Kirsi Tirri iloitsee pääsystään Tutkijakollegiumiin juuri nyt, kun tutkimus on jo hyvässä vauhdissa ja hänen tutkimusryhmällään on jo tapaustutkimuksellista näyttöä. Myös neurotieteellinen asetelma on mietitty valmiiksi. Tirri uskoo myös, että valintaan vaikuttivat jo olemassa olevat yhteistyökumppanit.
– Mutta kyllä tämän projektin ja hakemuksen eteen on täytynyt tehdä työtä jo 7 vuoden ajan kunnes lopulta onnisti. Tämäkin osoittaa tutkimani kasvun ajattelutavan merkityksen tutkijalle. Jokainen epäonnistuminen tarvitaan oppimiseen ja ilman epäonnistumisia tutkimusrahoituksen haussa ei kasva sinnikkäitä tutkijoita, Kirsi toteaa.
– Silloin ajattelee, että kaikki se vuosien työ on todella kannattanut ja näkee oman oppimisprosessinsa etenemisen ja kypsymisen. Tulee tunne, että on kasvanut ihmisenä ja oppinut uutta mikä on minusta myös tutkijan elämänpituinen tavoite.
Uudenlainen pedagoginen ohjelma kouluihin
Kirsi Tirri seuraa tutkimushankkeessaan kolmen vuoden ajan helsinkiläisiä oppilaita (N=500), jotka ovat tutkimuksen alussa 1.-3. vuosiluokalla, sekä heidän opettajiaan (N=27) ja huoltajiaan (N=750). Hän tutkii ajattelutapojen yhteyttä oppimiseen ja koulusuoriutumiseen, ja pyrkii interventiolla muuttamaan oppilaiden oppimiseen liittyviä ajattelutapoja. Tutkimuksessa kerätään kasvatustieteellistä, psykologista, ja neurotieteellistä aineistoa ajattelutapojen vaikutuksesta ja intervention toimivuudesta.
– Haluamme luoda laajaan näyttöön perustuvan pedagogisen ohjelman, jota voidaan käyttää luomaan kasvun ajattelutapaa tukevia oppimisympäristöjä kouluihin, Tirri toteaa.
Yhteistyötä Stanfordin yliopiston psykologien kanssa
Tirri aloitti tutkimuksensa vuonna 2010 Stanfordin yliopistossa, jossa hän työskenteli vierailevana tutkijana vuosina 2007–2016 nuorisotutkimuskeskuksessa (Stanford Center on Adolescence). Stanfordin yliopistossa tutkittiin ajattelutapojen vaikutusta nuorten väkivaltaiseen käyttäytymiseen ja konfliktien ratkaisuun. Ajattelutavat vaikuttavat oppimisen näkökulmasta keskeisiin tekijöihin kuten yritteliäisyyteen, sinnikkyyteen, periksi antamattomuuteen, haasteiden kohtaamiseen, epäonnistumiseen suhtautumiseen ja palautteen vastaanottamiseen.
Tutkimustulosten perusteella ajatusten, tunteiden ja halujen positiivisen kierteen muodostumista on mahdollista ruokkia opettamalla nuoria näkemään itsensä ja vertaisensa kehittyvinä ennemmin kuin valmiina tuotoksina.
Yhteistyössä neurotieteen kanssa
Tutkimuksessaan Tirri käyttää interventioita kouluissa, joissa tutkitaan miten kasvun ajattelutavan opettaminen vaikuttaa oppilaiden oppimistuloksiin ja ongelmanratkaisukykyihin. Intervention pitkäaikaista vaikutusta testataan myös neurotieteen avulla tutkimalla muutoksia oppilaiden aivokuvista.
Aikaisemmin on tutkittu nuoria ja yliopisto-opiskelijoita. Pienten lasten kohdalla tutkimuksessa on ollut aukko, jota Tirrin tutkimus nyt täyttää. Myös oikea oppimisympäristö on uutta, aiemmin on tutkittu laboratoriossa.
– Uutta on myös pitkittäistutkimusasetelma, jossa samoja lapsia seurataan usean vuoden ajan ja saadaan tietoa ajattelutapojen muutoksista kouluaikana, Tirri kertoo.
Neurotieteellinen tutkimus antaa intervention vaikutuksista biologista näyttöä koulusuoritusten ja muiden testien lisäksi. Tirrin ryhmä haluaa saada tietoa pitkäaikaisista vaikutuksista intervention eli ajattelutapojen muutosohjelman tuloksista.
Yhteistyökumppanit
Hankkeen yhteistyökumppaneita ovat Kirsi Tirrin didaktiikan tutkimusryhmä kasvatustieteestä, psykologian professori Carol Dweck tutkimusryhmineen Stanfordin yliopistosta, psykologian professori Teija Kujala tutkimusryhmineen neurotieteestä ja professori Petri Nokelainen Tampereen teknillisestä yliopistosta empiiristen aineistojen analyysimetodien kehittäjänä.