandivaiheessa tutustunut fennistiikkaan ja fennougristiikkaan lainkaan, minkä vuoksi uuteen tieteenalaan sopeutuminen otti aikansa. Olen kuitenkin asettunut uuteen yliopistoon ja opiskeluympäristöön hyvin. Opintoni etenevätkin hyvässä tahdissa ja kurssien joustavuuden vuoksi rentoutumiseenkin jää aikaa.
Suomen opiskelijakulttuuri houkutteli minua Suomeen koko Norjassa opiskelun ajan. Tromssassa opiskelijatapahtumia tai ainejärjestötoimintaa ei juuri ollut. Erityisesti jäin kaipaamaan akateemisia juhlia ja haalarikulttuuria. Helsingin osakunta- ja ainejärjestötoiminta onkin vienyt minut mennessään. Olen päässyt haalaribileisiin sekä vuosijuhliin. Usein tapahtumia ja tekemistä onkin enemmän, kuin mihin ehtisi tai jaksaisi osallistua, mistä olen nauttinut erittäin paljon. Haluaisi sitten opiskeluseuraa tai lähteä bilettämään, täällä yleensä löytää sopivaa tekemistä. Sosiaaliset tapahtumat kehon liikuttamisen ja päivänvalosta nauttimisen rinnalla auttavat jaksamaan arjessa vuoden pimeiden kuukausienkin läpi. Maisterinopinnoissa on mielestäni ensisijaisen tärkeää pitää psyykkinen ja fyysinen terveys etusijalla.
Jos uutena maisteriopiskelijana on kahden vaiheilla vaihtoon lähtemisen kanssa, kannattaa sinne mielestäni ehdottomasti lähteä. Suomen kieltä ja suomalais-ugrilaisia kieliä voi opiskella ympäri Eurooppaa, minkä lisäksi tutkinnon ulkopuolisia opintoja voi suorittaa ulkomailla. Oman kokemukseni mukaan ulkomailla opiskellessa oppii sekä itsestään että elämästä hyvin paljon. Tämän lisäksi vaihto-opinnot ovat todella hyödyllisiä opintojen ja työelämän kannalta.
Olen Elias ja opiskelen viidettä vuotta Helsingin yliopistolla. Tällä hetkellä suoritan opettajan pedagogisia opintoja. Maisterintutkielman sain valmiiksi jo viime lukuvuonna, joten opettajaopintojen jälkeen koittaa jo valmistuminen. Vaikka gradu usein jätetään ihan maisterivaiheen loppuun, kaikille omia pedaopintojaan ja niiden ajoitusta harkitseville voin suositella myös tätä vaihtoehtoista järjestystä. Varsinkin gradun liittyessä samaan aihepiiriin kandin kanssa oli luontevaa ikään kuin jatkaa heti seuraavan tutkielman kirjoittamisella.
Kandivaiheessa opiskelin sekä suomen kieltä että kotimaista kirjallisuutta. Maisterivaiheessa kirjallisuuden opinnot tippuivat pois ja gradun tein suomen kielen alalta. Maisteriopintoihini on opeopintojen ja graduseminaarin lisäksi mahtunut muun muassa ekolingvistiikan kurssi ja yksi kurssi puheviestintää. Suurin osa maisterivaiheen suomen kielen opinnoista on kuitenkin mennyt tutkielman kirjoittamiseen ja siihen liittyvään taustatyöhön.
Pedagogisten opintojen viedessä ajallisesti puolet maisterivaiheesta ei valinnaisuudelle ja kaikkien mielenkiintoisten kurssien ottamiselle ole ollut aikaa. Kandiopintoihin verrattuna kaiken kaikkiaan ohjattua luento-opiskelua on ollut määrällisesti vähemmän: tämä korostuu erityisesti maisterintutkielman työstämisessä, jossa opiskelijalta vaaditaan hyvin paljon itsenäistä opiskelun suunnittelua, tiedon etsimistä ja lukemista. Viikoittain kokoontuva graduseminaari kuitenkin tuo siihenkin struktuuria, ja tutkielmaan liittyvä tutkimusprosessi oli ainakin omassa tapauksessani mukavaakin toimintaa, kun sen sai kunnolla käynnistettyä. Kandi- ja maisteriopinnoilla on kuitenkin paljon enemmän yhteistä kuin mitä niillä on eroa, ja suurimpien erojen sanoisin liittyvän juurikin maisterintutkielman laajuuteen ja sen vaatimaan itsenäisen ja usein yksinäisen työn määrään.
Paras (ja samalla kamalin) maisteriopintoihini liittyvä muisto on varmaankin se, kun sain palautettua gradun esitarkastukseen päiväkausia kestäneen kirjoitusputken jälkeen. Helpotuksen tunne oli suuri, kun tekstiä palauttaessa tajusi tämän olevan pian ohi.
Uusille maisteriopiskelijalle sanoisin, että suhtaudu mielenkiinnolla opintoihin, kun niitä vielä on jäljellä. Kannattaa antaa itselle aikaa kiinnostua erilaisista asioista ja mahdollisuuksia syventyä niihin. Valitkaa kurssit ja graduaihe oman mielenkiintonne mukaan, ja yrittäkää parhaanne mukaan nauttia opiskelusta ja gradun työstämisestä!