Miksi halusitte opiskelemaan juuri eläinlääketiedettä?
Linda: Halusin päästä tekemään paljon käsillä, mutta samalla toivoin, että opinnoissa olisi paljon teoriaa. Tulevassa työssä pitäisi olla paljon vaihtelua eivätkä päivät olisi samanlaisia. Toki eläimetkin kiinnostivat ja myös tiede.
Saaga: Olen lapsesta asti halunnut eläinlääkäriksi. Eläimet on itselle tosi tärkeitä ja haluan tehdä töitä eläinten hyväksi. Halusin koulutuksen, jolla voi tehdä tosi monenlaisia töitä. On myös kiva, että tästä saa selkeän ammatin. Harkitsin myös biologiaa, mutta eläinlääkis vei voiton.
Mikä on ollut kivointa opinnoissa?
Linda: Käytännönläheisyys ja monipuolisuus. Kurssit ovat aika erilaisia keskenään, opimme kaikenlaista kiinnostavaa eläimiin liittyen. Nyt varsinkin on ollut tosi motivoivaa, kun tässä lisurivaiheessa ollaan paljon eläinsairaalassa ja käydään läpi oikeasti, kuinka niitä potilaita hoidetaan.
Saaga: Minustakin monipuolisuus on parasta ja myös se, että kurssit on valmiiksi valittu. Kun pääset kouluun, niin saat lukujärjestyksen seuraavaksi kuudeksi vuodeksi. Se sopii itselle. Ei tarvitse miettiä kuinka edetä. Opiskelijoiden kesken on myös paljon yhteisöllisyyttä ja se on myös tärkeä juttu minulle.
Missä haluaisitte työskennellä valmistumisen jälkeen?
Linda: Haluaisin kokeilla ensin kunnaneläinlääkärin työtä. Myös eläinten hyvinvointi ja patologia kiinnostavat. Ajattelin, että katson ensin hetken, innostaako vastaanottotyö ja mietin sitten tarkemmin.
Saaga: Minäkin haluaisin ensin kokeilla kunnaneläinlääkärin työtä ja ylipäätään vastaanottotyötä. Mutta tuntuu, että tässä vaiheessa ei vielä ihan tajuakaan, mitä kaikkea eläinlääkärin ammatti mahdollistaa. Olisi kiva, jos voisi jossain vaiheessa tutkia ja opettaa.
Oletteko olleet jo käytännön töissä?
Saaga: Ensimmäisen vuoden jälkeen oli sikala- ja navettaharjoittelut Saaren opetustilalla. Kolmantena vuonna teurastamoharjoittelu.
Linda: Neljäntenä vuonna alamme päivystää eläinsairaalassa yksittäisiä vuoroja. Viidentenä vuonna olemme koko vuoden eläinsairaalalla oppimassa käytännön taitoja, minkä jälkeen saa väliaikaiset eläinlääkärin oikeudet. Tosi monet ovat viidennen ja kutosen välisen kesän töissä eläinlääkärinä joko kunnassa tai jossain klinikalla.
Mainitsit, että eläinlääkärin opintoihin kuuluu myös teurastamoharjoittelu. Miltä se teistä tuntui?
Linda: Olin isossa tuotantoteurastamossa harjoittelussa ja se meni ihan hyvin. Minulla oli tosi hyvä ohjaaja siellä. Ajattelen, että nyt minulla on tarpeellinen tieto ja voin ottaa kantaa asioihin miten itse haluan.
Saaga: Tiesin, että kokisin henkisesti tosi raskaaksi harjoittelun isossa tuotantoteurastamossa. En kokenut, että olisi myöskään oppimisen kannalta välttämätöntä mennä isoon teurastamoon, joten menin kaverin kanssa harjoitteluun poroteurastamoihin. Ajelimme viikon ajan Lapissa poroerotuksissa seuraamassa poroteurastuksia ja opimme siinä samalla paljon poronhoitokulttuurista. Onhan eläimen kuoleman näkeminen raskasta. Pitää yrittää ajatella, että on realiteetti, että eläimiä tuotetaan ja teurastetaan, mutta itse voi olla ammattilainen, joka tietää miten sen voi tehdä mahdollisimman hyvin eläimen kannalta. Tätä näkökulmaa on myös koulussa useammalla kurssilla opetettu.
Linda: Minulla on hyvin samanlaisia ajatuksia. Harjoittelu on kumminkin vain 5–10 päivää. Kaikki eivät koe sitä mitenkään vaikeana. Monet menevät kesätöihinkin lihantarkastajaksi.
Millainen Viikin kampus on opiskelupaikkana?
Saaga: Viikki on tosi kiva paikka opiskella jo siksikin, ettei tarvitse taistella keskustan asunnoista. Tässä lähiympäristössä on monia tosi kivoja asuinalueita. On paljon luontoa ja iso ruokakauppa.
Linda: Tämä on ehdottomasti yksi HY:n parhaista kampusalueista. Täällä on hyvä kirjasto ja paljon opiskelijaravintoloita. Viikin ainejärjestöillä on myös yhteisiä kivoja tapahtumia.
Onko joku opinnoissa yllättänyt?
Saaga: Minut ehkä yllätti se, että ykkösvuonna oli niin paljon molekyylibiologiaa. Muuten on yllättänyt tutkinnon monipuolisuus.
Linda: Minua taas yllätti se, että vaikka alussa oli paljon teoreettisia opintoja, kuten soplubilsaa, heti oli myös paljon käytäntöä. Anatomian kurssilla pääsimme heti dissektiosaliin.
Missä näette itsenne ammatillisesti 30 vuoden päästä?
Linda: Haluaisin olla jonkun tosi spesifin asian asiantuntija ja olla siinä tosi hyvä! Ei ole ehkä niin väliä, mikä se asia sitten lopulta on.
Saaga: Minulla on kaksi haavetta. Jos jotenkin keksisi, miten voisi tehdä praktiikkaa villieläinten kanssa, niin että siitä saisi palkkaa. Tai sitten että olisi täällä joko eläinsairaalassa tai anatomialla tutkimassa ja opettamassa.
Kenelle eläinlääkiksen opinnot sopivat?
Saaga: Jos kiinnostaa monipuolisesti eläinten hyvinvointi ja lääketiede.
Linda: Aika monenlainen ihminen sopii tänne. Omia vahvuuksiaan voi hyödyntää työssä. Jos on tosi käytännönläheinen voi tehdä vaikka kirurgiaa tai jos on teoriaorientoitunut, niin voi tehdä asiantuntijatyötä.
Mikä on suurin ero lukioon?
Linda: Heh, tämä ei ole kovin erilaista, koska meillä on ehkä jopa tiukempi lukujärjestys.
Saaga: Toki intensiteetti, vastuu ja opiskeltava määrä ovat suurempia.
Linda: Joo, pitää olla stressinsietokykyä ja pitää kestää sitä, jos tulee vaikka virheitä potilastyössä.
Kannattaako haaveilla alasta, jos ei ole opiskellut paljon luonnontieteitä lukiossa?
Linda: Itsellä lukio meni aika huonosti, olin kiinnostunut vain taiteista ja ajattelin että minusta tulee taiteilija tai arkkitehti. En silloin panostanut fysiikkaan tai kemiaan. Mutta myöhemmin sain itse opiskeltua asioita ja korotettua myös ylioppilastodistusta. Eli ei kannata lannistua, vaikka lukiossa ei olisi opiskellut ns. oikeita aineita.
Saaga: Kyllä meille on päästy myös amispohjalta. Itse opiskelin jo lukiossa luonnontieteitä ja pääsin todistusvalinnalla sisään. Kyllä bilsasta on näissä opinnoissa varsinkin alkuun hyötyä.
Linda: Kun mietin tänne hakemista, katsoin Yle Areenasta monta kautta Kandit-sarjaa, jossa seurataan eläinlääketieteen kandeja työssään. Sen perusteella oikeastaan tein päätöksen hakemisesta, koska työ näytti niin kiinnostavalta.
Saaga: Minäkin katsoin sitä hakuvaiheessa! Se motivoi hakemaan/lukemaan.