Huoli nuorista ja nuorten syrjäytymisestä on ollut politiikan ja julkisen keskustelun vakioaiheita. Ratkaisuksi huoleen on kehitetty muun muassa nuoriso- ja yhteiskuntatakuita, valmentavaa koulutusta, ohjaamoja sekä muita tukijärjestelmiä, joilla syrjäytymistä pyritään ehkäisemään. Lukuisista toimenpiteistä huolimatta nuorisotyöttömyys on Suomessa korkeampi kuin muualla Euroopassa.
Tukijärjestelmien viidakossa
Helsingin yliopiston AGORA-tutkimuskeskuksessa järjestetty tilaisuus pureutui tähän ongelmaan ja toi esille, että tukijärjestelmät ovat muuttuneet viidakoksi, projekti- ja verkostomuotoistuvan ja samalla liiketaloudellistuvan toiminnan myötä ohjelmiksi, toimenpiteiksi, arvioinneiksi, tuotteiksi ja hyviksi käytännöiksi. Nuoriin kohdistetaan projektimuotoisia tukijärjestelmiä enemmän kuin koskaan, mutta se ei juuri näy myönteisesti nuoria koskevissa koulutus- ja työllisyystilastoissa.
– Ongelma on kohtaamattomuus toimenpiteiden ja nuorten välillä, apulaisprofessori Kristiina Brunila toteaa.
Mukana tutkijoita, nuorisotyöntekijöitä ja järjestöjen toimijoita
Tutkijat keskustelivat aiheesta nuorisotyöntekijöiden ja järjestöjen toimijoiden kanssa. Tilaisuudessa havaittiin, miten kohtaamattomuutta vahvistaa ajallemme tyypillinen yksilölähtöinen ajattelu, joka läpäisee niin nuoria koskevaa politiikkaa kuin käytäntöjä.
Kristiina Brunilan mukaan yksilölähtöisessä ajattelussa ongelma kiinnittyy nuoreen itseensä, jolloin nuoria pidetään lähtökohtaisesti esimerkiksi haavoittuvina, syrjäytyneinä, mielenterveysongelmaisina, heikon itsetunnon omaavina ja muilla tavoin puutteellisina ja vajavaisina.
Tutkija Juho Honkasilta puolestaan muistutti, että moni nuori elää diagnoosin kanssa ja että diagnooseja koskeva keskustelu voisi olla kriittisempää ja huomioida yhteiskunnallisia ja kulttuurisia tekijöitä.
Tilaisuudessa useat tutkijat, kuten professori Ilse Julkunen ja tutkijat Katariina Mertanen, Elina Ikävalko, Katariina Hakala ja Anniina Leiviskä, toivat esille, että yksilölähtöisyyttä vahvistaa se, kun nuorille asetetaan jo varhain markkinakelpoisuuden ja kilpailukykyisyyden vaatimuksia. Kyse on lyhytnäköisestä politiikasta ja samalla keskustelu yhteiskunnallisten rakenteiden ja järjestelmien merkityksestä jää toissijaiseksi.
Vamlasin toiminnanjohtaja Pauliina Lampinen toi esille, että ohjattaessa nuoria ottamaan yhä aikaisemmin vastuuta omasta elämästään, on vaarana yhteiskunnallisten ongelmien unohtaminen, kuten muutokset työmarkkinoilla, eriarvoisuuden kasvu, köyhyyden ja monimutkaisten tukijärjestelmien viidakko samoin kuin se tosiasia, että nuorten elämäntilanteet ovat hyvin monenlaisia. Nuori saattaa myös jäädä kiertämään erilaisten tukijärjestelmien kehään tai ei välttämättä edes pääse sellaiseen.
Kestävää yhteiskuntapolitiikkaa ei voida rakentaa pelkästään yksilölähtöiselle ajattelulle.
Tilaisuus oli osa Suomen Akatemian rahoittamaa CoSupport-projektia, jossa 12 tutkijan voimin käännetään yhteiskunnallista keskustelua yksilön vastuullistamisesta kohti rakenteiden ja järjestelmien merkityksen tunnistamista. Projekti tuo tutkimuksen ja julkisen keskustelun piiriin erilaisissa elämäntilanteissa toimivat nuoret ja heidän kanssaan työskentelevät – heidät, jotka näyttävät jäävän huolipuheen katvealueille, vaikka ovatkin sen keskiössä.
Nuorten tukijärjestelmät haavoittuvuuden eetoksessa -projektin tutkijat:
Kristiina Brunila (projektin johtaja), Pinja Fernström, Juho Honkasilta, Elina Ikävalko, Tuuli Kurki, Maija Lanas, Anniina Leiviskä, Ameera Masoud, Katariina Mertanen, Anna Mikkola, Kalle Mäkelä ja Katariina Tiainen.