Tiedetyöryhmä on tiedekansallispuistoselvitystä valmistelevan alueellisen työryhmän asiantuntijoista koostuva alaryhmä. Alueellinen työryhmä viimeistelee parhaillaan työtään ja jättää selvityksensä kokonaisuudessaan ympäristöministeriölle 30. kesäkuuta.
– Tiedekansallispuistosta on mahdollista kehittää siellä tehtävän tieteellisen tutkimuksen ansiosta ainutlaatuinen paikka, jossa yleisöllä on mahdollisuus tutustua moniaistisesti tieteen menetelmiin, tuloksiin ja tekijöihin, sekä osallistua itse tutkimuksen tekemiseen kansalaistieteen keinoin, sanoo tiedetyöryhmän varapuheenjohtaja, tutkimuskoordinaattori John Loehr Helsingin yliopistosta.
Majavien elämää, metsä- ja riistatutkimusta, opetusjärvi sekä ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta
Tiedetyöryhmä nostaa raportissaan esiin esimerkkejä siitä mitä tiedekansallispuiston monipuolinen toiminta voisi sisältää parhaimmillaan:
Majavapolulla kävijä voisi tutustua majavien valtakuntaan, jossa voi havainnoida miten tärkeä rooli majavilla on luonnon monimuotoisuuden kannalta. Samaan aikaan kun kävijä kiertää polun hänen olisi mahdollisuus kerätä dataa Helsingin yliopiston Luonnontieteelliselle keskusmuseolle iNaturalist-sovelluksen kautta ja ottaa vesinäytteitä Lammin biologisen aseman tutkijoille. Viime talven yli miljoona katsojaa kerännyt majavalive-lähetys on erinomainen esimerkki siitä mitä kansalaiset voivat odottaa tiedekansallispuistosta.
Myös metsätieteen tutkijat ovat olleet innoissaan mahdollisuuksista esittelemään omia tutkimuksiaan. Tiedekansallispuiston kävijöille. Esimerkiksi, Tiedekansallispuiston viereisessä Hämeen ammattikorkeakoulun opetusmetsässä toimii Suomen Akatemian rahoittama Scan4est-laserkeilausinfrastruktuuri, jossa puita mitataan millimetrin tarkkuudella.
– Laserkeilaukset mahdollistavat “digitaalisen kaksosen” luomisen Evon metsistä ja aineistot ovat varmasti myös kiinnostavia retkeilyn ja kansalaistiedon näkökulmasta. Infotaulut, AR/VR-menetelmät, lisätty todellisuus ja virtuaalimatkailu tarjoavat mahdollisuuden tarkastella metsän kehitystä, ekologisesti kestävää käyttöä, kuten hiilinieluna toimimista, kertoo Hämeen ammattikorkeakoulun HAMK Bio tutkimusyksikön johtaja ja tiedetyöryhmän Annukka Pakarinen.
Työryhmän mielestä hyvin mielenkiintoinen ja toteuttamiskelpoinen idea tuli Suomen Vapaa-ajankalastajien toiminnanjohtajalta Olli Saarelta, joka teki gradunsa osana kestävän kalastuksen hankkeesta Evon alueella. Hän ehdotti, että valikoidut alueen järvet voisivat toimia opetusjärviympäristöinä, joissa kala-, kalastus- ja vesistötutkimuksen tekoon osallistetaan puiston kävijät ja järvien ympäristö toimisi myös tieteen teon ja tuloksien viestintäpaikkana.
Tiedettä monipuolisesti
Evon alueen tutkimustoiminta on pitkälti keskittynyt luonnontieteiden aloihin, mutta Tiedekansallispuiston perustamisen myötä syntyy uusia mahdollisuuksia kehittää muiden alojen tutkimustoimintaa. Esimerkiksi Tiedekansallispuisto antaisi oivia mahdollisuuksia tutkia ihmisten hyvinvointia ympäristössä, jossa tiede ja luonto yhdistyvät. Helsingin yliopiston tiedekasvatuksen professori Maija Akselan mukaan Evosta voisi tulla mallialue, jossa tutkitaan ihmisten oppimisprosesseja tiedekasvatuksen näkökulmasta. Puisto kartuttaa suomalaisten tiedepääomaa ja tarjoaa mahdollisuuksia kehittää tiedekasvatuksen ja -viestinnän menetelmiä sekä tutkia oppimista ja puistovierailun vaikutuksia esim. kävijöiden arvoihin ja asenteisiin.
Etelä-Suomen ainutlaatuisen luonnon monimuotoisuuden suojelu on tärkeää tutkimukselle ja suomalaisille
– Tiedekansallispuisto suojelisi hyvin tärkeitä alueita Etelä-Suomen monimuotoisuuden kannalta ja tiede liittyneenä kansallispuistoon tuo huomattavaa tutkimuksellista lisäarvoa. Tiede tarvitsee suojeltua vertailualueita, jotta tutkijat pystyvät vastaamaan tiettyihin polttaviin kysymyksiin ympäristön muutoksessa ja ihmistoiminnan ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Etelä-Suomessa on prosentuaalisesti hyvin vähän suojeltua maata ja vertailualueet puuttuvat, työryhmän puheenjohtaja, professori Atte Korhola toteaa.
– Rauhoitettu vertailualue on tosi tärkeä esimerkiksi riistatutkimukselle ja riistanhoidolle. Jos vertailualueet puuttuvat, tutkijat eivät pysty selvittämään miten metsästys vaikuttaa riistaeläimiin ja pitkällä tähtäimellä tämä voi tarkoittaa, että teemme riistanhoidon kannalta vääriä päätöksiä. Eli suojelualueet eivät ole tärkeitä ainoastaan luonnonsuojelututkimuksia varten, vaan niiden avulla on mahdollista tutkia asioita, jotka antavat hyödyllistä tietoa metsätaloudelle, maankäytön kestävälle suunnittelulle, riistanhoidolle ja metsästäjille, kertoo John Loehr.
Säätiö toiminnan tueksi
Tiedetyöryhmän jäsenet ehdottavat yleishyödyllisen säätiön perustamista Tiedekansallispuiston toiminnan tueksi. Säätiön päätarkoitus olisi antaa tukea tutkimustoimintaan ja tieteen popularisointiin Evon alueella. Säätiö perustettaisiin lähiaikana laajapohjaisena yhteistyöjärjestönä, johon osallistuisivat alueen taustayhteisöt.
– Heurekaa ylläpitävä Tiedekeskussäätiö toimii hyvin mallina Tiedekansallispuiston säätiölle ja puiston toiminnalle. Heurekan alkutaipaleella arviolta noin 2000 tutkijaa osallistui talkoisiin tiedekeskuksen sisällön suunnittelussa. Sama tutkijoiden innostus kasvaa Evon tiedekansallispuistoprojektin ympärillä koko ajan ja tutkijat odottavat innolla puiston perustamista, tiedetyöryhmän jäsen ja Tiedekeskus Heurekan toimitusjohtaja Mikko Myllykoski kertoo.
Evon tiedekansallispuistohankkeen alueellinen työryhmä laatii parhaillaan selvitystä tiedekansallispuiston valmisteluun liittyen. Sen osana toimii tiedetyöryhmä jossa on mukana 17 eri alan asiantuntijaa, ja, joka on saattanut nyt oman työnsä päätökseen. Alueellinen työryhmä on Helsingin yliopiston ympäristöministeriön toimeksiannosta asettama. Työryhmän työ ja ehdotukset toimivat aineistona kansallispuistoa koskevan hallituksen esityksen valmistelussa ympäristöministeriössä. Työryhmän on koonnut Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan varadekaani, ympäristömuutoksen professori Atte Korhola, joka toimii työryhmän puheenjohtajana. Alueellisen työryhmän valmistelutyö on viimeistelyvaiheessa ja se jättää selvityksensä kokonaisuudessaan ympäristöministeriölle 30. kesäkuuta.