– Ilveskannan kasvu on ollut selvästi aikaisempaa nopeampaa kahden viime vuoden aikana metsästysverotuksen vähennyttyä. Ennustamme kannan kooksi syksyllä 2025 noin 3485 yksilöä, sanoo Luonnonvarakeskuksen (Luke) riistaekologian tutkija Annika Herrero.
Herrero oli yksi esiintyjistä Lammin biologisen aseman 19. marraskuuta 2025 järjestämässä Ilvesillassa, jossa valotettiin tuoretta ilveksen käyttäytymiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvää ekologista tutkimusta. Tilaisuudessa kuultiin myös metsästäjän näkökulma ilvekseen Suomen metsästäjäliiton luonnon- ja riistanhoitopäällikön Ere Grenforsin välittämänä sekä vilkaistaan ihmisen ilvessuhteen muutoksiin.
– Häme on tällä hetkellä Suomen paras paikka tutkia ilvestä. Ilveskanta on täällä tiheä ja Lammin biologinen asemakin sijaitsee käytännössä ilvesreviirillä. Jääkauden muovaama vaihteleva maasto suosii piilottelevaa metsälajia, sanoo aseman tutkimuskoordinaattori John Loehr.
Parhaillaan asemalla selvitetään ilveksen maaston käyttöä. Lisa Treiberin bioakustiikan menetelmiä hyödyntävä ekologian väitöskirjatutkimus antaa viitteitä siitä, että korkeuserot voivat edistää ilveksellä kommunikointia ja ravinnon hankintaa. Maaston muodoilla on merkitystä ääntelyn välittymisessä lajitovereille sekä väijymiseen perustuvassa ravinnon hankinnassa.
– Nyt olisi äärimmäisen kiinnostavaa saada lisää tietoa siitä, muuttuuko ilvesten käyttäytyminen populaation tiheyden kasvaessa. Ovatko reviirikoot esimerkiksi pienentyneet, kuten on todettu tapahtuneen susilla Lounais-Suomessa, Loehr sanoo.
Lammin biologisella asemalla pyritään käynnistämään myös tutkimus ilveksen värikuvioiden genetiikasta ja evoluutiosta.
Hämeessä ilveksen asema paikalliskulttuurissa on vahva. Lajin runsastuttua tutkimuksella on sosiaalista tilausta. Loehr kertoo Treiberin saaneen kansalaisilta arvokkaita havaintoja eläinten paikantamiseksi.
– Metsästäjiltä saatu maastotieto on auttanut meitä kenttätyössä. Äänitallentimia ja kameroita on saatu heti potentiaalisille ilveskohteille, hän vahvistaa.
Kansalaisten tekemät havainnot auttavat rajaamaan tutkimusaluetta. Ilves liikkuu laajalti, niiden elinpiirit ovat kooltaan 130–1200 km² (Luke).
– Vuorovaikutus paikallisten ihmisten kanssa on innostavaa. Yksi yliopiston perustehtävistä on yhteiskunnallinen vuorovaikutus. On hienoa toteuttaa sitä myös superajankohtaisen ilvestutkimuksemme kautta, John Loehr sanoo.