Aino: Siirtyminen lukiosta yliopiston kemian opiskelijaksi on helppoa.
Opintojen alkupään kurssit on suunniteltu niin, että miltä tahansa tasolta pääsee kiinni yliopisto-opintoihin. Kurssit nivotaan hyvin yhteen lukion oppimäärään. Toki yliopistossa mennään syvemmälle kemian teoriaan ja uusia käsitteitä tulee eteen jo ekana syksynä. Ensimmäisenä vuonna on teoriakurssien lisäksi jo labratöitäkin, joten käytäntöön pääsee käsiksi opinnoissa ihan heti.
Opiskelijaa tuetaan ja opettajat todella haluavat, että jokainen pysyy mukana ja oppii. Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden apuna ovat kurssien opettajien lisäksi opiskelijatutorit ja kurssiassistentteina toimivat vanhemmat opiskelijat. Lisäksi jokaiselle opiskelijalle määritetään niin sanottu omaopettaja eli henkilökuntaan kuuluva henkilö, jonka puoleen voi kääntyä kaikissa kysymyksissä ja ongelmissa.
Aino: Valmistuin Järvenpään lukiosta keväällä 2023. Jo lukioaikana sain tuntumaa yliopisto-opiskeluihin, koska osallistuin kansainvälisten kemiaolympialaisten valmennukseen Helsingin yliopistolla. Matka kemiaolympialaisiin Sveitsiin toikin lopullisen varmuuden, että kemia on oikea ala. Reissulta jäi hyviä kavereita. Tuliaiseksi tuli myös kunniamaininta aiemman pohjoismaisen kilpailun pronssimitalin lisäksi.
Opiskelupaikkakin varmistui kilpailumenestyksen myötä, mutta lopulta pääsin sisään yliopistoon todistusvalinnan kautta.
Kemiassa kiehtoo se, että pääsee tutkimaan asioita pienessä mittakaavassa ja sitä kautta ymmärtää koko maailmaa.
Aino: Opiskelun parhaat jutut tapahtuvat opintopajassa, joka on Chemicumin neloskerroksessa.
Siellä istutaan kavereiden kanssa ratkomassa kemian kotitehtäviä eli laskareita. Jos jää junnaamaan johonkin kohtaan, paikalle tulee assari neuvomaan. Kurssiassistentit ovat vanhempia opiskelijoita, jotka on palkattu auttamaan tehtävien tekemisessä.
Pajassa oppii myös todella hyvin, koska assarit pystyvät selittämään rauhassa kaikki itselle epäselvät asiat. "Tyhmimmätkin" kysymykset pystyy esittämään pajassa, ja niihin saa lähes poikkeuksetta erittäin hyvän vastauksen.
Aino: Ohjelmassa yhdistyy paljon teoriaa ja käytäntöä.
Suoritan parhaillaan epäorgaanisen kemian labrakurssia. Kurssilaisia on kahdessa ryhmässä, ja opettajat antavat kullekin opiskelijalle hänen osaamistasoonsa nähden sopivan vaativan tehtävän.
Tällä kurssilla tehtävänä on analysoida teknillinen suola eli suolaseos, joka sisältää useampia ioneja.
Ensin minä selvitän, mitä ioneja minulle annetussa näytteessä on. Kun se on tehty, niin tarkastutan vastauksen opettajalla. Seuraavaksi pääsen itse suunnittelemaan, miten ionien määrä voidaan määrittää siinä suolassa.
Parin ensimmäisen opiskeluvuoden olen jo päässyt tutustumaan kemian eri osa-alueisiin.
Fysikaalisen kemian toisella labrakurssilla mentiin atomi- ja molekyylitasolle. Siellä opeteltiin muun muassa mittaamaan erilaisia spektrejä ja ennen kaikkea tulkitsemaan niitä.
Orgaanisen kemian labrakurssilla muun muassa syntetisoitiin erilaisia yhdisteitä ja tutkittiin uuttokaavion avulla, mitä yhdisteitä annettu näyte sisälsi. Labrakurssien lisäksi kandiopintoihin kuuluu erilaisia luentokursseja, joilla pääsee kehittämään kemiallista teoriaosaamista.
Aino: Kemisti ei välttämättä touhua valkoinen takki päällä ja suojalasit kasvoilla laboratoriossa. Kemiassa on lukuisia erilaisia urapolkuja, ja kemisti voi urallaan tehokkaasti yhdistää kemian osaamistaan muihin luonnontieteisiin. Kemistit työskentelevät monenlaisissa asiantuntijatehtävissä sekä vaikkapa myynnissä ja markkinoinnissa.
Aino: Haluan tutkijaksi! Koodaus kiinnostaa ja tietokoneiden avustuksella tehtävä laskennallinen kemia tuntuu omimmalta. Kemia on monipuolinen ala ja tutkinnon jälkeen on monia mahdollisuuksia. Minua kiinnostaa tällä hetkellä eniten laskennallinen kemia.
Ensi kesänä menen tekemään kandiharjoittelua akatemiatutkija Nanna Myllyksen tutkimusryhmään. Tehtäväni on tutkia ilmakehän hapetusreaktioita laskennallisen kemian menetelmin, ja tästä aiheesta aion tehdä myös kanditutkielmani.