Mikä sai sinut kiinnostumaan kotitalousopettajakoulutuksesta ja kotitaloustieteestä?
Kaikki lähti kiinnostuksesta ruokaan. Opiskelin armeijan jälkeen kokiksi armeijakaverin innoittamana. Silloinen opettajani, joka oli itsekin taustaltaan kotitalousopettaja, kertoi minulle, että hänen vuosikurssillaan oli ollut myös miesopiskelija. Kyseessä oli ilmeisesti ensimmäinen mies, joka oli valmistunut kotitalousopettajaksi. Ajattelin, että nyt kuulostaa erikoiselta idealta, tuonnehan täytyy hakea! Pääsinkin opiskelemaan saman vuoden syksyllä. Mukana oli vähän ajautumista ja hetken mielijohdetta, mutta toisaalta tuntui luonnolliselta jatkaa kokin koulutuksesta kotitalousopettajaksi.
Millaisia aineita opiskelit?
Taisimme olla viimeisiä vuosikursseja, jotka vielä opiskelivat Sturenkadulla. Silloin pääaineeksi valittiin joko kotitalous tai kasvatustiede. Itselläni pääaineena oli kotitalous ja sivuaineena kasvatustiede. Opiskelu tapahtui pääasiassa omalla laitoksella.
Mikä opinnoissa oli mielestäsi parasta tai kiinnostavinta?
Vaikka ruoka oli keskeinen syy siihen, että hain opiskelemaan, minua kiinnosti opintojen laaja-alaisuus. Ravitsemuksen ja ruoan kemian lisäksi opiskelimme esimerkiksi tekstiilejä ja pintamateriaaleja, kuluttajakasvatusta ja talousaiheita sekä ympäristö- ja perheasioita. Vaikka opiskelu oli vähän sirpaleista, se oli myös hyvin yleissivistävää. Se viehätti, ja ymmärsin, kuinka monelle alalle saan valmiudet. Opintojen laaja-alaisuuden lisäksi itselleni olivat tärkeitä myös opiskelukaverit ja verkostoituminen.
Millainen valmistumisen jälkeinen urapolkusi on ollut?
Oma urapolkuni on ollut aika suoraviivainen. Opiskelukaverini houkutteli minut Helsingin työväenopistolle tuntiopettajaksi jo opiskeluaikana. Ne työt jatkuivat valmistumisen jälkeenkin. Ohessa tein muutamia sijaisuuksia peruskoulussa ja ammatillisella puolella. Vuonna 2002 sain vakinaisen toimen työväenopistolla, ja se on työpaikkani edelleen. Opiskeluaikana olin vahvasti menossa peruskouluun opettamaan, mutta aikuispuolen positiivisten työkokemusten myötä ymmärsin, että siellä pääsen yhdistämään hyvin omia kiinnostuksen kohteitani ja koulutuksiani.
Mitä nykyiseen työnkuvaasi kuuluu?
Toimin Malmilla ja Kanneltalossa kotitalouden suunnittelijaopettajana. Suunnittelen omat opetusvelvollisuuden alaiset kurssini, mutta myös tuntiopettajien työtä – eli näille kahdelle alueelle käytännössä kaiken kotitalousopetustarjonnan. Huolehdin siitä, että tuntimäärät, opettajat ja viikonpäivät löytävät paikkansa. Lisäksi työhöni kuuluu yliopiston opetusharjoittelijoiden ohjaamista.
Millaisia työuraan liittyviä tavoitteita tai haaveita sinulla on tällä hetkellä?
Koen, että tässä työssä ei ole oikeastaan ikinä valmis, aina pystyy kehittymään ja suunnittelemaan uutta. Meillä opetussuunnitelma antaa hyvin vapaat kädet: on suurelta osin opettajan itsensä päätettävissä mitä opettaa, kunhan kursseille löytyy osallistujia. Ehkä tavoitteenani on se, että itsellä säilyy sellainen tietynlainen uteliaisuus.
Mitkä opintojen osa-alueet tai opiskelun tarjoamat valmiudet olet kokenut erityisen hyödyllisiksi oman työurasi kannalta?
Opintojen monialaisuus on palvellut itseäni hyvin työuralla. Esimerkiksi ravitsemustieteen perusteet ovat olleet tosi hyödyllisiä, koska ihmiset kyselevät kursseilla paljon ravitsemukseen liittyviä asioita. Ruokakursseilla puhutaan myös paljon muusta kuin ruoasta: kuluttaja-asioista, hinnoista, taloudellisuudesta ja nykypäivänä tietenkin myös ilmastovaikutuksista ja kestävyydestä. Kansainvälisten keittiöiden kursseilla keskustellaan usein kulttuureista, matkustamisesta tai vaikkapa uskonnon merkityksestä osana kulttuuria.
Liittyikö opintoihin joitain muuta työurasi kannalta hyödyllisiä aktiviteetteja?
Kyllä se verkostoituminen oli ehdottomasti suurin anti työuran kannalta. Oppi tuntemaan ihmisiä.
Millaiset kasvatukseen ja koulutukseen liittyvät kysymykset näyttäytyvät työssäsi tällä hetkellä erityisen ajankohtaisina?
Vapaan sivistystyön ruokakursseilla on kyse paljon muustakin kuin ruuasta. Kun olemme selvittäneet opiskelijoidemme syitä osallistua kursseille, on uuden oppimisen rinnalla ollut yhtä tärkeää se, että tapaa uusia ihmisiä tai saa mielekästä tekemistä esimerkiksi eläkepäiviin. Eräs kurssilainen totesi vähän aikaa sitten, että hän kun on alkanut käymään ruokakursseilla, itsetunto ja itsearvostus ovat kasvaneet valtavasti.
Tuntuu, että yhteiskunnassa erilaiset kohtaamiset vähenevät koko ajan. Enemmän tehdään etätöitä ja ollaan yksin. Kursseillamme keräännytään hetkeksi yhteisen asian äärelle ja kohdataan toisemme. Uskon, että se helpottaa monenkin elämää.
Onko sinulla nykyisessä työssäsi yhteyksiä kotitalousopettajan opintosuuntaan tai kasvatustieteelliseen tiedekuntaan?
Merkittävimpänä näyttäytyy opetusharjoittelu, jossa olen toiminut pitkään ohjaajana. Meillä on myös tuntiopettajina yliopistolla työskenteleviä henkilöitä.
Minkä neuvon tai vinkin antaisit opintosuunnan nykyisille opiskelijoille?
Kannattaa nauttia opiskeluajasta ja tutustua uusiin mukaviin ihmisiin. On hyvä pitää silmät ja korvat auki, opiskella kaikkea, mitä yliopisto tarjoaa, ja tehdä ehkä vähän töitäkin.
Kenelle suosittelisit opintosuuntaa ja sen tarjoamia opintoja?
Ainakin kaikille sellaisille, jotka haluavat työssään toimia ihmisten kanssa. On monenlaisia tehtäviä, joihin voi sijoittua. Peruskoulumaailma ei ole suinkaan se ainoa vaihtoehto, vaan työuralle on todella monia väyliä.