Salaado Qasim opiskelee Helsingin yliopistossa alue- ja kulttuurintutkimusta sekä työskentelee historian ja uskonnon tuntiopettajana. Hän tahtoo levittää kouluihin sanomaa, että kuka vain saa seurata korkeakouluun suuntautuvaa urapolkua.
Salaado Qasim on kiinnostunut kulttuureista ja tahtonut aina opettajaksi. Alue- ja kulttuurintutkimuksen pariin juuri Helsingin yliopistoon hänet houkutteli alkujaan ohjelmassa opiskelevan tuttavan suositus.
”Opin, että täällä on Suomen kattavimmat kandi- ja maisteriohjelmat kulttuurien tutkimuksen saralla. Lisäksi samalla voi suorittaa pedagogisia opintoja ja kouluttautua aineenopettajaksi.”
Qasim on itse syventynyt Afrikan ja Lähi-idän tutkimukseen, ja työskentelee opintojen ohessa historian ja uskonnon tuntiopettajana. Työssään hän kuulee, kuinka ulkomaalaistaustaisten nuorien tulevaisuuden haaveita on torpattu jopa opinto-ohjaajien toimesta.
”Nuorten on tärkeää nähdä, että korkeakoulussa opiskelu ja vaikkapa juuri opettajan ammatti on kenen tahansa tavoiteltavissa taustaan katsomatta.”
Monessa mukana muiden hyväksi
Qasim aloitti opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 2017 ja on siitä lähtien ottanut aktiivisesti osaa yliopiston toimintaan. Hän toimi muun muassa Helsingin yliopiston EU-uralähettiläänä esitellen korkeakouluopiskelijoille erilaisia Euroopan unionin tarjoamia työllistymismahdollisuuksia.
”Pääsin pestin aikana Brysseliin tapaamaan EU:n työntekijöitä sekä muita eurooppalaisia EU-uralähettiläitä. Samalla kun opastin muita korkeakouluopiskelijoita, opin valtavasti itsekin. Nyt jaan tietoa kansainvälisistä uravaihtoehdoista yläkouluissa ja lukioissakin järjestötoiminnan parissa.”
Qasim perusti vuonna 2019 toisten korkeakouluopiskelijoiden kanssa Rauhan ja hyvinvoinnin järjestön, joka pyrkii parantamaan naisten ja nuorten elämäntilaa tarjoamalla toimintamahdollisuuksia pääkaupunkiseudulla. Qasimin vastuulla on järjestön Mentoring for Future -hanke, jonka tavoitteena on tarjota kattavampi kuva uramahdollisuuksista kouluihin jalkautumalla.
Pyrkimyksenä on tavoittaa sekä ammatinvalintaa ja opiskeluvaihtoehtoja puntaroivat nuoret että heille opastusta antavat opinto-ohjaajat ja opettajat. Näin juurtuneita ajatusmalleja saadaan muovattua kokonaisvaltaisesti yhdenvertaisemmiksi.
”Suomessa korkeakouluopiskelijoista vain reilu kymmenen prosenttia on ulkomaalaistaustaisia. Usein kuultu väite on, että ulkomaalaistaustaisille nuorille ei juuri koskaan ehdoteta jatko-opiskelupaikaksi yliopistoa tai ylipäänsä muuta kuin ammattitason koulutusta.”
Mentoring for Future -hankkeen puitteissa Qasim on tuottanut valokuvanäyttelyn Suuria unelmia – tarinoita suomalaisista, jotka muuttavat maailmaa. Muun muassa Helsingin keskustakirjasto Oodissa nähtävillä olleeseen näyttelyyn on koottu kahdenkymmenen suomalaisen vaikuttajan valokuvat sekä heidän ainutlaatuiset uratarinansa. Tarinat kootaan myös kansien väliin painetuksi ja sähköiseksi kirjaksi, jota aiotaan jakaa yläkouluihin ja lukioihin.
”Kaikenlaisia tarinoita, ammatinvalintaan liittyviäkin, voi kertoa taiteen avulla. On monia muitakin keinoja kuin opinto-ohjaus, joilla voimme kannustaa nuoria pohtimaan tulevaa. Tärkeintä on rohkaista heitä valitsemaan vapaasti ikiomat polkunsa.”
Vaihtoehtojen kirjossa riittää valinnanvaraa
Alue- ja kulttuurintutkimuksen ohella Qasim on opiskellut muun muassa viestintää sekä sukupuolentutkimusta. Helsingin yliopistossa kannustetaan monitieteisyyteen, ja opiskelijat voivatkin valita mielenkiintonsa mukaisia kursseja vapaasti vaikkapa toisista tiedekunnista.
”Sukupuolentutkimuksen opinnoista on ollut erityistä hyötyä tehdessäni pro gradu -tutkielmaani, joka käsittelee islamilaista avioeroa naisen näkökulmasta.”
Tulevaisuudessa Qasim tahtoo mahdollisesti syventää Afrikan ja Lähi-idän tutkimuksen osaamistaan tohtoriopintojen parissa. Opettajuuden hän näkee kokonaisvaltaisemmin kuin koskevan vain perinteistä luokkahuonetta, sillä osaamispohjalta voi ponnistaa esimerkiksi kansainvälisiin järjestöihin ja laajemmin koulutuksen pariin. Qasimilla on myös työn alla lastenkirja, Anisa tahtoo kierrättää, jonka aiheena on ympäristökasvatus.
”Oma urapolkunikin on vasta alussa. Tiedän kuitenkin, että Helsingin yliopistossa karttuneilla opeilla ja kokemuksilla varustettuna voin lähteä luottavaisin mielin moneen suuntaan.”
Teksti: Titta Kaltola
Vincent Voutilainen tiesi jo pienenä tahtovansa ammattiin, jossa voi parhaansa mukaan auttaa muita. Pesti opetusavustajana johdatti opettajasuvun vesan kasvatustieteiden pariin. Luokanopettajana hän tahtoo kulkea omaa polkuaan.
Positiivinen, avulias ja luontainen johtaja. Vincent Voutilainen on luonteenpiirteiltään kuin tehty luokanopettajaksi. Voutilaisen äiti on rehtori, ja suvusta löytyy muitakin opettajia. Opettajasuvun kasvattina kasvatustieteet ovat olleet keskeisessä asemassa hänen omaa kasvutarinaansakin.
”Olen ollut läsnä lukemattomissa kahvipöytäkeskusteluissa liittyen opettajuuteen. Luokanopettajana tahdon kuitenkin luoda oman polkuni ja onnistun siinä parhaiten olemalla itseni.”
Lukion jälkeinen välivuosi opetusavustajana viitoitti tietä kohti luokanopettajaksi kouluttautumista Helsingin yliopistossa. Voutilainen huomasi olevansa luokkahuoneessa elementissään.
”Tykkään tehdä töitä lasten ja nuorten parissa sekä nautin siitä, kun voin auttaa oppilaita parhaani mukaan. Sen parempaa suoraa palautetta ei voi saada, kuin että yläasteen ’pahis’ tulee halaamaan sinua kerrankin hyvin menneen matikan kokeen jälkeen.”
Urheilutausta ulottuu opettajuuteen
Käsipalloa SM-liigatasollakin pelaavan Voutilaisen urheilutausta tuo oman lisänsä opettajuuteen. Toiminta kentällä ja kasvatustieteen kursseilla on monin tavoin yhtäläistä, ja kaikki kulminoituu yhteistyöhön.
”Keskusteluyhteys täytyy olla, jos tahtoo onnistua. Opettajuus ja urheilu kulkevat käsi kädessä, sillä molemmissa vaaditaan vuorovaikutustaitoja, auttamisvalmiutta sekä toimivaa dialogia.”
Opintojen alussa Voutilainen jännitti, josko urheilun ja opiskelun yhdistelmä toimisi. Palaset loksahtivat kuitenkin nopeasti kohdalleen.
”Urheilu on voimavara, joka antaa vastapainoa opinnoille. Vaikka aika olisi kortilla, iloitsen siitä, että pääsen toteuttamaan itseäni niin kentällä kuin kursseillakin.”
Voutilainen pitää luokanopettajaopinnoissa erityisesti monipuolisuudesta. Kursseilla tehdään paljon ryhmätöitä ja pääpaino on osallistamisessa.
”Arvosana muodostuu ilman tenttiäkin, sillä arvostelussa painotetaan oppimista kokonaisvaltaisemmin, keskittymällä esimerkiksi esiintymis- ja puhetaitoihin.”
Painavia pohdintoja, liikuntaa ja luovuutta
Voutilainen on valinnut luokanopettajaopintojen rinnalle elämänkatsomustiedon opintokokonaisuuden, johon sisältyy teologian ja filosofian kursseja muista tiedekunnista. Pääaineopiskelijoiden parissa Voutilainen tuntee oppivansa aiheista entistä syvällisemmin.
”Filosofiaa tai teologiaa pääaineenaan opiskelevat kanssakurssilaiset osaavat kysyä asioita, joita en tulisi itse ajatelleeksi. Keskusteluvoittoisen opetustavan ansiosta jokainen luokassa oppii myös toisiltaan.”
Pohdiskelevien aihealueiden vastapainona Voutilainen nauttii, kun hän pääsee oppilaiden kanssa liikkeelle ja kädentaitojen pariin. Kasvatustieteen opinnoissa hän on pitänyt etenkin liikunnan ja kuvataiteen didaktiikasta. Käytännönläheisillä kursseilla on käsitelty niin motoriikkaa, yhteistyötä, erilaisten välineiden käyttöä kuin silmä-käsi -koordinaatiota.
”Olen itse aktiivinen, ja haluan välittää hyvää henkeä sekä tekemisen meininkiä myös ympärilleni. Luokanopettajana ominaiset luonteenpiirteeni pääsevät loistamaan.”
Opintoihin kuuluvan harjoittelun aikana Voutilainen opetti kahden muun opiskelijan kanssa miltei viidenkymmenen oppilaan ryhmää. Tilanteessa vaadittiin improvisaatiota sekä vakaata otetta.
”Rohkenen ottaa ohjat, kun sitä tarvitaan. Jälkikäteen sain kuulla positiivisena palautteena, että voisin hyvin olla jo opettaja. Opinnoissa saavutetut onnistumiset vahvistavat entisestään luottamusta juuri omanlaiseeni tapaan opettaa.”
Teksti: Titta Kaltola