Mervi Lahtomaa, Turun yliopisto, mervi.lahtomaa@utu.fi
Päivi Siivonen, paivi.siivonen@utu.fi
Nina Haltia, nina.haltia@utu.fi
Teemaryhmässä tarkastellaan aikuisia opiskelijoita korkeakoulutuksessa sekä korkeakoulusta valmistuneita muuttuvilla ja kilpailullisilla työmarkkinoilla. Teemaryhmään ovat tervetulleita esitykset, joissa käsitellään esimerkiksi jatkuvan oppimisen politiikkaa, korkeakouluinstituutioita yhteiskunnallisina toimijoina, aikuisten opiskelua ja oppimista yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Mukaan toivotaan myös esityksiä, jotka tarkastelevat korkeakoulutettuja eri-ikäisiä ja erilaisissa asemissa toimivia aikuisia työmarkkinoilla. Tervetulleita ovat tutkimusotteiltaan ja teoreettisilta ja metodologisilta lähtökohdiltaan erilaiset tutkimukset. Erityisesti toivomme teemaryhmään esityksiä, joissa pohditaan aikuisuuden kysymyksiä kriittisesti tasa-arvon, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, kestävän kehityksen ja hyvinvoinnin näkökulmista. Myös opinnäytteisiin pohjautuvat esitykset ovat tervetulleita.
Avainsanat: korkeakoulutus, jatkuva oppiminen, työelämä, sosiaalinen positioituminen
Teemaryhmä järjestetään lähitoteutuksena.
Anita Malinen, Jyväskylän yliopisto, anita.malinen@jyu.fi
Arja Piirainen, arja.l.piirainen@jyu.fi
Pirjo Vuoskoski, pirjo.h.vuoskoski@jyu.fi
Aikuiskasvatustieteellisen tutkimuksen paradigmat ja tutkimusmetodologiat näyttäytyvät moninaisina ja jossain määrin myös epäjohdonmukaisina. Tutkimusmetodologioita koskeva kriittinen keskustelu on lisääntynyt viime vuosikymmeninä. Yhtenä esimerkkinä tästä on kvalitatiivisen tutkimuksen kritiikistä nouseva postkvalitatiivinen tutkimussuuntaus. Mitä nämä muutokset tarkoittavat aikuiskasvatustieteellisessä tutkimustraditiossa? Odotamme aikuiskasvatustieteellisen tutkimuksen metodologisia näkökulmia, niiden perusteluita ja tutkimusmetodologista kritiikkiä käsitteleviä papereita.
Avainsanat: tutkimusmetodologia, aikuiskasvatustieteen tutkimusparadigmat, metodologinen kritiikki
Teemaryhmä järjestetään hybriditoteutuksena.
Jyri Manninen, Itä-Suomen yliopisto, jyri.manninen@uef.fi
Teemaryhmä kokoaa tutkimuksia, joissa tarkastellaan erilaisia aikuisten sivistäviä käytäntöjä ja periaatteita. Se kattaa vapaana sivistystyönä organisoidun aikuiskasvatuksen ja -koulutuksen sekä informaalin oppimisen erilaisissa yhteisöissä, järjestöissä, projekteissa ja kansalaisliikkeissä. Tutkimusesitykset voivat käsitellä esimerkiksi vapaan sivistystyön, muun ei-ammatillisen aikuiskoulutuksen, itsekasvatuksen sekä kansalaistoiminnan historiaa, nykytilannetta, osallistujia, opettajuutta, toiminta-ajatusta, kurssitarjontaa, organisaatiorakenteita, yksilöllisiä, yhteisöllisiä tai yhteiskunnallisia merkityksiä sekä aikuisten sivistyksellisiä oikeuksia. Teemaryhmä tarjoaa samalla sivistyksestä huolta kantaville mahdollisuuden keskustella sivistyksestä ja sivistystyöstä ajankohdassa, jossa demokratian ja ekologiset kriisit luovat polttavaa tarvetta monipuolisille sivistystyön käytännöille ja periaatteille. Samalla esimerkiksi vapaata sivistystyötä koettelevat historiallisen suuret rahoitusleikkaukset ja työelämälähtöinen jatkuvan oppimisen koulutuspolitiikka, jotka horjuttavat tai ohittavat perinteisiä sivistyspyrkimyksiä.
Teemaryhmän järjestää Sivistystyön Vapaus ja Vastuu (SVV) -yhteistyöohjelma osana Sivistyksen juhlavuoden toimintaa.
Avainsanat: Sivistys, vapaa sivistystyö, itsekasvatus, ei-ammatillinen aikuiskoulutus, kansalaistoiminta
Teemaryhmä järjestetään lähitoteutuksena.
Päivi Rasi-Heikkinen, Lapin yliopisto, paivi.rasi-heikkinen@ulapland.fi
Kaisa Pihlainen
Hanna Vuojärvi
Eija Kärnä
Teemaryhmään kutsutaan esityksiä, joissa tarkastellaan aikuisten, mukaan lukien ikäihmisten, elinikäistä oppimista digiyhteiskunnassa, osana heidän arkeaan, hyvinvointiaan ja kansalaisuuttaan. Toivomme teemaryhmään esityksiä, joissa osallistutaan keskusteluun elinikäistä oppimista tukevan ohjauksen ja koulutuksen tarpeista, tavoitteista, tuloksista ja menetelmistä tutkimuksen ja käytäntöjen näkökulmista. Teemaryhmässä aihetta lähestytään tieteenalojen rajoja ylittäen. Esitykset voivat kohdistua elinikäiseen oppimiseen erilaisilla elämänkentillä sekä erilaisten digitalisaatioon liittyvien ajankohtaisten haasteiden, esimerkiksi digitaalisten taitojen, medialukutaitojen ja digitaalisen osallisuuden näkökulmista.
Avainsanat: elinikäinen oppiminen, digitaaliset taidot, medialukutaidot, digitaalinen osallisuus
Teemaryhmä järjestetään lähitoteutuksena.
Antti Saari, Tampereen yliopisto, antti.saari@tuni.fi
Eeva K. Kallio, Jyväskylän yliopisto, eeva.k.kallio@jyu.fi
Severi Hämäri, Helsingin yliopisto, severi.hamari@helsinki.fi
Johanna Kallio, Tampereen yliopisto, johanna.kallio@tuni.fi
Terhi Kouvo, Aikuiskasvatus-lehti / Kvs-säätiö, terhi.kouvo@kvs.fi
Jani Pulkki, Oulun yliopisto, jani.pulkki@oulu.fi
Ekologisten kriisien edetessä muuttuneet tulevaisuuskuvat ja tarve pohtia yhteiskuntien perustavia arvopäämääriä johtavat yksilöt ja yhteisöt pohtimaan, miten he ohjaavat omaa elämäänsä ekososiaalisesti kestävään suuntaan. Tällöin puhutaan väistämättä myös itsekasvatuksesta. Itsekasvatuksella tarkoitetaan ihmisen ajattelun ja moraalin kehittämiseen suuntautuvaa pedagogista toimintaa, jossa ihminen kasvattaa itse itseään reflektoimalla ja muuttamalla omia ajattelu- ja toimintatapojaan sekä tunteitaan (Paakkola 2007; Saari 2021; Kallio & Pulkki 2022). Käytännössä itsekasvatus toteutuu esimerkiksi reflektoivana kirjoittamisena, meditaationa tai keskusteluharjoituksina. Aikuiskasvatuksen kentällä Itsekasvatuksen teorialla on juurensa paitsi suomalaisen aikuiskasvatuksen filosofiassa (esim. Hollo 1931; Salomaa 1950), myös sekä länsimaisessa filosofiassa että globaaleissa viisausperinteissä. Viime vuosikymmenten aikana erityisesti viisaustutkimuksessa onkin painotettu itseymmärryksen syvenemistä erilaisin menetelmin (Kallio ym. 2024). Julkisuudessa, kuten mediassa, itsekasvatus esiintyy usein self help -kulttuureina, joissa yksilöitä houkutellaan kehittämään itseään hyvinvoinnin ja tehokkuuden nimissä (Schaffner, 2021). Yksilön lisäksi itsekasvatus kuitenkin koskettaa kokonaisia yhteisöjä arvoineen, ideologioineen ja toimintatapoineen. Esimerkiksi ympäristöaktivistit politisoivat toiminnassaan monia itsekasvatuksen menetelmiä (Saari ym. 2022).
Teemaryhmään toivotaan puheenvuoroja, jotka kutsuvat keskusteluun itsekasvatuksen käytännöistä ja teoriaperinteistä kasvatuksen kentällä. Erityisesti kannustamme osallistumaan esityksillä, joissa itsekasvatus kytketään ekologisten kriisien ja kestävyysmurroksen kysymyksiin.
Avainsanat: itsekasvatus, viisausperinteet, käytännöt, merkityksellisyys, kestävyysmurros, tutkimusperinteet
Teemaryhmä järjestetään hybriditoteutuksena.
Soila Lemmetty, Itä-Suomen yliopisto, soila.lemmetty@uef.fi
Heta Rintala, heta.rintala@hamk.fi
Liisa Postareff, liisa.postareff@hamk.fi
Essi Ryymin, essi.ryymin@hamk.fi
Sara Keronen, saemkero@jyu.fi
Aikuisten oppiminen työelämässä on merkittävä aihealue niin tutkimuksellisesti kuin käytännössäkin. Työelämän muuttuessa - muun muassa teknologioiden, digitalisaation, yhteiskunnallisten trendien sekä kilpailun kehittyessä – organisaatioiden henkilöstön on kyettävä oppimaan jatkuvasti uutta. Nämä kasvavat paineet oppimiselle ja osaamisen kehittämiselle pakottavat yksilöt ja organisaatiot pohtimaan oppimisen keinoja, käytäntöjä ja menetelmiä. Formaali, koulutuksessa ja kursseilla tapahtuva oppiminen ei enää yksin riitä ylläpitämään henkilöstön osaamista. Sen lisäksi tarvitaan monipuolisia ratkaisuja, työpaikkapedagogiikkaa, arjen oppimista tukevia käytäntöjä sekä sitoutuvaa ja innostunutta suhtautumista oppimiseen. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että työssä tapahtuva oppiminen ei ole aina yksilöitä motivoivaa ja hyvinvointia lisäävää. Sen sijaan jatkuva oppiminen työn puitteissa voi kääntyä myös kuormittavaksi ja jopa työhyvinvointia uhkaavaksi tekijäksi. Teknologisiin järjestelmiin liittyvät haasteet, liiallinen vastuu ja yksinjäämisen tunteet sekä epäselvät organisaatiorakenteet voivat aiheuttaa vaikeuksia oppimiselle työssä. Digitalisaation aiheuttama jatkuvan oppimisen vaatimus on kuvattu jopa tulevaisuuden työterveysriskiksi. Kuitenkin tutkimusta työssä oppimisen ja työhyvinvoinnin yhteyksistä ja erityisesti kriittisistä näkökulmista on toistaiseksi vähän. Työssä oppimisen monipuolinen ja –tieteinen tarkastelu olisi kuitenkin ensiarvoisen tärkeää niin yhteiskunnallisen jatkuvan oppimisen keskustelun kuin työpaikkojen kehittämisenkin näkökulmasta.
Kutsumme tähän teemaryhmään esityksiä esimerkiksi seuraavilta aikuisten työssä tapahtuvan oppimisen alueilta:
• Työssä oppimisen ja hyvinvoinnin yhteydet
• Työssä tapahtuvan oppimisen ilmiö, oppimisen luonne ja muodot
• Oppiminen työuran eri vaiheissa
• Oppimisen ja hyvinvoinnin tuki, raamit ja rajoitteet
• Henkilöstön kehittäminen, oppimisen johtaminen ja oppiva organisaatio
• Jatkuvaan oppimiseen sitoutuminen
Avainsanat: jatkuva oppiminen, työssä oppiminen, työhyvinvointi, henkilöstön kehittäminen, oppiva organisaatio
Teemaryhmä järjestetään lähitoteutuksena.
Arja Ala-Laurinaho, Työterveyslaitos, arja.ala-laurinaho@ttl.fi
Eeva Houtbeckers, Turun yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto, emhout@utu.fi
Tulevien sukupolvien elämisen edellytysten turvaaminen vaatii periaatteellista muutosta ja siirtymää lineaarisesta kasvutaloudesta kohti luonnonvaroja säästäviä talousjärjestelmiä. YK on tunnistanut osaamisia, joiden vahvistamista tarvitaan globaalin kestävän kehityksen Agenda 2030 -tavoitteiden saavuttamiseen. Työpaikat ovat keskeisiä toimijoita kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisessa, mutta niissä tarvitaan uudenlaista osaamista niin tuotantojärjestelmän rakenteiden, periaatteiden ja tavoitteiden transformaation johtamisessa kuin toimiala- ja työpaikkakohtaisten konkreettisten ratkaisujen tuottamisessa. Kestävän kehityksen osaaminen huomioidaan koulutusasteiden opetussuunnitelmissa perusasteelta korkeakouluihin, ja työelämään siirtyvillä onkin jo valmiuksia toimia kestävästi. Sen sijaan jo työelämässä oleville kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttaminen osana ammattia tai omaa työroolia voi olla haasteellista. Jotta kestävän kehityksen tavoitteet saavutetaan 2030 mennessä, on panostettava työelämässä jo toimivien eri alojen ammattilaisten osaamisen kehittämiseen. Koska nykyisen arvioinnin perusteella Suomi on saavuttamassa vain kaksi kestävän kehityksen tavoitetta, on tärkeää lisätä kestävän kehityksen toimia työpaikoilla. Miten jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia kestävästä kehityksestä voidaan tarjota työelämässä jo oleville? Miten edistää kestävän kehityksen periaatteita organisaatioissa? Miten vahvistetaan toimialakohtaista substanssiosaamista sekä edistetään yhteisöllistä, ammattirajat ylittävää oppimista ja osaamisen kehittämistä? Miten tuetaan yksilöitä ja kestäviä työuria siirtymän keskellä? Työryhmään toivotaan esityksiä erityisesti työelämän näkökulmasta kestävyysmurroksen teemoihin liittyen. Tervetulleita ovat niin empiiriset, teoreettiset, metodologiset kuin konkreettisia tapausesimerkkejä käytännön toimista työyhteisöissä ja työpaikoilla esille tuovat puheenvuorot.
Avainsanat: kestävyysmurros, oikeudenmukaisuus, osaamisen kehittäminen, työyhteisö, työpaikka
Teemaryhmä järjestetään hybriditoteutuksena.
Marianna Vivitsou, University of Helsinki, marianna.vivitsou@helsinki.fi
There is a growing need to integrate audio-visual methods and technologies in adult education and higher education. Audio-visual methods can offer opportunities for creative expression, engagement, and commitment to learning through collaborative work. They can, therefore, provide a platform for sustainable development and continuous learning. However, despite technological advancement, our societies struggle with enormous socio-economic, political, and ecological challenges. The use of technology in education has to go beyond technological solutionism. To make this work, we need to revisit the possibilities of audio-visual methods and technology use as ways to re-imagine education futures that are more hopeful and just.
This call invites papers on teaching and research with audio-visual methods that imagine adult education and higher education otherwise, by adopting diverse, justice-oriented perspectives. Storytelling using technologies (i.e., in video, audio etc. format) is one example that makes room to imagining sustainable futures that consider values and principles, such as commitment, agency, individual and community well-being. The use of technology is thus inextricably linked with ethical concerns. Ethical considerations address not only cognitive aspects of learning but also how experiences, emotions, and bodies are used to convey meaning.
The call is particularly interested in research that engages critically with audio-visual methods and the use of technology and is open to diverse forms of scholarship, including empirical, theoretical, speculative and artistic performative.
The topics of interest can tackle re-imagining education futures with audio-visual methods from diverse angles, including:
• post-qualitative methods and relational pedagogies,
• co-creation with learners and/or other communities,
• local and contextual realities,
• embodiment and the role of the body,
• the sociality of emotion, and
• other relevant perspectives.
Keywords: audio-visual methods, teaching and research, sustainable future, hope and justice
The thematic group is organized in a hybrid format.
Tarja Römer-Paakkanen, Yrittäjyyskasvatuksen tutkimusseura, tarja.romer-paakkanen@haaga-helia.fi
Kati Peltonen, kati.peltonen@lab.fi
Kaija Arhio, kaija.arhio@kotinet.com
Lenita Hietanen, lenita.hietanen@ulapland.fi
Maija Suonpää, maija.suonpaa@haaga-helia.fi
Yrittäjyyskasvatuksella tavoitellaan luontaisesti kestävää ja jatkuvaa toimintaa, ja sillä on aina ollut rooli yhteiskunnan muutoksessa. Varsinkin nykyisessä maailmassa, jossa globaali, alueellinen ja kansallinen hyvinvointi nojaavat suuryritysten tuottamaan jatkuvaan kasvuun, voivat alueelliset sodat ja talousongelmat sekä ympäristön lämpenemisen aiheuttamat ympäristöongelmat vaikuttavat maantieteellisestikin laajoihin alueisiin ja yhteiskuntiin. Muutosten ja kriisien aikana on tärkeää miettiä, miten voimme edistää vastuullista yritystoimintaa ja kestävää kehitystä myös yrittäjyyden ja yrittäjyyskasvatuksen avulla. Yrittäjyyden, yrittäjyyskasvatuksen ja kestävän kehityksen yhteyttä – tai pikemminkin talouden ja kestävän kehityksen liitosta on pohdittu jonkin verran yrittäjyyden näkökulmasta Suomessa jo 2000-luvun alusta lähtien, jolloin Kyrö (1999) esitti tutkimuksessaan, että kestävä kehitys on mahdollista liittää talouden paradigmoihin. Tällä hetkellä kestävän kehityksen näkökulma nostaa päätään niin yrittäjyyskasvatuksen tutkimuksessa kuin käytännön toimissa. Tutkimusten mukaan yrittäjyydellä ja yrittäjyyskasvatuksella onkin todettu olevan myönteisiä vaikutuksia joihinkin kestävän kehityksen tavoitteisiin, kuten köyhyyden lievittämiseen, talouskehitykseen ja työttömyyden vähentämiseen, infrastruktuurin parantamiseen ja innovaatioihin, sosiaalinen tasa-arvoon ja osallisuuteen sekä kestävään tuotantoon ja kulutukseen (Rashid 2019). Kutsumme pohtimaan ja keskustelemaan, miten yrittäjyyskasvatusta voidaan edistää aikuiskasvatuksen kentässä. Erityisesti teemaryhmän tavoitteena on keskustella siitä, miten yrittäjyyskasvatus vastaa jatkuvaan muutokseen huomioiden kestävän kehityksen. Näkökulmia voivat olla esimerkiksi:
• Yrittäjyyskasvatus kestävän kehityksen edistäjänä
• Kestävä ja vastuullinen yrittäjyys ja liiketoiminta
• Kestävän kehityksen huomioiminen yrittäjyyden ja liiketoiminnan opetuksessa ja valmennuksessa
• Yrittäjyyskasvatuksen monet roolit nopeasti muuttuvassa maailmassa
Avainsanat: yrittäjyyskasvatus; kestävä yrittäjyys, kestävä liiketoiminta
Teemaryhmä järjestetään hybriditoteutuksena.
Anu Kajamaa, Oulun yliopisto, anu.kajamaa@oulu.fi
Jatkuvan oppimisen teorian ja käytännön yhdistämiselle on tarvetta erityisesti nyt, kun kriisi toisensa perään on ravistellut yhteiskuntaamme. Yhteiskunnan ja työelämän muutokset haastavat yksilöitä ja organisaatioitakin oppimaan. Aikuisväestön sivistyksen ja kasvatuksen tarpeita ja haasteita kehystävät tänä päivänä mm. ekokriisi(e)n uhka, pandemian jälkimainingit, sota Ukrainassa, populististen liikkeiden nousu, kaventuva tiedon muodostus ja eriarvoisuuden kysymykset. Työelämän vaatimukset haastavat hyvinvointia ja asettavat yksilöitä ja ryhmiä eriarvoisiin asemiin. Jatkuva oppiminen on keskeinen tavoite nykyhaasteisiin vastaamiseksi niin kansallisesti kuin oppilaitosten strategioissa. Erityisesti halutaan taata työikäisten mahdollisuudet kehittää osaamistaan. Symposiumiin kutsutut puhujat tutkivat ja kehittävät suomalaista yhteiskuntaa vahvistaen aikuisväestön jatkuvaa oppimista. Heidän puheenvuoronsa käsittelevät mm. seuraavia ajankohtaisia kysymyksiä: Miten jatkuva oppiminen voi entistä paremmin vastata yhteiskunnan haasteisiin ja kasvattaa merkitystään sivistyksen, demokratian ja tasa-arvon puolustajana? Miten jatkuvan oppimisen toimilla voidaan tukea kykyä oppia, muuttua ja kehittyä haastavissa yhteiskunnallisissa tilanteissa? Miten aikuisten oppiminen ja osallisuus yhteiskuntaan voisivat toteutua entistä paremmin? Symposium kokoaa asiantuntijoita pohtimaan jatkuvan oppimisen tutkimusta ja toimia sekä vaikutuksia. Symposiumin tavoite on jatkuvan oppimisen teorian ja käytännön vuoropuhelun aikaansaaminen. Symposiumissa käsitellään jatkuvaa oppimista ja sen vaikutuksia erilaisissa ympäristöissä ja erilaisilla toiminnan tasoilla.
Symposiumin kokoonpano:
Puheenjohtaja: Anu Kajamaa
Diskussantti: Päivi Hökkä
Avainsanat: jatkuva oppiminen, osaamisen kehittäminen, työelämä, muutos, hyvinvointi
Symposium järjestetään hybriditoteutuksena.
Reijo Miettinen, Helsingin yliopisto, reijo.miettinen@helsinki.fi
Eero Ojanen, eero.ojanen@ppa.inet.fi
Juha Suoranta, juha.suoranta@tuni.fi
Suomalaisen aikuiskasvatustieteen historia voidaan jaotella karkeasti kolmeen jaksoon sen mukaan, mikä käsite on ollut hallitseva sen itsetietoisuudessa ja kielenkäytössä. Vapaan kansansivistyksen aikakaudella 1800-luvulta toiseen maailmansotaan asti keskeinen käsite oli sivistys. Kun kansansivistystyö sodan jälkeen nimitettiin uudelleen aikuiskasvatukseksi, perustaa uudelle tieteelle etsittiin aikuisen kehityksen ja oppimisen lainalaisuuksien empiirisestä tutkimuksesta. Psykologian näkökulma syrjäytti filosofian. Kriittinen pedagogiikka etsi pohjaa yhteiskuntatieteistä. 1990-luvulla aletiin puhua elinikäisestä oppimisesta, joka kuitenkin oli ensisijaisesti poliittinen käsite. Sisältöä sille alettiin etsiä osaamisen ja kompetenssin käsitteistä, jotka OECD lanseerasi 2000-luvun alussa ja jotka sisällytettiin myös EU:n tutkintoviitekehykseen. Taloustiede ja inhimillinen pääoma alkoivat vaatia itselleen esikoisoikeutta. Mikä on näiden käsitteiden (sivistys, oppiminen ja osaaminen/kompetenssi) relevanssi ja suhde toisiinsa tänään? Ovatko ne vaihtoehtoisia, antagonistisia vai jollakin tavalla yhteen sovitettavia ja jopa tosiinsa täydentäviä käsitteitä? Sessiossa etsitään vastauksia näihin kysymyksiin ja käsitellään yllä luonnehditun kehityksen käännekohtia ja ulottuvuuksia.
Symposiumin esitykset:
• Reijo Miettinen: Sivistys, oppiminen ja osaaminen: käsitteiden taustasta, suhteista ja tarpeellisuudesta
• Eero Ojanen: J. V. Snellmanin sivistyskäsitteen jatkuvasta pätevyydestä
• Juha Suoranta: Paulo Freire ja suomalainen aikuiskasvatus
Avainsanat: Sivistys, oppiminen, osaaminen, kompetenssit, aikauiskasvatuksen peruskäsitteet
Symposium järjestetään lähitoteutuksena.
Arto O. Salonen, Itä-Suomen yliopisto, arto.salonen@uef.fi
Erkka Laininen, erkka.laininen@okka-saatio.com
Jokapäiväinen elämä kytkee ihmisen globaaliin luonnonvarojen, kaupan, kuljetusten ja viestinnän monimutkaiseen verkostoon. Suomalaisen arkielämän vaikutukset ulottuvat eri puolilla maailmaa asuviin ihmisiin ja heidän elinympäristöihinsä. Tilallisen kytkeytyneisyyden lisäksi myös ihmisen toiminnan ajalliset vaikutukset ulottuvat pidemmälle kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historian aikana. Ihmiskunnan aktiivisuuden seuraukset ovat moninaiset planeetallamme. Planetaariset kriisit – nopeasti muuttuva ilmasto, kuudes sukupuuttoaalto ja luonnonvarojen hupeneminen – haastavat työelämää ja koulutusta uudistumaan siten, että ne palvelevat yhden planeetan puitteisiin mahtuvan yhteiskunnan rakentamista. Antroposeenin aikakaudella tarvitaan oppimista, joka vahvistaa eettistä kytkeytymistä osaksi ympäröivää maailmaa. Olisi opittava olemaan yhtä maailman kanssa, sillä Homo sapiens on merkittävin planeettamme tulevaisuuteen vaikuttavista tekijöistä.
Symposium koostuu neljästä alustuksesta seuraavasti:
• Charlotta Holmström: Planetaarinen lähestymistapa korostaa ihmisen terveyden kytköksiä luonnon kokonaisuuteen
• Antti Moilanen: Planetaarinen sivistys
• Sofia Laine: Planetaarinen nuorisotutkimus, nuoret aikuiset ja tulevat sukupolvet
• Hannu L. T. Heikkinen: Planetaarinen hyvinvointi oppimisen päämääränä
Puheenjohtaja: Erkka Laininen
Diskussantti: Arto O. Salonen
Avainsanat: planetaarinen lähestyminen, maailmasuhde, kestävä hyvinvointi, hyvä elämä, oppiminen
Symposium järjestetään lähitoteutuksena.
Virpi Lund, Laurea UAS, virpi.lund@laurea.fi
Tarja Kantola, tarja.kantola@laurea.fi
This symposium will bring together three studies of the project Empowering People towards Socially Inclusive Society at Laurea University of Applied Sciences working in the field of expertise-by-experience and experiential knowledge in providing solutions for vulnerable groups. The project develops theoretical concepts and methodologies that will form the bedrock for practical solutions developed in the project. Co-creation, co-research and active stakeholder engagement are inherent in the project design, and naturally experts-by-experience are involved in the studies. In addition to theoretical and practical contributions, the project strives towards a people-centered paradigm shift in the social and health care sector. This kind of approach focuses on the viewpoints and experiences of clients and grassroots-level workers, which will lead to improved wellbeing and a more inclusive society. The symposium’s main focus is on presenting the methods and tools for working with vulnerable groups. The symposium is connected closely to the conference theme Sustainable Development and Continuous Learning in the Changing World. At the red thread in the presentations are participation, expertise-by-experience, co-research, experiential knowledge and collective learning. Agency and methodology for that is an essential subject of the presentations.
Presentations:
• Tarja Kantola, Soile Juujärvi & Sari Heikkinen: Development agency for fostering work-related well-being among elderly care staff
• Lindström Janika, Nikula Karoliina & kanssatutkija: Kokemusasiantuntijat kanssatutkijoina
• Virpi Lund & Soile Juujärvi: Community workshops as a tool for collective learning
Chairs: Virpi Lund & Tarja Kantola
Discussant: Hannele Kerosuo, Tampere University
Keywords: Agency, co-research, expansive learning, experiential knowledge, expert-by-experience
The symposium is organized as a bilingual (English & Finnish) in-person event.
Workshop cancelled.
Työpaja peruttu.