Päivän aikana tutustuttiin toiminnallisesti innovaatiokasvatukseen ja digitaalisen teknologian mahdollisuuksiin osana 2000-luvun taitoja.
Co4Lab ohjaa yhteisölliseen tutkivaan oppimiseen
Innokas-verkoston kanssa yhteistyötä tekevässä Co4Lab-hankkeessa kehitetään ja tutkitaan muun muassa yhteisölliseen tutkivaan oppimiseen perustuvia oppimistapoja. Kehittämis- ja tutkimustyö toteutetaan ala- ja yläkouluissa luomalla innostavia ja luovia kouluprojekteja. Kouluprojektien tavoitteena on digitaalisen teknologian ja yhteisöllisten keksivien työtapojen mahdollisuuksia kokeilemalla kehittää peruskoulun tiede-, teknologia- ja käsityönopetusta. Hankkeen moottorit ovat monitieteisesti professorit Kai Hakkarainen, Pirita Seitamaa-Hakkarainen, Jari Lavonen ja Katariina Salmela-Aro. Co4Lab on Suomen Akatemian rahoittama hanke.
2000-luvun taidot ovat tärkeitä
Kaikille osallistujille yhteisissä sessioissa ohjelmoinnin ja robotiikan opetus linkitettiin innostavaan ja luovaan suunnitteluun, ajattelun taitojen oppimiseen, tiimityöhön sekä oppiainerajat ylittävään työskentelyyn. Työpajoissa osallistujat tutustuivat visuaalisella ohjelmointikielellä ohjelmoitavaan GoGo Boardiin, rakensivat EV3-robottien avulla toimivia koneita ja loivat älykkäitä tekstiilejä. Myös nuoret innovaattorit eli oppilaat pääsivät esittelemään taitojaan.
Innovaatioprosessissa on hyväksyttävä myös epäonnistuminen: vain uudelleen yrittämällä ja keksimällä uusia ratkaisuja voi luoda uutta. Tällöin myös oppilas oppii tekemään monella eri tavalla ja hänen uteliaisuutensa herää. Haasteita on oltava riittävästi.
2000-luvun taidot tarkoittavat myös teknologian ottamista luonnolliseksi osaksi koulupäivää. Vielä 25 vuotta sitten teknologiaa kouluissa pidettiin mahdottomana ajatuksena, eihän ollut edes sopivia tietokoneita. Nykypäivänä tavoitteena on tehdä oppimisesta kokeilevaa ja innostavaa, tuoda kyvyt ja osaaminen esiin, luoda uusia arvoja yhdessä, jolloin saavutetaan parhaat tulokset.
FabLearn-toimintaa esitteli professori Paulo Blikstein
Stanfordin yliopistossa FabLearn-toimintaa johtaa MIT-lähtöinen apulaisprofessori Paulo Blikstein. Toiminta linkittyy suoraan innovaatiokasvatukseen ja Co4Lab-hankkeen toimintaan. Co4Lab tekeekin yhteistyötä FabLearnin kanssa.
FabLearn –laboratorioita löytyy neljältä mantereelta: niitä on muun muassa Helsingissä, Moskovassa, Bangkokissa, Meksikossa, Australiassa ja Kaliforniassa. FabLearn-toiminnan periaatteena on oikeudenmukaisuus ja yhtäläisyys, sen on oltava kaikkien saatavilla tulotasosta riippumatta. Aiemmin teknologiset vempaimet ja tietokoneet olivat vain varakkaiden ulottuvilla, nyt ne ovat osa julkista koulutusjärjestelmää. Ilmiöpohjaiseen, oppiainerajoja rikkovaan opetukseen ne sopivat erinomaisesti.
Epäilevät Tuomaat voivat ihmetellä miten robotiikka ja ohjelmointi ja ylipäänsä teknologia sopii opetukseen. Bliksteinin mielestä hyvin. Jokainen oppii ja innostuu, jotkut nopeasti, osa hitaammin, opetuksen sisältö on kuitenkin aina sama.
Nykyisin teknologian hinta on laskenut merkittävästi, välineet ovat paremmat kuin esimerkiksi 15 vuotta sitten ja alan tutkimus on korkeatasoista.
Yhdessä tekeminen on tärkeää
Aiemmin kouluissa oli erilliset tietokoneluokat, nyt teknologia on integroitu luokkahuoneeseen.
– Voit sanoa oppilaalle, että ”tee oma mikroskooppi” sen sijaan että hän menisi erilliseen tilaan sitä rakentamaan, Blikstein kertoo.
Ilmiöpohjaisesta oppimisesta robotiikan ja ohjelmoinnin avulla Blikstein antaa kiinnostavan esimerkin Leonardo da Vincin keksimän koneen uudelleen rakentamisesta: keksijäneroina oppilaat saavat historiatietoa renessanssista ja samalla mukaan tulevat taide, ohjelmointi ja robotiikka. Myös luokkahuoneen rakentaminen ja sisustaminen voi olla koko luokan projekti. Matemaattisen algometrin tarinaa voi kertoa äidinkielen, koodaamisen ja taiteen avulla.
Yhdessä tekemisestä tulee integroitua. Esimerkiksi Thaimaassa oppilaat ovat suunnitelleet lentäviä sadettajia ja kouluihin automaattisia vesipumppuja. Ideointi auttaa myös ns. "ongelmalapsia” keskittymään.
FabLearn-luokassa tutkitaan yhdessä mikä toimii ja miten. Oppilaat työskentelevät yhdessä mutta myös yksin. Sensorein tutkitaan miltä työskentely milloinkin oppilaasta tuntuu: mitä aktiivisempi oppilas on, sitä paremmin hän oppii. Vaihtelu paikasta toiseen ja miettiminen auttavat innovaatioihin, ei kohellus. Bliksteinin mukaan parityöskentelyssä saadaan huippuoppilaan ja huonomman oppilaan tiimissä aivan yhtä hyviä oppimistuloksia ja keskustelua aikaan kuin kahden huipun tiimissäkin; tällöin heikompi ”ohjaa” ja huippuoppilas on ”matkustajan” paikalla.
Blikstein haluaa tuoda parhaimmat käytännöt kaikkien lasten ulottuville.