Inka Saarela opiskelee historian maisteriohjelmassa ja on kiinnostunut erityisesti modernista historiasta.
Miksi halusit opiskella historian maisteriohjelmassa?
Inka: Historia oli lempiaineeni lukiossa ja kirjoitin siitä laudaturin. Hain todistusvalinnalla opiskelemaan ja pääsin sisään historian kandiohjelmaan. Helsinki kaupunkina oli myös ykkösvaihtoehtoni. Ala tuntui omalta, joten oli luonnollista jatkaa opintoja kandiohjelmasta maisteriohjelmaan.
Minua kiinnosti erityisesti moderni historia, eli 1800-luku ja sen jälkeinen aika, ja täällä oli mahdollista keskittyä tähän aihepiiriin. Täällä voi erikoistua moneen muuhunkin.
Kenelle maisteriohjelma sopii?
Inka: Sellaiselle ihmiselle, jota kiinnostaa laaja-alaisesti erilaiset ilmiöt ja niiden taustat. Ihmiselle, joka haluaa kehittää omaa analyyttistä ja kriittistä ajatteluaan.
Tässä pitää myös nauttia pitkäjänteisestä työskentelystä ja siitä, että pitää kirjoittaa ja lukea paljon. On myös tärkeää, että osaa hallita omaa ajankäyttöä ja tykkää työskennellä itsenäisesti.
Suosittelen myös sellaiselle, joka ei välttämättä tiedä mitä haluaa tehdä – täältä voi päätyä todella monenlaisille urapoluilla.
Voitko antaa esimerkkejä siitä, mitä kursseilla käsitellään?
Inka: Maisteriopinnoissa korostuu tutkimuksellinen näkökulma. Monet maisterivaiheen kurssit tarjoavat mahdollisuuden soveltaa historiantutkimuksen menetelmiä omien kiinnostuksen kohteiden mukaisesti. Kursseilla voi esimerkiksi tehdä pienempiä tutkimusprojekteja tai analysoida jotain aineistoa syvällisemmin.
Esimerkkinä käymistäni kursseista voin mainita Varhaiskapitalismin historiasta keskiajan kaupasta teolliseen vallankumoukseen -kurssin, joka käsitteli taloushistoriaa. Suomi, kolonialismi ja maailma -kurssilla käsiteltiin postkolonialistista näkökulmaa historian tutkimuksessa. Tämä kurssi inspiroi minua soveltamaan postkolonialistista teoriaa myös gradussani.
Tarjolla olevia aihealueita on tosi laajasti, globaalilla tasolla, mutta myös Suomen ja Pohjoismaiden historiaa. Nyt on käynnissä esimerkiksi luonnonsuojelun historiaan ja Viron historiaan pureutuvat kurssit. Lisäksi täällä voi ottaa opintoja esimerkiksi Aleksanteri-instituutin puolelta.
Millaisia opinnot ovat käytännössä?
Inka: Kaikista eniten on esseitä ja oppimispäiväkirjoja, eli kirjoittamista on paljon. Ryhmätöitä on myös jonkin verran, mutta täällä on myös mahdollista suorittaa paljon opintoja itsenäisesti esimerkiksi Examinarium-tentteinä. Opinnot joustavat paljon – käyn töissä opintojen lisäksi ja en voi osallistua kaikille luentokursseilla, mutta olen onnistunut sopimaan itsenäisiä suorituksia tosi hyvin.
Entä maisterin opinnäytetyö (pro gradu) - millaista tukea tarjotaan sen kirjoittamiseen?
Inka: Graduseminaarissa on tapaamisia kuukausittain. Ryhmä on pieni ja siellä saa paljon yksilökohtaista tukea. Tällä viikolla onkin minun vuoroni olla opponoitavana, ja odotan kovasti millaista palautetta saan.
Tällä hetkellä olen graduseminaarin lisäksi professori Anu Lahtisen vetämällä kurssilla, joka tarjoaa tukea lähteiden käyttöön ja löytämiseen. Kurssilla on seitsemän henkilöä, joten siellä saa hyvin yksilöllistä tukea. Kurssi on hyvin keskusteleva, olemme käyneet eri arkistoissa ja yhdessä pohtineet töitämme ja lähteitämme.
Tiedän myös, että on olemassa vapaamuotoinen gradupiiri, josta voi saada tukea oman työn tekemiseen.
Sisältyykö maisteriohjelmaan harjoittelu?
Inka: Osana opintoja voi mennä harjoitteluun tai suorittaa työelämäkurssin. Harjoitteluun menemistä suositellaan, jos se on vain mahdollista. Suosittelen sitä kovasti myös itse, koska nykyisen työpaikkani Kansallisarkiston viestintäsuunnittelijana olen saanut harjoittelun kautta.
Mitä työelämätaitoja opinnot tarjoavat?
Inka: Historian opinnot antavat taitoja käsitellä ja tulkita laajoja tietomääriä, mikä on nykytyöelämässä todella tärkeä taito. Gradussani käytän avoimen lähdekoodin R-kieltä, jonka avulla käsittelen laajoja tekstimassoja. Minua kiinnostaa, miten voimme saada relevanttia tietoa suurista datamassoista. Tämä on historian opiskelun etu, että osaa käsitellä dataa.
Historian opinnot antavat hyvät tiedonhaku ja -hallintataidot. Opinnot antavat myös viestintäosaamista: opit myös kirjoittamaan selkeästi ja vakuuttavasti, sillä opinnot sisältävät paljon kirjoittamista.
Lisäksi täällä voi hyvin vapaasti valita esimerkiksi valinnaisia opintokokonaisuuksia. Olen itse opiskellut viestinnän ja politiikan tutkimusta valinnaisena opintokokonaisuutena, mikä on tarjonnut sellaisia työelämätaitoja, joita ei pelkästään historian opinnoista ehkä saisi.
Kannattaa lähteä mukaan myös ainejärjestötoimintaan. Olen itse toiminut ainejärjestömme lehden päätoimittajana, ja se antoi myös työelämään hyödyllisiä taitoja.
Millainen Helsinki on opiskelukaupunkina?
Inka: Todella monipuolinen. Täällä on niin paljon erilaisia järjestöjä ja tapahtumia. Omalla ainejärjestöllä, mutta myös esimerkiksi osakunnilla on paljon tapahtumia.
Historian opiskelijalle erityistä iloa Helsingissä on se, että täällä on kaikki merkittävimmät arkistot, Kansallisarkisto, Suomalainen kirjallisuuden seura SKS, Kansalliskirjasto. Myös muut kulttuuriorganisaatiot ovat lähellä.
Myös harjoittelupaikkojen löytäminen voi olla täällä helpompaa historian ja kulttuurin alalta, koska täällä on niin paljon toimijoita.
Mitä haluaisit sanoa alaa harkitsevalle?
Inka: Täällä voi todella räätälöidä opintonsa omien mielenkiinnon kohteiden mukaan. Voit vaikuttaa paljon siihen, millaiseksi oma osaamispaletti kehittyy. Työllistymismahdollisuudet ovat hyvin monipuoliset ja kenttä on todella laaja. Tiedän esimerkiksi valmistuneita, jotka ovat toimittajina tai valtiolla töissä. Humanistikin voi hallita myös teknisiä asioita, humanistikin voi osata koodata.