Sami Paavolan mukaan digitaalisuus on yhteydessä työelämän ja laajemmin yhteiskunnan nopeaan muutokseen monin eri tavoin. Toisaalta ihmisten toimintatavat ovat sidoksissa aiempiin toimintatapoihin ja käytäntöihin.
– Digitaalisuuteen liittyy monia uhkakuvia alkaen esimerkiksi töiden vähenemisestä tai monien töiden yksipuolistumisesta, mutta samalla se tuo monia täysin uusia mahdollisuuksia, Paavola kertoo.
Paavolaa kiinnostaa erityisesti, miten yhteistyön tekemisen tavat ja yhteisölliset toimintatavat muuttuvat digitalisaation myötä. Myös se on kiinnostavaa, miten teknologian kehittyminen muuttaa yleensä käsityksiä oppimisesta tai vaikka ihmisen ajattelusta ja toiminnasta. Teknologia ilmenee edelleen usein jonkinlaisten ihannemallien kautta (miten teknologiaa ”tulisi” käyttää) tai epäonnistumisina (esimerkiksi jotain teknologiaa ei vain käytetä toivotulla tavalla). Paavolan mukaan enemmän kannattaisi tutkia sitä, miten ihmisten toimintatavat muuttuvat teknologian käytön myötä.
Paavola haluaa kehittää erilaisia käytäntöjä korostavia tutkimusmenetelmiä sekä opetusta. Hänen taustansa on monitieteinen: se pohjaa filosofiaan, sosiologiaan ja oppimisen tutkimukseen. Hän on ollut paljon mukana teknologiavälitteisen yhteisöllisen oppimisen tutkimuksessa ja viime vuosina tutkimusprojekteissa, joissa on tutkittu tietomallintamisen käyttöä rakennusprojekteissa ja erityisesti suunnittelijoiden yhteistyössä.
Kalle Juutin mukaan digitaalisten laitteiden lisääntyminen muuttaa opetusta ja opiskelua. Oppilaat käyttävät omia puhelimia, koulun tablettitietokoneita ja muuta digitaalista teknologiaa. Lisäksi oppimisen arviointi siirtyy digitaalisiin ympäristöihin.
– Digitaalinen teknologia ei ole vanhojen opetuskäytänteiden tehostamista varten vaan digitaalinen teknologia mahdollistaa uudenlaisen tietoperustaisen opetuksen ja oppimisen, Juuti sanoo.
Juuti haluaa tutkia miten digitaalisten välineiden käyttöönotto muuttaa eri tiedonalojen opetusta ja opiskelua. Digitaalisten välineiden opetuskäytön tutkimus on kiinteässä yhteydessä käytännön opetustyöhön. Keskeistä digitaalisen oppimisen tutkimuksessa on kouluissa toimivien opettajien kanssa yhdessä suunniteltavat ja toteutettavat opetuskokeilut. Juutin tutkimus on keskittynyt opetuksen kehittämiseen ja hänellä on pitkä kokemus opettajien perus- ja täydennyskoulutuksesta. Juuti on myös fysiikan ja draaman opettaja.
Petri Ihantolan professuurin ala – oppimisanalytiikka – tarkoittaa oppimiseen liittyvän tiedon mittaamista, tallentamista, analysointia ja analyysitulosten hyödyntämistä.
– Oppimista on havainnoitu niin pitkään kuin opetusta on tutkittu, joten tässä mielessä aihe ei ole uusi, Ihantola toteaa.
Oppimisympäristöjen digitalisaation myötä tiedon keruu on kuitenkin mullistunut. Tämän päivän oppimisanalytiikalle onkin ominaista yhdistellä yksityiskohtaisia, monipuolisia ja yksilön toimintaa eri näkökulmista tarkastelevia tietolähteitä. Oppimisanalytiikan menetelmät yhdistävät tilastotiedettä, tiedon visualisointia ja koneoppimista.
Taustaltaan Ihantola on tietojenkäsittelijä. Toistaiseksi hän työskentelee Tampereen teknillisessä ylipistossa ohjelmistotuotannon apulaisprofessorina. Akateemisen maailman lisäksi hän on työskennellyt muun muassa Googlella ohjelmistokehittäjänä. Tutkimuksessaan hän on keskittynyt ohjelmoinnin opetuksen yhteydessä kerättyyn prosessidataan ja tutkinut tämän avulla ongelmanratkaisuprosesseja: millaisia polkuja pitkin oppijat päätyvät lopulta mahdollisesti identtisiin ratkaisuihin ja mitä erilaiset polut kertovat meille?
Oppimisanalytiikka on monitieteellistä ja uudessa tehtävässään Ihantola haluaa rakentaa yhteistyötä kasvatustieteiden ja tietotekniikan välille.