Milloin valmistuit kasvatustieteiden maisteriksi käsityönopettajan koulutussuunnasta?
Valmistuin vuonna 2016. Opiskelin käsityötiedettä ilman opettajan pedagogisia opintoja.
Mikä sai sinut kiinnostumaan käsityötieteen koulutuksesta?
Olen aina ollut kiinnostunut käsitöistä ja se on ollut minulle myös vahva itseilmaisun keino. Veljeni on lapsesta saakka ollut todella lahjakas piirtäjä, ja koin itse lapsena, etten pystynyt kynällä ja paperilla samaan. Koska piirtäminen oli tavallaan jo varattu, niin käsitöistä tuli se ”mun juttu”, millä pystyin toteuttamaan päässäni olevan vision juuri sellaisena kuin halusin. Erityisesti neulominen on ollut minulle aina tärkeää. Opin neulomaan ennen kuin vaikka lukemaan ja kirjoittamaan, ja neulonta onkin ollut mukana elämässäni niin kauan kuin muistan.
Kerro miten työpolkusi on edennyt?
Aloin erikoistumaan neuleisiin opintojeni loppupuolella. Käsityötieteen tutkintoon kuuluin opinto-ohjelmassani paljon sivuaineopintoja ja olenkin tehnyt esimerkiksi tekstiili- ja vaatesuunnittelun opintokokonaisuuden Lapin yliopistossa JOO-opintoina, jossa myös kiinnostuin vielä enemmän neuleista. Tein oman graduni kehittämistutkimuksena neuleohjeisiin liittyen ja tätä kautta hain myös Novitalle harjoitteluun. Novitalla aukesi silloin sisällöntuottajan paikka, joten jäin sinne kesätöihin, ja sen jälkeen sainkin vakituisen työsopimuksen. Novitalla olen jo alusta lähtien päässyt työskentelemään hyvin erilaisissa tehtävissä ja samanaikaisesti olen päässyt hyvin etenemään urallani. Aluksi työnkuvaani kuului vastuu Novita eri somekanavista sekä lehden kuvauksista. Samanaikaisesti suunnittelin myös paljon neulemalleja lehteen. Tästä seuraava askel oli toimituspäällikön tehtävät Novitan julkaisuissa. Nykyinen tittelini on Design manager ja toimin esihenkilönä Novitan nelihenkiselle design-tiimille. Samanaikaisesti työskentelen tiiviisti freelancerina toimivien eri alojen ammattilaisten kanssa.
Työssäni ehdottomasti parasta on työkuvan monipuolisuus ja se, että saa olla tekemisissä luovien oman alan ehdottomien ammattilaisten kanssa. Kestävä kehitys on aina ollut lähellä sydäntäni ja mielestäni käsitöiden tekeminen ylipäätänsä on erinomainen tapa oppia arvostamaan laadukkaita materiaaleja ja myös huoltamaan ja hoitamaan tekstiilejä oikein. Neulonta on slow fashionia parhaimmillaan ja on mahtavaa tehdä työtä, jossa tarkoituksena on myös houkutella ihmisiä itselle rakkaan harrastuksen pariin.
Millaisen pohjan arvioit käsityötieteen koulutuksen antaneen sinulle nykyisissä työtehtävissäsi?
Paras anti yliopistokoulutuksesta on ollut taito oppia etsimään tietoa. Omissa työtehtävissäni on päivittäin tarvetta luovalle ongelmanratkaisukyvylle. Paras asenne hulluillekin ideoille on, että kaikki on periaatteessa mahdollista, kunhan toteuttamiseen on tarpeeksi resursseja. Monen alan yliopistokoulutuksessa on tietty yleispätevyys, mikä auttaa siinä, että ei mene sormi suuhun, kun pitää löytää yllättäen jokin ratkaisua asiaan, mikä ei ole aikaisemmin tullut vastaan.
Miten arvioit, että kasvatustieteen maisterin koulutusta käsityötieteen alalla arvostetaan nykyisessä työssäsi ja ylipäänsä koulun ulkopuolisessa työelämässä?
Omalla alallani laaja näkemys käsitöistä ja käsityöntekijöistä on suuri etu. Koen itse, että käsityötieteen koulutuksen kautta olen saanut esimerkiksi suunnittelijakoulutukseen verrattuna paremmat valmiudet ymmärtämään käsitöitä isompana ilmiönä. Omassa työssäni on tärkeää hahmottaa esimerkiksi keitä ovat käsityöntekijät ja mitä he haluavat tehdä, miten taitoja opitaan ja miten houkutellaan uusia käsityön harrastajia. Samanaikaisesti tärkeä rooli on käsityön perinteiden vaalimisessa mutta myös niiden päivittämisessä tähän päivään.
Millaisia yhteyksiä sinulla on kasvatustieteelliseen tiedekuntaan nykyään ja mitä terveisiä haluaisit lähettää opettajankouluttajille?
Viime vuonna teimme pienen yhteistyöprojektin kasvatustieteellisen tiedekunnan kanssa. Olimme sponsoroimassa palkintoja Helsingin yliopiston omien lapasten suunnittelukilpailuun. Silloin olen ollut viimeksi yhteydessä ja ihan läsnä yliopistolla, mutta olisi mukava olla enemmänkin yhteistyössä. Olisin ehkä itse omien opintojeni aikana kaivannut enemmän koulutuksen yhdistämistä käytännön työelämään. Jo opintojen alkupuolella olisi esimerkiksi ollut mielenkiintoista kuulla erilaisista urapoluista, minne aikaisemmat opiskelijat ovat päätyneet. Myös jollain tasolla opiskelijoita voisi rohkaista vielä nykyistä enemmän olemaan rohkeasti yhteyksissä yrityksiin erilaisten yhteistyökuvioiden merkeissä ja näin voisi yhdistää joitakin teoreettisia opintoja paremmin oikeisiin työelämän tehtäviin.
Mitä terveisiä haluat lähettää opiskelijoille ja opintoja harkitseville?
Oma urapolku on aina itsestä kiinni. Kun tietää, mitä haluaa ja asiat tekee oikeasti tunteella ja aidolla intohimolla, se yleensä kantaa pitkälle. Itse en opiskeluaikana edes osannut kuvitella tekeväni yhtä mielenkiintoista työtä, kuin mitä teen tänä päivänä. En ole itse varsinaisesti hakenut tiettyihin työtehtäviin, vaan työnkuvani työkokemuksen karttuessa muokkautunut jatkuvasti omaa kiinnostustani ja osaamistani vastaavaksi. Kaikesta opiskelusta on aina hyötyä ja opiskeluaika on myös parasta aikaa kokeilla ja löytää todelliset omat kiinnostuksen kohteet. Suosittelen myös todella lämpimästi opiskelijavaihtoja, jos tähän on vain mahdollisuus. Kävin itse opintojeni aikana vaihdossa useamman ohjelman kautta (Nordplus-vaihto Islannissa, Erasmus-vaihto Italiassa ja JOO-opinnot Lapin yliopistossa), ja nämä kaikki ovat olleet erittäin antoisia. Vaihdoissa parasta ei niinkään ole olleet yksittäiset kurssit, vaan ennen kaikkea kansainvälisen kokemuksen kartoittaminen, erilaisten oppimistapojen näkeminen ja elinikäisten ystävyssuhteiden löytäminen.
Minna Kelhä 4.9.2024
Ernest Lawson 9.8.2024
Mimmi Mönkkönen 3.6.2024
Riikka Ristola 25.4.2024
Kaisa Vuorinen 19.3.2024
Markku "Rive" Kanerva 8.2.2024
Kasvatustieteellinen tiedekunta 50 v. vuonna 2024.
Juhlimme vuonna 1974 käynnistettyä akateemista opettajankoulutusta ja filosofisen tiedekunnan kasvatustieteiden osaston perustamista.