Oikeusvaltiossa parlamentti säätää lait, hallitus ja presidentti laittavat niitä toimeen ja oikeuslaitos valvoo, että kaikki toimivat sääntöjen mukaan. Oikeuslaitos varmistaa myös, että kansalaisten oikeudet toteutuvat eikä kukaan käytä valtaansa väärin.
Rikkomuksista seuraa rangaistuksia, ja jos oikeuteen mennään, ihmisten on voitava luottaa tuomarin puolueettomuuteen.
Tämä tuntuu itsestään selvältä, mutta käytännössä oikeusvaltion puolustaminen vaatii viestintää, koulutusta ja välillä konkreettisia toimia yksittäisten lakien muotoilemiseksi. Se ei aina ole helppoa.
Tänä vuonna Mosambikin tuomarit joutuivat taisteluun, jota he eivät olisi halunneet.
"Niin kuin monessa muussakin maassa, myös meillä on käynnissä demokraattisen oikeusvaltion kriisi", sanoo Elisa Samuel Boerekamp. Hän on Mosambikin Oikeus- ja lakiasiain koulutuskeskuksen CFJJ:n pääjohtaja ja samalla Mosambikin tuomarien ammattijärjestön AMJ:n pääsihteeri.
Ammattijärjestön tehtävänä on puolustaa oikeusvaltiota eri tasoilla, tuomarien itsenäisyys mukaan lukien.
Palkkauksen varjolla itsenäisyyden kimppuun
Mosambik on demokraattinen oikeusvaltio, ainakin perustuslain kirjaimen mukaan.
Tänä vuonna maan hallitus halusi yhtenäistää julkisen sektorin palkkausta, koska eri aloilla palkat vaihtelivat suuresti, ja esimerkiksi valtiovarainministeriö houkutteli ihmisiä muilta hallinnonaloilta paremmilla palkoillaan.
Uuteen palkkalakiin sisältyi kuitenkin vaarallinen sudenkuoppa. Sen yhdessä pykälässä määriteltiin uudelleen, mitkä valtion toimijat ovat itsenäisiä ja riippumattomia. Lista oli lyhyt: tasavallan presidentti, pääministeri, kansanedustajat sekä korkeimman oikeuden presidentit ja tuomarit.
"Kaikki muut tuomarit heistä alaspäin jätettiin ilman itsenäistä asemaa", Boerekamp kertoo.
"Me sanoimme, että hetkinen, eihän perustuslaki näin sano."
Alempien oikeusasteiden tuomareista haluttiin tehdä jonkinlaisia oikeushallinnon teknisiä asiantuntijoita vailla itsenäistä asemaa.
"Jos minä en olisi itsenäinen, niin minähän saisin vapaan valtakirjan tehdä mitä haluan – vaikka neuvotella tuomarina tekemäni päätökset", Boerekamp sanoo esimerkkinä.
Sellaiseen saattaisi joillekuille tulla houkutus, sillä palkkauudistuksessa tuomarien palkat myös laskisivat. Itsenäisyyden turvaamiseksi tuomarien muuta työskentelyä ja yrittämistä on rajattu, mutta ehkä vähemmän itsenäiset tuomarit voisivatkin tehdä bisnestä päätöksillään.
"Tai mikä vielä vaarallisempaa, alempien oikeusistuimien päätöksiä ei ehkä kunnioitettaisi, koska niistä sanotaan, etteivät ne ole itsenäisiä."
Perustuslain vastainen laki
Tuomarien ammattijärjestö AMJ, jota johtaa tuomari Carlos Pedro Mondlane kävi kamppailuun lain muotoiluja vastaan. Tehtiin lausunto, tavattiin perustuslakituomioistuimen jäsenet, oppositiopuolueet ja hallituksen edustajia.
Mondlane kävi televisiossa puhumassa oikeusvaltion periaatteiden puolesta.
Järjestö kirjoitti ehdotuksen siitä, miten laki pitäisi muotoilla niin, että perustuslakia kunnioitettaisiin ja oikeuslaitokselle kokonaisuudessaan säilyisi itsenäisyys.
"Mutta meidät sivuutettiin".
Laki tuli loppuvuodesta 2022 voimaan, vaikka se on tuomarien mukaan perustuslain vastainen.
"Nyt me jatkamme neuvotteluja hallituksen ja parlamentin kanssa", Boerekamp sanoo.
Jos hallitus taipuu neuvottelujen tuloksena perustuslain linjaan, tuomarit ovat tyytyväisiä. Jos taas hallitus pitää päänsä, tuomarien järjestö on valmis viemään asian eteenpäin, myös ylikansalliselle tasolle.
"Afrikan komissioon esimerkiksi, ja voimme myös kirjoittaa YK:n tuomarien ja juristien itsenäisyyden erityisraportoijalle. Näillä kansainvälisillä ja alueellisilla tahoilla on mandaatti suojella tuomarien itsenäisyyttä."
Tyypillinen tapa oikeusvaltion murentamiseen
"Oikeusvaltiota pyritään yleensä rapauttamaan tällaisilla yksittäisillä laeilla, jotka ovat perustuslain alapuolella", Boerekamp sanoo.
Hallitukset ottavat mallia toisiltaan, ja yksi esimerkki Mosambikilla oli Boerekampin mukaan Angola, joka pyrki heikentämään oikeuslaitoksen itsenäisyyttä viime vuonna perustuslain uudistuksen yhteydessä.
Angolassa alempien oikeusasteiden tuomarien itsenäisyys haluttiin poistaa ikään kuin sivuhuomiona pykälissä, jossa puhuttiin valtiollisesta protokollasta. Tuomarien etujärjestö kävi sielläkin kamppailuun, ja AMJ tuki heitä siinä. Tuomarit voittivat, kun perustuslakituomioistuin hyväksyi uuden perustuslain muuten, mutta säilytti tuomarien itsenäisyyden kaikilla asteilla.
Tarvitaan viestintää, koulutusta ja yksittäisiä taistoja
Mosambikissa oikeuslaitoksen heikentämisen taustalla on Boerekampin mukaan monta tekijää.
Suuri osa kansasta ymmärtää heikosti, miten demokraattinen oikeusvaltio oikeastaan toimii. Vallan kolmijako on vieras käsite, eivätkä kaikki luota oikeuden puolueettomuuteen ja lahjomattomuuteen nykyäänkään.
"On myös asianajajia, jotka käyttävät kansalaisten tietämättömyyttä hyväkseen", hän sanoo.
"Jotkut teknisesti ja lainopillisesti pätevät asianajajat yrittävät lobbaamalla väheksyä ja minimoida tuomarien itsenäisyyttä. He pitävät mahtipontisia puheita televisiossa perustuslakia vastaan. Tämä on hyvin vakavaa, koska asianajajien pitäisi olla oikeushallinnon kantavia pilareita, ja heidänkin pitäisi puolustaa oikeusvaltiota ja tuomarien itsenäisyyttä, jotta kansalaiset saisivat oikeutta."
Oikeuslaitoksella itsellään ei ole riittäviä resursseja toimia täysipainoisena vallan vahtikoirana tai suorittaa omaa rooliaan täysin.
Koska oikeusvaltion pohja on huterahko, sitä on Boerekampin mukaan puolustettava monella eri tapaa: pitää valistaa kansalaisia, kouluttaa oikeusjärjestelmän henkilökuntaa – ja taistella lainsäädännöllä tehtäviä heikennyksiä vastaan.
Oikeusvaltion murentaminen on tuttu ilmiö myös muualta maailmasta: etenkin autoritaarisuuteen kallellaan olevat poliitikot mielellään kaventavat oikeuslaitoksen itsenäisyyttä.
Puolassa oikeuslaitoksen itsenäisyyttä on rapautettu säätämällä tuomareita suitsivia lakeja, Tunisiassa itsevaltainen presidentti Kais Saied erotti tänä vuonna henkilökohtaisesti 57 tuomaria ja Yhdysvalloissa entinen presidentti Donald Trump on toistuvasti syyttänyt niin oikeusistuimia kuin tuomareita noitavainoista ja puolueellisuudesta häntä koskevissa oikeudenkäynneissä.
Oikeuslaitos on rauhanrakentaja
Pohjimmiltaan Mosambikin tuomarien asemassa on Boerekampin mukaan kyse yhteiskuntasopimuksen puolustamisesta.
"Kansalaisten luottamus pitää pelastaa, ja se onnistuu vain, jos heikossa asemassa olevien ihmisten oikeudet taataan."
Oikeuslaitoksella on siinä tärkeä tehtävä, Boerekamp muistuttaa.
"Itsekkyys on ihmiselle luonnollista."
Kansa antaa vallan parlamentille ja viime kädessä hallitukselle, ja kansalla tulisi olla oikeus nauttia kansakunnan rikkauksista siinä kuin päättäjienkin. Jos näin ei käy ja korruptio rehottaa, pitää olla riippumaton oikeuslaitos, joka piirtää rajat ja rankaisee niitä, jotka rikkovat yhteiskuntasopimusta.
Ihmisten pitää voida luottaa siihen, että näin myös käy, ja korruptiosta rankaistaan.
"Oikeuslaitos on yhteiskunnassa rauhanrakentaja", Boerekamp sanoo.
Häntä suututtaa sellainen asenne, että valtiolle riittää lakien säätäminen ilman, että niitä tarvitsee valvoa.
"Paras malli on se, että yhteiskunnan kolme jalkaa seisovat itsenäisinä. Jos niin ei ole, se ei ole enää oikeusvaltio. Silloin voidaan repiä perustuslaki ja tehdä jotain muuta."
Tuomareitakin pitää kouluttaa
Helsingin yliopiston Oikeusvaltiokeskus tukee Mosambikin Oikeus- ja lakiasiain koulutuskeskus CFJJ:tä yhteistyössä UNODC:n (United Nations Office for Drugs and Crime) kanssa. Tavoitteena on lujittaa oikeusvaltiota Mosambikissa muun muassa kouluttamalla tulevia tuomareita.
"Ihan kaikille tuomareillekaan oikeusvaltion periaatteet eivät ole täysin kirkkaita", Boerekamp sanoo.
Oikeuslaitoksen minimointi on hänen mukaansa ollut Mosambikissa niin suurta, että tuomarikin saattaa alkaa epäillä, onko hänellä valtaa tuomita vai ei, jos vastassa on vaikkapa korkea-arvoinen henkilö.
"Sisäinen itsenäisyys on vaarassa", Boerekamp sanoo.
"Meillä on oppilaitoksena tehtävänä kouluttaa tulevaisuuden tuomarit entistä paremmin, jotta ja he ovat tietoisia roolistaan yhteiskunnan muutoksentekijöinä."