Professori Sarah Butcher on tutkimuksesta vastaava varadekaani, ja lisäksi dekaanin sijainen, vastuualueena: infrastruktuurit, innovaatio, kansainväliset asiat, tila-asiat (tila-asiat alkaen heinäkuusta 2025)
Voitko kertoa vähän ammatillisesta taustastasi ja uuden tehtäväsi kannalta tärkeimmistä kokemuksistasi?
Opiskelin soveltavaa biologiaa Bathin yliopistossa Isossa-Britanniassa, minkä jälkeen työskentelin aivokalvontulehdukseen liittyvän rokotetuotannon parissa Kansanterveyslaitoksessa Helsingissä, kunnes siirryin Heidelbergissä sijaitsevaan Euroopan molekyylibiologian laboratorioon tekemään väitöskirjatutkimusta vaipallisten virusten rakenteista. Vuonna 1996 muutin Ison-Britannian valtion lääketieteellisen tutkimusneuvoston ja Glasgow’n yliopiston virologian laitokseen perustamaan kryoelektronimikroskopian yksikköä ja tutkimaan ihmisen sytomegalovirusta. Palasin Suomeen, kun sain tutkijatohtoripaikan Helsingin yliopistosta, missä perustin sittemmin oman tutkimusryhmäni vuonna 2001 ja sain professuurin vuonna 2008. Saamme nykyään rahoitusta monista kansallisista ja kansainvälisistä lähteistä, kuten EU:n puiteohjelmista.
Olen toiminut laajalti arvioijana Euroopan tutkimusneuvoston (ERC) ja molekyylibiologian järjestön (EMBO) kaltaisille kansainvälisille rahoittajille. Helsingin yliopistossa johdin Biotekniikan instituutin rakennebiologian ja biofysiikan ohjelmaa neljä vuotta alkaen vuodesta 2014 sekä bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan yleisen mikrobiologian osastoa vuodesta 2016 aina tiedekunnan uudelleenorganisointiin saakka, jolloin minusta tuli molekulaaristen ja integratiivisten biotieteiden tutkimusohjelman varajohtaja. Toin kryoelektronimikroskopian Suomeen vuonna 2000 ja vedin kansallista kryo-EM-yksikköä tämän vuoden alkupuolelle saakka. Suomi liittyi Euroopan tutkimusinfrastruktuurien strategiafoorumin ESFRIn Instruct-ERIC-verkostoon vuonna 2019, mistä alkaen olen johtanut Suomen Instruct-keskusta ja koordinoinut kansallista integroidun rakennebiologian FINStruct-tutkimusinfrastruktuuria ja sen roolia kansallisella tiekartalla. Tällä hetkellä olen puheenjohtaja Instruct-ERICin neuvostossa, jossa on edustajia 17 jäsenmaasta ja -organisaatiosta. Edellä kuvaamani keskeiset kokemukset – joista monet ovat Helsingin yliopistosta – ovat kokonaisuudessaan valmistaneet minua uuteen tehtävääni tutkimuksesta, infrastruktuureista, kansainvälistymisestä ja tila-asioista vastaavana varadekaanina.
Mikä sai sinut kiinnostumaan juuri tästä johtamistehtävästä?
Tiedekuntamme on tutkimuspainotteinen, ja tutkijamme ovat erittäin osaavia ja motivoituneita. Uudessa tehtävässäni voin edistää tätä osaamista ja löytämisen iloa. Infrastruktuurien ja tila-asioiden johtaminen ei ehkä kaikkien mielestä vaikuta houkuttelevalta, mutta olen itse ollut vahvasti mukana käyttämässä ja vetämässä paikallisia, kansallisia ja kansainvälisiä tutkimusinfrastruktuureita. Olen ollut myös johtamassa, ohjaamassa ja arvioimassa niitä Helsingin yliopistossa muun muassa life science -tutkimusinfrastruktuuritoimikunnan jäsenenä, Biocentrum Helsingin hallituksen jäsenenä, Biokeskus Suomen hallituksen varajäsenenä ja osana Life Science Data Competence Center ‑hankkeen asiantuntijaneuvostoa. Kansainvälistyminen ja tasa-arvo ovat lähellä sydäntäni – olenhan Suomeen hyvin kotoutunut ja kansainvälisesti laajalti verkostoitunut brittiläis-suomalainen tutkija.
Mitkä asiat ja tavoitteet ovat sinulle tärkeimpiä uuden tehtäväsi ensimmäisten 100 päivän aikana?
Tärkeimpänä juuri nyt on Helsingin yliopiston tutkimuksen arviointi, tiedekunnan itsearvioinnin valmistelu ja yhteisön kannustaminen kommentoimaan itsearviointia. Seuraavaksi tulee tiedekunnan infrastruktuuristrategian valmistelu ja tutustuminen uusiin tiimeihin, joiden kanssa työskentelen jatkossa.
Miten aiot edistää innovointia tiedekunnassa?
Keskustelemalla, suunnittelemalla ja tekemällä tietoon pohjautuvaa taustatyötä.
Mitkä neuvot ovat olleet erityisen arvokkaita urallasi?
Kysy rohkeasti neuvoa.
Mitä teet vapaa-ajallasi?
Vietän aikaa perheen ja ystävien kanssa retkeilyn, urheilun, veneilyn, teatterin, oopperan, lukemisen, tanssin, lautapelien, ruoanlaiton, luonnonantimien keräämisen ja puutarhanhoidon merkeissä. Jotkin harrastuksista tyydyttävät kilpailuviettiäni; monet auttavat minua rentoutumaan.
*****
Professori Jussi Eronen on yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta vastaava varadekaani, vastuualueena: yhteiskunnallinen vuorovaikutus, kestävyys, hyvinvointi, lahjoitukset ja varainkeruu, sisäinen viestintä.
Voitko kertoa vähän ammatillisesta taustastasi ja uuden tehtäväsi kannalta tärkeimmistä kokemuksistasi?
Taustani on luonnontieteissä, olen aloittanut urani menneisyyden tutkimuksessa geotieteiden ja maantieteen laitoksella Helsingin yliopistossa. Koko urani olen kuitenkin ollut hyvin vahvasti elämäntieteiden tutkimuksessa mukana.
Viimeiset 15 vuotta olen ollut aktiivisena vaikuttamassa päätöksentekoon ja kuinka tutkittua tietoa saadaan paremmin päätöksentekoprosesseihin mukaan. Olin jo v. 2013 osa ydinryhmää, joka kirjoitti tieteellisen konsensuksen ihmiskunnan elämää tukevien järjestelmien ylläpitämisestä 2000-luvulla. Se on lausunto globaaleista ympäristöongelmista ja siitä, mitä ihmisten on tehtävä varmistaakseen planetaarinen hyvinvointi. Tämä lausunto kirjoitettiin silloisen Kalifornian kuvernöörin Jerry Brownin pyynnöstä sen jälkeen, kun kuvernööri oli kuullut Nature-paperista, joka ennusti globaalin muutoksen biologisia vaikutuksia (Barnosky ym. 2012: https://www.nature.com/articles/nature11018). Brown halusi käyttää lausuntoa tehokkaana työkaluna auttaakseen häntä muokkaamaan ympäristöpolitiikkaa, ja se on tehnyt sen. Lausunto on käännetty useille muille kielille, ja se on päätynyt poliitikkojen käsiin ympäri maailmaa. Kirjoitusprosessista saatujen oppien jälkeen olin mukana perustamassa BIOS-tutkimusyksikköä yhdessä kuuden muun tutkijan kanssa v. 2015.
Vuodesta 2014 lähtien olen työskennellyt laajasti yhdessä toimittajien ja tiedeviestijöiden kanssa, muun muassa opettanut Tampereen yliopiston journalismin opiskelijoille ympäristöasioita. Tämän myötä minulle on kehittynyt laajat yhteydet moniin ympäristötoimittajiin ja -kirjoittajiin, mukaan lukien lehdet, digi, blogit, kansalaisjärjestöt, kaupallinen media ja YLE. Näitä ovat muun muassa YLEn kanssa yhteisprojekti 2015–2016 ympäristöjournalismin sekä tutkijoiden ja toimittajien yhteistyön parantamiseksi. Yhdessä BIOSin kanssa olen tuottanut erilaisia audiovisuaalisia materiaaleja ja tapahtumia yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen ja tieteen ja politiikan rajapintaan. Tätä kautta olen myös tutustunut laajaan joukkoon päätöksentekijöitä ja sidosryhmien edustajia. Näitä oppeja olen hyödyntänyt myös sen jälkeen, kun palasin yliopistolle ja aloitin professorina bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa.
Mikä sai sinut kiinnostumaan juuri tästä johtamistehtävästä?
Kuten yllä mainitsen, olen viime vuodet ollut tiiviisti mukana yhteiskunnallisessa vuorovaikutuksessa, ja iso osa nykyisiä tutkimusteemojani ovat myös yhteydessä tiedon tuotantoon, tutkimuksen ja päätöksenteon kohtaamisiin ja yhteiskunnan toimintaan ympäristö- ja ilmastokriisien aikana. Laaja tutkimusteema, josta olen kiinnostunut, on yhteiskuntien selviäminen monikriisien maailmassa, ja pitkän aikavälin luonnonvarojen käyttö. Tähän tutkimustyöhön myös yhteiskunnallinen vuorovaikutus istuu hyvin, ja toivon että pystyn ylläpitämään/rikastamaan myös tutkimustani tämän toimen myötä.
Mitkä asiat ja tavoitteet ovat sinulle tärkeimpiä uuden tehtäväsi ensimmäisten 100 päivän aikana?
Varmistaa että eettinen ohjeisto tulee hyvin näkyviin kaikkialla tiedekunnassa, varmistaa tiedekunnan webinaarien pyöriminen ja kaikki muu vastaava normaali toiminta, jota on hyvin pyöritetty edellisen YVV-varadekaanin toimesta viime vuodet. Yliopiston varainkeruukampanja on juuri nyt valmistelussa, ja siihen pyrin saamaan myös tiedekunnan näkökulmat mukaan mahdollisimman hyvin. Kevään muita isoja asioita on hyvinvointikyselyn tuloksien läpikäyminen ja toimien tekeminen siihen pohjautuen, sekä varmistaa että tiedekunnan varainkeruu professuurien osalta jatkuu.
Tämän lisäksi pyrin kiertämään eri tutkimusryhmät viestinnän näkökulmasta, ja identifioida potentiaaliset asiantuntijat/ryhmät joita sitten yhdessä pyrimme auttamaan paremmin näkyviin mediassa ja päätöksenteon eri prosesseissa. Sekä tietysti pääsemään tehtävien tasalla kunnolla kaikilla osa-alueilla, koko ajan tulee uutta ja kevät/syksy menee varmaan siinä, että saan kaiken hallintaan ja loppuvuodesta pystyn ehkä visioimaan tarkemmin mihin haluan vastuullani olevia osa-alueita kehittää yhdessä muun dekanaatin kanssa.
Mitä teet vapaa-ajallasi?
Olen vanha lautapelien sekä lautaroolipelien harrastaja. Lisäksi luen paljon fantasia- sekä sci-fi-kirjallisuutta ja kuvittelen vaihtoehtoisia maailmoja. Näistä on huomattavaa hyötyä myös tutkimusmaailmassa, sekä dystopioiden että utopioiden kautta. Olen melko aktiivinen sosiaalisessa mediassa, erityisesti Blueskyssa (jossa työ ja vapaa-aika välillä ovat harmaalla alueella). Käyn todella paljon erilaisissa taide ja museonäyttelyissä. Rauhoitun usein viikonloppuisin luonnossa ja viettämällä aikaa poissa Helsingistä. Liikunta ja itsensä kunnossapitäminen ovat tällaisissa vaativissa tehtävissä todella tärkeitä, joten liikunta eri muodoissa sekä täydellinen irtautuminen työstä aina ajoittain pelien, kirjojen, tai perheen sekä ystävien kanssa aikaa viettäen on todella tärkeää.
*****
Professori Ville Hietakangas on tohtorikoulutuksesta vastaavaksi varadekaani, vastuualueena: tohtorikoulutus, tiedonhallinta sekä opetuksen ja tutkimuksen rajapinnan koordinointi Sarah Butcherin ja Johanna Mappesin kanssa.
Voitko kertoa vähän ammatillisesta taustastasi ja uuden tehtäväsi kannalta tärkeimmistä kokemuksistasi?
Toimin tällä hetkellä geenisäätelyn professorina ja olen toiminut mm. tutkimusohjelman varajohtajana, maisteriohjelman johtoryhmässä sekä tohtoriohjelman johtajana, minkä vuoksi koen omaavani ihan hyvät perustiedot varadekaanirooliini liittyvistä käytännön asioista.
Aloitin akateemisen polkuni Turun yliopistossa, jossa opiskelin biokemiaa ja tein geenisäätelyyn liittyvän väitöskirjani. Väittelyn jälkeen tein neljä vuotta kestäneen postdoc-kauden ulkomailla, joista kaksi vuotta Saksassa Euroopan Molekyylibiologian Laboratoriossa (EMBL) ja tutkimusryhmäni muuton seurauksena kaksi vuotta Singaporessa. Ulkomailla työskentely korkeatasoisessa kansainvälisessä tutkimusympäristössä opetti käytännössä, mitä globaalisti huipputasoisen tutkimuksen tekemiseen vaaditaan sekä yksittäisen tutkijan että tutkimusympäristön näkökulmasta. Uskon että pystyn ammentamaan näistä kokemuksista myös varadekaanin tehtävässä.
Palasin Suomeen ja aloitin oman tutkimusryhmäni Biotekniikan instituutissa akatemiatutkijan tehtävässä vuonna 2009. Professorin vakinaistamispolku otettiin muutama vuosi myöhemmin käyttöön Helsingin yliopistossa ja onnekseni Bio- ja ympäristötieteelliseen tiedekuntaan avattiin positio omalle alalleni, johon tulin valituksi. Itsenäisen tutkijanurani alkuvuodet antoivat kokemuksen siitä, kuinka tärkeää on, että tutkimusympäristö tukee tutkijan itsenäistymistä pitkäjänteisesti ja tarjoaa polkuja uralla eteenpäin. Oman tutkimusryhmän aloittaminen on hyvin haastavaa ja paljon on kiinni myös sattumasta, niin oli myös omalla kohdallani. Varadekaanina haluan olla edistämässä päätöksiä, joilla nuorten tutkijoiden uranäkymiä parannetaan, jotta tutkijanura näyttäytyy houkuttelevana vaihtoehtona.
Tutkimusuran edetessä professorin tehtäviin työn luonne ja haasteet ovat muuttuneet. Monia kiinnostavia mahdollisuuksia on auennut, vastuita ja tehtäviä on tullut lisää, mutta toisaalta työn silppuuntuminen johtaa usein kokemukseen, että mitään ei ehdi tehdä kunnolla. Sähköpostipingis ja hitaasti etenevät kokoukset vievät aikaa ja huomiota. Yksi tavoitteeni varadekaanina, yhteistyössä dekaanin ja muiden varadekaanien kanssa, on selkeyttää ja yksinkertaistaa tiedekunnan henkilökunnan työnkuvaa, jotta työskentely olisi mahdollisimman tuloksellista ja työhyvinvointi parantuisi.
Mikä sai sinut kiinnostumaan juuri tästä johtamistehtävästä?
Tiede ja siihen kytkeytyvä koulutus sekä asiantuntemuksen mahdollisimman laaja hyödyntäminen ovat hyvän yhteiskunnan kivijalka. Tiedekuntamme tieteenalat liittyvät ihmisten ja ympäristön hyvinvointiin. Jotta voimme edistää näitä tärkeitä asioita yhteiskunnassa, pitää koulutuksen, tutkimuksen ja asiantuntemuksen olla mahdollisimman korkeatasoista ja mukaan on hyvä saada rekrytoitua osaavia tekijöitä kaikkialta maailmasta. Vaikka työn tuloksellisuus syntyy ensisijaisesti yksittäisen työntekijän osaamisesta, on työskentelyn puitteiden myös tuettava korkeaa laatua. Varadekaanin tehtävään minua houkutti mahdollisuus edistää alamme kehitystä laajemmin, oman tutkimus- ja koulutustyöni ohella.
Mitkä asiat ja tavoitteet ovat sinulle tärkeimpiä uuden tehtäväsi ensimmäisten 100 päivän aikana?
Hyppään liikkuvaan junaan. Tohtoriohjelmien uudistus on täydessä käynnissä aloittaessani varadekaanina ja ensimmäisillä viikoilla pitää jo pystyä tekemään tulevaisuuteen vaikuttavia päätöksiä. Tärkein tavoitteeni ensimmäiselle 100 päivälle on rakentaa toimiva kehikko tiedekuntamme tutkimusalojen tohtorinkoulutukselle ja saada sekä ohjaajat että väitöskirjatutkijat mukaan prosessiin, siitäkin huolimatta, että uudistus herättää huolia. Tavoitteeni on, että vaikka rakenteet muuttuvat, sisällössä pitää pyrkiä säilyttämään se mikä aiemmin on ollut hyvää. Uudistus on aina myös mahdollisuus muuttaa asioita parempaan suuntaan. Haku- ja väittelyprosessin sujuvoittaminen ja yhtenäistäminen, ohjauksen laadun ja väitöskirjatutkijan tuen parantaminen haastavissa tilanteissa, tieteenalarajat ja yksikkörajat ylittävä yhteistyö sekä väittelyn jälkeisten uranäkymien kirkastaminen tulevat varmasti olemaan sisällön kehittämisen tavoitelistalla. Mitään näistä en kuitenkaan pysty tekemään itse vaan laadukas tohtorinkoulutus rakentuu tiedeyhteisön ja väitöskirjatutkijoiden aktiivisuuden ja osaamisen varaan.
Toinen päätavoitteeni liittyy tiedekunnan ydintoimintojen sujuvuuteen ja tuottavuuden sekä työhyvinvoinnin parantamiseen. Miten tehostaa opetusta ja samalla parantaa sen laatua, miten varautua lisääntyviin opiskelijamääriin, miten löytää oikeat vastuuhenkilöt ja opettajat kursseille ja miten jakaa työkuormaa opetuksessa huomioiden myös muut tehtävät ja vastuut? Moni näistä asioista jo toimii tiedekunnassa ihan hyvin, mutta parannettavaakin varmasti on. Tiedekunnan organisaatiorakenne edellyttää sujuvaa koordinaatiota koulutus- ja tutkimusohjelmien välillä. Aluksi tulen kuulemaan ohjelmien johtajien kokemuksia ja ajatuksia aiheesta, jotta löytäisimme yhdessä joustavia ja toimivia ratkaisuja. Kannustan myös tiedekunnan henkilökuntaa pohtimaan miten omaa työtä voisi sujuvoittaa ja olemaan minuun yhteydessä alhaisella kynnyksellä, jos on aiheeseen liittyviä rakentavia ehdotuksia.
Mitkä neuvot ovat olleet erityisen arvokkaita urallasi?
Vaikeitakin päätöksiä pitää uskaltaa tehdä ja omien päätösten seuraukset pitää kantaa. Aina ei osu oikeaan, mutta virheistä voi oppia. Hankalista asioista on hyvä keskustella usean ihmisen kanssa.
Mitä teet vapaa-ajallasi?
Työn ulkopuolisen ajan vietän perheen parissa, meidät löytää usein Helsingin lähiluontoalueilta. Viihdyn myös ladulla ja pyörän selässä, liikunta selkiyttää ajatuksia ja antaa energiaa.
*****
Professori Johanna Mappes on opetuksesta vastaava varadekaani
Voitko kertoa vähän ammatillisesta taustastasi ja uuden tehtäväsi kannalta tärkeimmistä kokemuksistasi?
Olen 2020 Helsingin yliopistossa aloittanut Ekologian professori, alana evoluutioekologia. Tätä ennen olin pitkään Jyväskylän yliopistossa, jossa työskentelin mm. osaston johtajana (vastaa täkäläisiä tutkimus- ja opetusohjelmia). Pidempiä tutkimusvierailuja olen tehnyt mm. Tukholman, Kalifornian (Santa Barbara ja Santa Cruz) ja Canberran yliopistoihin sekä Wissenschaftsgollege instituutiin Berliinissä. Olen ollut kaksi kautta Akatemiaprofessorina ja johtanut Biologiset vuorovaikutukset huippuyksikköä. Olen siis taustaltani melko tutkimusorientoitunut henkilö, jolla on jonkun verran kokemusta akateemisesta johtamisesta, varsinkin tutkimuksen saralla. Taustani takia on kiinnostavaa ottaa haasteeksi nimenomaan opetuksesta vastaavan varadekaanin tehtävä. Minulla on edelleen intohimoja tutkimuksen suhteen ja toivon löytäväni myös sille aikaa. Opetus ja tutkimus koetaan usein kilpailijoina, jotka syövät toistensa aikaa mutta ne molemmat ovat meidän ydintehtäviämme. Ilman korkeatasoista tutkimusta ei voi olla korkeatasoista opetusta. Balanssin löytäminen näiden kahden välillä koko tutkimus- ja opetushenkilökunnalle on yksi tärkeimpiä haasteita uudessa tehtävässäni
Mikä sai sinut kiinnostumaan juuri tästä johtamistehtävästä?
Koulutamme tulevaisuuden päättäjiä ja asiantuntijoita alalle, joka ratkoo planeettamme elinkelpoisuuteen liittyviä valtavia haasteita. Voiko mikään tehtävä yliopistossa olla tärkeämpi kuin tämä? Samaan aikaan opetukseen liittyvät haasteet ovat polttavia. Kamppailemme niukkenevan perusrahoituksen ja samaan aikaan kasvavien opiskelijamäärien kanssa. Yhteinen tahtotilamme on kuitenkin se, ettei opetuksen laadusta tule tinkiä. On selvää, että joudumme muuttamaan joitain työskentelytapojamme. Samaan aikaan olemme tutkimuksen teossa hyvin kunnianhimoinen tiedekunta. Emme halua vain säilyttää tasoamme vaan entisestään nostaa sitä. Henkilökuntamme aika pitää pystyä jakamaan mielekkäästi niin, että he pystyvät aidosti tekemään ja keskittymään kumpaankin ydintehtävään. Tässä on haastetta mutta haluan nähdä sen myös mahdollisuutena nostaa opetustyön arvostusta.
Mitkä asiat ja tavoitteet ovat sinulle tärkeimpiä uuden tehtäväsi ensimmäisten 100 päivän aikana?
Tärkein tehtäväni on tukea uutta dekaaniamme hänen tehtävässään. Ensimmäinen prioriteetti on kerätä tietoa, tutustua lehtoreiden ja ohjelmanjohtajien työhön, jalkautua, kuunnella ja keskustella mahdollisimman laajasti henkilöstön kanssa. Ohjelmamme ovat laajoja ja monet opetusohjelmat sisältävät kursseja ja yhteistyötä useiden tiedekuntien kanssa. Kokonaisuuden hahmottaminen on iso työsarka. Keskeneräisten asioiden vieminen maaliin (kuten OPS työ) tulee olemaan väistämättä ensimmäisiä prioriteetteja, samoin uusien opetusohjelmien hiominen valmiiksi. Opinnäytetöiden ohjauksen kehittäminen ja konkreettisten keinojen löytyminen opiskelijoiden tukemiseen heidän opintopoluillaan ovat top prioriteettejani.
Miten aiot edistää opetuksen kehittämistä tiedekunnassa?
Yhteistyö, toistemme työn arvostus ja kuunteleminen. Epäilemättä vastaan tulee myös epämiellyttäviä päätöksiä ja hankkeita, jotka aiheuttavat mielipahaa ja vastustusta. Avoin viestintä, päätösten perustelut ja läpinäkyvyys ovat avain hyvään yhteistyöhän. Henkilöstömme on erittäin osaavaa ja motivoitunutta. Minun tehtäväni on mahdollistaa työn sujuvuus eli ”pysyä tieltä pois” ja toimia suodattimena, jotta opetustehtävää suorittava henkilöstö pystyy keskittymään työhönsä mielekkäästi ja sujuvasti.
Mitkä neuvot ovat olleet erityisen arvokkaita urallasi?
Seuraa intohimojasi, ole samaan aikaan nöyrä (myöntämään ja oppimaan virheistä) mutta myös kunnianhimoinen ja luota omaan intuitioon. Älä koskaan lakkaa ihmettelemästä elämän ihmeellisyyttä! Uskalla tarttua haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Älä masennu kritiikistä (akateemisessa maailmassa sitä tulee koko ajan) vaan ota vastaan hyödyllinen kritiikki. Hyödytön kannattaa painaa villaisella ja unohtaa. Yritä löytää mentori/kollega, johon voit luottaa ja tukeutua haastavissa tilanteissa. Ole kunnioittava ja ystävällinen kaikille.
Mitä teet vapaa-ajallasi?
Niin paljon kuin mahdollista, vietän aikaa perheeni ja erityisesti lastenlapsieni kanssa. Olen kulttuurin (suur)kuluttaja. Käyn konserteissa, taidenäyttelyissä, teatterissa ja luen paljon kaunokirjallisuutta. Seuraan myös aktiivisesti maailman tapahtumia ja yhteiskunnallista keskustelua. Nautin kiihkeästäkin debatista, kunhan keskusteluilmapiiri on kunnioittava. Näin keväisin pieni ornitologi minussa heräilee ja alan seurata lintujen muuttoa. Kesällä on pakko päästä ainakin vähän maastotöihin (liittyy tutkimusryhmäni työhön perhosten monimuotoisuuden ja signaloinnin parissa).
*****
Professori Juha Voipio vastaa tila-asioista ja johtamisen siirtymävaiheen sujuvuuden varmistamisesta ajalla 1.4.–30.6.2025.
Minulla varadekaanikausi kestää alle 100 päivää ennen kuin siirryn virallisesti eläkkeelle.
Voitko kertoa vähän ammatillisesta taustastasi ja uuden tehtäväsi kannalta tärkeimmistä kokemuksistasi?
Olen koulutukseltani fyysikko, suoritin perus- ja tohtorin tutkinnot TKK:n (nyk. Aalto) teknillisen fysiikan alalta. Olin jo päätymässä teollisuusuralle, mutta neurobiologia vei voiton heti kun siihen tarjoutui tilaisuus, ja koen olevan yhtä lailla fyysikko kuin neurobiologi. Tutkimuksessa johtavana teemana läpi vuosikymmenten on ollut ionisäätelyn mekanismit ja merkitys hermosolujen ja hermoverkkojen viestinnässä perustutkimuksesta kliinisiin sovelluksiin ja menetelmien kehittämiseen, ja usein tuloksellisessa yhteistyössä Kai Kailan kanssa. Opetan mielelläni fysiologiaa ja neurobiologiaa fysiikan näkökulmasta (oivallinen näkökulma myös tutkimuksessa – suosittelen!). Olen ollut tiedekunnan professori vuodesta 2003, opetusvaradekaani yhden kauden vuosia sitten, johtanut maisteriohjelmaa, ja viimeksi olin vajaan vuoden dekaani.
Mitkä asiat ja tavoitteet ovat sinulle tärkeimpiä uuden tehtäväsi ensimmäisten 100 päivän aikana?
Varadekaanina tärkein tehtäväni on olla apuna uuden dekanaatin aloittaessa sekä viedä loppuun vielä kesken oleva tiedekunnan tilaprojekti. Aikaa siihen on vain muutama kuukausi, minkä jälkeen jään eläkkeelle ja jatkan vielä kesken olevia tutkimusprojekteja.
Mitä teet vapaa-ajallasi?
Vapaa-aika kuluu perheen parissa. Klassinen musiikki ja etenkin ooppera on lähellä sydäntä, mutta yhtä lailla viihdyn perintökesämökkiä peruskorjatessani.