Tutkijoiden ja käytännön toimijoiden yhteistyö on yksi sosiaalityön käytäntötutkimuksen keskeisistä lähtökohdista. Se vahvistaa sosiaalihuollon tutkimusperusteisuutta ja tuo tutkimuksen ja asiakastyön lähemmäs toisiaan.
Helsingin yliopiston hiljattain julkaistu tutkimus Enhancing Research-Based Social Work by Facilitating Practitioner Research–Enabling Factors and Issues to be Resolved tarkastelee ammattilaisten kokemuksia oman työnsä tutkimisesta. Aineisto kerättiin fokusryhmäkeskusteluilla THL:n koordinoimasta käytäntötutkimusprojektista, joka toteutui osana Tulevaisuuden sote-keskus -ohjelmaa.
Tutkimustyö kehitti ammatillista osaamista ja edisti palveluiden kehitystä
Tutkimukseen osallistuneet sosiaalihuollon ammattilaiset kokivat tutkimuksen tekemisen merkitykselliseksi niin omien ammatillisten taitojensa kuin laajemmin palvelujen kehittämisen näkökulmasta.
Tutkimustyö auttoi vastaamaan käytännön asiakastyön tarpeisiin, vahvisti tutkimusperusteista työotetta ja edisti palveluiden kehittämistä. Myös tutkimustaitojen kehittyminen ja oman asiakastyön kehittyminen koettiin palkitsevana.
Osallistujat pitivät tärkeänä etenkin tutkimukseen saatavaa ohjausta ja tukea, mahdollisuutta toteuttaa tutkimusta osana laajempaa hanketta sekä johdon ja esihenkilöiden kannustusta.
”Tulokset tukevat aiemman tutkimuksen havaintoja praktikkotutkimuksen hyödyistä ja sen tukemisesta. Käytäntötutkimusta tulisi hyödyntää laajemmin palvelujen kehittämisessä hyvinvointialueilla”, kertoo Maija Jäppinen, Helsingin yliopiston sosiaalityön apulaisprofessori.
Tutkimusperusteisuuden edistäminen vaatii vahvempia rakenteita ja tutkimusmyönteisyyttä
Fokusryhmäkeskusteluissa korostui, että sosiaalihuollossa tarvitaan tutkimusmyönteisempää ilmapiiriä ja rakenteellista tukea, jotta oman työn tutkiminen olisi mahdollista. Tutkimuksen sovittaminen omaan työnkuvaan koetaan vaikeaksi, eikä esihenkilöillä aina ole valmiuksia tai resursseja tukea tutkimuksen tekemistä.
Kiireisessä asiakastyössä tutkimustyö jää helposti työntekijän oman motivaation varaan ylimääräiseksi lisätyöksi, ellei tutkimukseen kannusteta työpaikalla tai siihen varata osuutta työtunneista.
Praktikkotutkimuksen vahvistaminen edellyttääkin pysyvämpiä tutkimus-, koulutus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan rakenteita, eli TKKI-rakenteita. Pitkäjänteinen kehittämistyö ja praktikkotutkimuksen systemaattinen sisällyttäminen palvelujen kehittämiseen alkumetreiltä asti on avainasemassa sosiaalihuollon tutkimusperusteisuuden vahvistamisessa.
”Sosiaalihuoltoon tarvitaan malleja, jotka mahdollistaisivat tutkimusperustaisen kehittämisen ja yksi niistä on tutkimuksen tekeminen osana omaa työtä. Näiden rakenteiden luominen sosiaalihuoltoon on ajankohtainen keskustelu, jonka kehitykseen tutkimustulokset tarjoavat tärkeää tietoa ”, kiteyttää Heidi Muurinen, THL:n erityisasiantuntija.