Lahjoituksen antaja on Maj ja Tor Nesslingin säätiö. Sen avulla voidaan tänä syksynä jatkaa kansainvälisesti tunnettua akateemikko Ilkka Hanskin aikanaan aloittamaa täpläverkkoperhosen pitkäaikaisseurantaa.
– Luonnossa tapahtuvat muutokset tulevat näkyviin ainoastaan pitkäaikaisseurannoissa. Ahvenanmaan ketoverkosto ja sen lähes 30-vuotinen seurantatutkimus on maailmanlaajuisesti täysin ainutlaatuinen. Haluamme tuellamme innostaa myös muita säätiöitä mukaan turvaamaan hankkeen jatkuvuutta. Näemme pitkittäisseurannan vastaavan juuri tässä ajassa erinomaisesti säätiön tarkoitukseen, eli ympäristönsuojelua edistävän tutkimuksen tukemiseen, summaa Nesslingin säätiön tutkimusjohtaja Minttu Jaakkola.
Täpläverkkoperhosesta alkanut tutkimus on laajentunut yli kahdenkymmenen tutkimusvuoden aikana koskemaan myös perhosen elinympäristöä, loisia, ravintokasveja ja niiden tauteja. Ilmastonmuutoksen merkkien tullessa yhä selvemmin näkyviin, katsotaan pitkäaikaisen tutkimussarjan olevan erityisen arvokas, sillä esimerkiksi poliittisessa päätöksenteossa korostetaan entistä enemmän tutkitun tiedon merkitystä. Tutkimuksen havaintojen luotettavuus kasvaa mitä pidemmältä ajalta aineistoa on käytettävissä.
– Pitkäaikaisseurantojen jatkuvuuden rahoituksen turvaaminen on yleisesti haastavaa, sillä hankkeet vaativat rahoittajilta kärsivällisyyttä. On hienoa, että Nesslingin kaltainen tunnettu säätiö lähti mukaan. Hartain toive on, että säätiön lahjoitus kannustaisi myös muita toimijoita tukemaan tätä nimenomaista hanketta, sanoo hankkeen nykyinen vetäjä apulaisprofessori Marjo Saastamoinen.
Tänä kesänä erityinen mielenkiinto kohdistuu siihen, miten edellisen kesän kuumat ja kuivat olosuhteet ja sitä seurannut kannanromahdus ovat vaikuttaneen perhospopulaatioon. Perhoset ovat toki selvinneet kuivuudesta, mutta syyskartoitusten jälkeen päästään arvioimaan miten metapopulaatio on pärjännyt.
Hankkeessa on koko sen historian ajan ollut vahvasti mukana opiskelijat, joka tekee siitä myös arvokkaan yhteisöllisen kokemuksen. Biologian opiskelijat ovat saaneet ensimmäiset käytännön kenttäkokemukset hankkeen parissa. Opiskelijat kulkevat saaristossa kaksi viikkoa keräämässä niittylaikuilta aineistoa. Kenttätyön yhteydessä heille kerrotaan tutkimusaiheista ja työn merkityksestä.
Myös Minttu Jaakkolalla on omia muistoja perhostutkimuksesta.
– Olin mukana seurannoissa 90-luvun puolivälissä. Oli hienoa olla nuorena biologian opiskelijana mukana keräämässä oikeaa tutkimusdataa oikeiden tutkijoiden opastuksella upeissa maisemissa ja oppia tutkimustyöstä käytännössä. Samalla ymmärsi, miten kovalla työllä tutkimusartikkeleissa näkyvät datapisteet syntyvät. Hauskoja muistoja kahdelta syksyltä on vaikka kuinka, mutta kaupunkilaiselle myös vähän jänniä, kuten kenttätöiden tekeminen lehmälaitumilla. Lehmät olivat arvaamattomia, saattoivat rynnätä laumana kohti, tai vasikat puskea päin, muistelee Minttu Jaakkola opiskeluaikojaan.