Puutamaanit ovat trooppisten metsien latvustossa eläviä keskikokoisia nisäkkäitä. Ne ovat arkoja ja liikkuvat vain öisin, joten niiden elintavoista tai käyttäytymisestä ei ole tähän saakka tiedetty juuri mitään.
Helsingin yliopiston tutkijat ovat nyt kuitenkin eri tekniikoita yhdistämällä pystyneet seuraamaan Kenian Taitavuorten pistoutuneissa vuoristometsissä elävän paikallisen puutamaanilajin elämää.
Yöaktiivisten puutamaanien liikkeitä seurattiin lämpökameran avulla. Lämpökamera paljasti, mitkä Taitan puu- ja köynnöslajit olivat puutamaanien erityisessä suosiossa, minkä lehtiä ne söivät ja mitkä tarjosivat sopivia päiväpiiloja. Uusi aineisto paljasti esimerkiksi sen, että puutamaanit ovat sosiaalisia. Ne eivät jurota oksanhangoissa yksinään, kuten aiemmin yleisesti oletettiin.
Tamaanien kotimetsiin sijoitettuihin automaattinauhureihin tallentui monipuolista tietoa eläinten välisestä viestinnästä ja muista toimista yön pimeinä tunteina. Äänitteiden avulla on ollut mahdollista arvioida puutamaanien lukumäärä Taitavuorten eri metsäsaarekkeissa. Eläimiä lienee Taitavuorilla vain noin 2 000–4 000 yksilöä.
– Pienissä metsälaikuissa puutamaanit olivat äänessä harvoin ja vain aamuyön varhaisimpina tunteina. Nämä harvat hengissä säilyneet eläimet yrittävät kaikin keinoin välttää havaituksi tulemista ja mahdollisen salametsästäjän huomiota, toteaa puutamaaneja pitkään tutkinut väitöskirjatutkija Hanna Rosti bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.
Tamaanien kotimetsät oli jo aiemmin laserkeilattu lentokoneesta. Laserkeilausaineiston avulla tuotetut mallit metsän rakenteesta vahvistivat, että puutamaanit viihtyvät etenkin paikoilla, missä metsän on tiheää ja monikerroksista ja missä järeimmät puunrungot kurkottavat yli 45 metrin korkeuteen.
– Nyt saadut tulokset vievät puutamaanien suojelua aimo askeleen eteenpäin, eikä vain Taitavuorilla vaan myös muualla Afrikassa. Nyt käytetyt menetelmät soveltuvat mainiosti myös muiden vaikeasti lähestyttävien yöeläinten tutkimiseen, iloitsee professori Jouko Rikkinen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta.
Kaikki tutkimustieto tulee arvokkaaseen käyttöön, kun Taitavuorten metsäpinta-alaa yritetään jatkossa lisätä tavoilla, jotka mahdollisimman tehokkaasti edistävät alueen monien kotoperäisten eliölajien suojelua ja säilymistä.
Artikkeli:
Hanna Rosti, Janne Heiskanen, John Loehr, Henry Pihlström, Simon Bearder, Lucas Mwangala, Marianne Maghenda, Petri Pellikka & Jouko Rikkinen. Habitat preferences, estimated abundance and behavior of tree hyrax (Dendrohyrax sp.) in fragmented montane forests of Taita Hills, Kenya. Scientific Reports 2022 12:6331 https://doi.org/10.1038/s41598-022-10235-7
Katso myös video puutamaaneista! (YouTube)
Lisätiedot:
Hanna Rosti, hanna.z.rosti@helsinki.fi