Markku Kulmala on alansa siteeratuimpia tutkijoita maailmassa ja on perustanut Värriön ja Hyytiälän SMEAR-tutkimusasemat yhdessä professori Pertti Harin kanssa. Kulmalan tutkimuksen pääpainopisteenä on selvittää ihmisen ja luonnonilmiöiden vaikutusta ilmakehään ja ilmassa leijuviin pienhiukkasiin sekä maanpinnan ja ilmakehän vuorovaikutuksia.
Tukkiuitosta teoreettiseen fysiikkaan
Markku Kulmala syntyi vuonna 1958 Forssassa. Luonto ja tieteet kohtasivat Kulmalan elämässä jo varhain, metsätyönjohtajan lapsella oli suuri mielenkiinto matematiikkaa kohtaan. Hän laski päässälaskuja jo alle kouluikäisenä huvin vuoksi. Ylioppilaaksi hän valmistui matematiikan ja reaalin laudaturilla ja pääsi opiskelemaan fysiikkaa suoraan Helsingin yliopistoon Siltavuorenpenkereelle. Luonto oli tullut läheiseksi Kulmalalle jo ennen opiskeluvuosia. Kahdeksan kesää hän oli ollut sekalaisissa metsätöissä puiden istutuksesta tukkien uittamiseen.
Opiskellessa ja sen jälkeisinä vuosina Kulmalalla piti kiirettä. Hän meni naimisiin nykyisen puolisonsa Marita Kulmalan kanssa neljäntenä opiskeluvuotenaan, jolloin myös kiihtyi hänen työtahtinsa yliopiston projekteissa. Avioliitto ja perheen perustaminen tarkoitti Kulmalalle yhtä suurta muutosta – hänen täytyi vaihtaa teoreettisesta fysiikasta konkreettiseen tutkimukseen, tasaisempaa toimeentuloa lupaavampaan urapolkuun. Onnekseen Kulmala huomasi käytännönläheisen tutkimustyön sopivan hänelle mainiosti. Enää tarvittiin mielenkiintoinen tutkimusala.
Ilmakehätieteet fysiikan näkökulmasta
Ilmakehätutkimuksessa oli Kulmalan mielestä fysiikan mentävä tyhjä aukko. Ilmakehää ja sen hiukkasia oli tutkittu meteorologian, biologian, insinööritieteiden ja muiden luonnontieteiden kautta, mutta fyysikkoja oli vähän ja fysiikan perustutkimuksessa se oli jäänyt taka-alalle. Tšernobylin räjähdys vuonna 1986 oli osa käänteentekevää kysyntää monipuolisemmalle tutkimukselle siitä, miten aerosolit ja pienhiukkaset liikkuvat ilmakehässä ja mihin ne vaikuttavat. Kulmala oli osa tutkimusryhmää, joka kirjoitti artikkeleita Tšernobyliin laskeumasta ja kokemus käytännönläheisen fysiikan tutkimusmenetelmissä kehittyi.
Vuonna 1988 valmistuneen väitöskirjan jälkeen ilmakehä ja aerosolien tutkimus juurtui lopullisesti Kulmalan erikoisalaksi. Aerosolifysiikka oli fysiikantutkimuksessa vielä suurilta osin tutkimatonta ja perustutkimusta riitti tehtäväksi. Aerosolifysiikassa yhdistyi kaksi tärkeää aspektia; Aerosolifysiikassa Kulmala saattoi harjoittaa tutkijaluonteelleen sopivaa uuden kartoittamista taloudellisesti turvatusti, sillä uudelle tutkimusalalle oli kovasti kysyntää tiede- ja innovaatiomaailman kiinnostuessa yhä enemmän aerosolihiukkasista, kuten myös ilmakehän ja maan pinnan vuorovaikutuksista.
Tukea opiskelijoille ja tutkijoille rahastosta
Jo kahdeksankymmentäluvun alusta lähtien Kulmalan elämä oli ollut suurilta osin töitä, eikä tahti hellittänyt tohtoriksi väittelyn jälkeen. Vuosituhannen käänteeseen asti hän oli ollut mukana lukuisissa julkaisuissa ja projekteissa, joihin lukeutui myös yksi hänen uransa merkittävimmistä hetkistä, SMEAR-tutkimusaseman perustaminen Hyytiälään.
Kulmalan uran edetessä myös tutkimusala kasvoi. Vuonna 2005 Helsingin yliopisto päätti yhdistää fysiikan laitoksen ympäristöfysiikan laboratorion, Kulmalan yksikön, sekä meteorologian laitoksen. Lopulta fuusiosta muodostui kokonaan uusi osasto, Ilmakehätieteiden keskus, jonka johtajaksi Kulmala nimitettiin. Se, mitä Markku Kulmala oli kahdeksankymmentäluvulla aloittanut yhdessä neljän kollegansa kanssa, oli kasvanut yli kahdensadan hengen henkilökunnan laitokseksi.
Ilmastonmuutos on monimutkaisin ja monitasoisin haaste, jonka ihmiskunta on tähän mennessä kohdannut.
Vaikka ilmakehätutkimuksessa on menty paljon eteenpäin, Kulmala muistuttaa, että työ ei ole vielä läheskään ohi. Ilmastonmuutos on monimutkaisin ja monitasoisin haaste, jonka ihmiskunta on tähän mennessä kohdannut. Edistääkseen ja rohkaistakseen tulevaa tutkijoiden sukupolvea, Kulmala päätti 60-vuotissyntymäpäivänään kerätä lahjoituksia Helsingin yliopistolle rahastoon, joka jakaa joka vuosi stipendejä ansioituneille pro gradujen ja väitöskirjojen tekijöille. Rahaston mahdollisesti kasvaessa tulevaisuudessa on suunnitteilla myös tutkimusapurahojen jakaminen.