Väitöskirjan tekeminen on vuosien rutistus, ja jossain vaiheessa sellaista pakertava saattaa pohtia touhun järkevyyttä.
Onko siitä oikeasti hyötyä? Auttaako väitöskirja työpaikan saamisessa, onko yrityksillä käyttöä syväosaajille?
Fysiikan tohtori Samu Kurjella on selkeä mielipide asiaan.
Hyvä putki
Samu Kurki ponnisti 18-vuotiaana Lohjan lukiosta Helsingin yliopistoon opiskelemaan teoreettista fysiikkaa. Fysiikka vastasi perustavaa laatua oleviin kysymyksiin, jotka kiinnostivat Kurkea.
– Miten kaikki toimii? Teoreettinen fysiikka vastaa siihen hiukkastasolla, ja sieltä hiukkasistahan kaikki viime kädessä lähtee, Kurki sanoo.
Opinnot olivat ”hyvä putki”, sillä Kurki opiskeli seitsemässä vuodessa tohtoriksi. Niistä kolme vuotta meni väitöskirjan parissa, jonka rahoitti Jenny ja Antti Wihurin säätiö.
– Oli todella hienoa, että pystyi keskittymään täysin opintoihin.
Kurki tutki väitöskirjassa hiukkasten muotoa ja rakennetta: kun hiukkaskiihdyttimissä törmäytetään hiukkasia, mitä törmäyksestä lentää ulos? Hän pääsi väitöskirjan tiimoilta esimerkiksi tutkimusmatkalle Sveitsiin hiukkasfysiikan tutkimuskeskus Cerniin kolmeksi viikoksi.
Vuonna 2011 25-vuotias tuore tohtori tajusi, että asepalvelus oli suorittamatta. Kurki ajatteli, että hänestä olisi yhteiskunnalle enemmän hyötyä siviilipalveluksessa. Hän oli kuullut, että Turun yliopistollisessa keskussairaalassa olisi paikkoja auki ja soitti sinne.
Keskussairaalassa löytyi täsmäpaikka fysiikan tohtorille: Kurki laitettiin suorittamaan siviilipalvelusta tiimiin, jossa perustettiin Suomen ensimmäistä biopankkia.
Työura jatkui siviilipalveluksen jälkeen lääkeyhtiö Oriolan kautta nykyiseen työhön lääke- ja torjunta-ainevalmistaja Bayerilla. Kurki on huomannut joka kerta, että väitöskirja on iso valtti työpaikan saamisessa.
– Se on todiste siitä, että on pystynyt vetämään itsenäisesti ison ja vaativan projektin maaliin asti, ja sitä selkeästi arvostetaan työelämässä.
Nyt Kurki on ollut kolmisen vuotta Bayerilla tittelillä strategic project lead. Hän auttaa datan ja tekoälyn avulla lääkkeiden kehittäjiä erottamaan olennaisen epäolennaisesta. Vaikka Kurki teki väitöskirjansa teoreettisesta fysiikasta, siitä on ollut valtava hyöty lääketieteen puolella.
– Väikkärin pohjalta on tullut se tietynlainen ajattelutapa. Ei ole sinänsä väliä, että aihe vaihtuu fysiikasta lääketieteeseen. Se on vain eri kieli.
Lisäksi väitöskirjatyössä oppii kriittistä, tieteellistä ajattelua: jos joku näyttää liian hyvältä ollakseen totta, sitä oppii epäilemään, oppii katsomaan, mitä data oikeasti sanoo.
Tarvitaan lisää tohtoreita
Kurki haluaa olla tiiviisti mukana yrityselämän lisäksi tiedepiireissä, jotta hän pysyy kartalla uusimmasta tiedosta. Tätä tukee dosentuuri, joka Kurjelle myönnettiin hiljattain Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa.
Tieteen ja yrityselämän vuoropuhelu on Kurjen mielestä tärkeää, koska asiantuntijatyö muuttuu jatkuvasti haastavammaksi.
– Maailma ei ole muuttumassa ainakaan yksinkertaisemmaksi, päinvastoin. Siksi tohtoreita kannattaisi kouluttaa jatkossa vielä nykyistä enemmän.