Antti Tarvainen:
Ja Israelissa on nyt erittäin huono vuosi. Siellä on vielä tuplasti vähemmän sitä riskipääomaa saatavilla kuin verrattuna vaikka Yhdysvaltoihin tai Eurooppaan. Siellä on kova markkinointipuhe tällä hetkellä käynnissä, että innovaatiovaltio 2.0 syntyy Gazan tuhkan kautta.
INTROMUSIIKKI SOI
Matti Ylönen:
Tervetuloa Alustojen vallan pariin. Minä olen Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan yliopistonlehtori Matti Ylönen, ja vieraanani on tänään Antti Tarvainen, joka on Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija ja Suomen Lähi-Itä-instituutin tutkija. Antti on tehnyt väitöskirjaansa varten laaja-alaista tutkimusta siitä, miten Silicon Valleyn innovaatiokulttuurin yhteenkietoutuminen Israelin valtion sotilaallisteollisen kompleksin kanssa on muovannut Palestiinaa ja etenkin Länsirannan yhteiskuntaa sekä sen suhteita Israeliin. Antti on muun muassa tehnyt useita tutkimusvierailuja Länsirannalle ja Israeliin, jossa hän on kerännyt mittavan haastatteluaineiston ja tehnyt etnografista havainnointitutkimusta, sikäläisten IT-alan toimijoiden keskuudessa. Lisäksi Antti on tutkinut Silicon Valleyn laajenemisen aiheuttamia jännitteitä paikallisten yhteisöjen ja elämäntapojen kanssa Kaliforniassa.
Aihepiiri on valtavan ajankohtainen, kun Israelin ja Palestiinan suhteet ovat olleet viime viikkoina päivästä toiseen otsikoissa Gazan sodan vuoksi. Emme kuitenkaan tässä jaksossa niinkään keskity konfliktin päivänpoliittisiin ulottuvuuksiin. Sen sijaan ajatuksena on ottaa laajempaa perspektiiviä alueen valtasuhteita ja tavallisten ihmisten arkea muovaaviin digitaalisen talouden kehityskulkuihin, joista on puhuttu varsin vähän edes kansainvälisesti.
Vielä tiedotusasia liittyen Vastapainon vuonna 2021 julkaisemaan vertaisarvioituun kirjaani Yhtiövalta alustatalouden aikakaudella, evolutionaarinen taloustiede ja yhtiöt yhteiskunnallisina toimijoina. Se on saatavana myös äänikirjana keskeisistä äänikirjapalveluista. Ota kuunteluun, jos kiinnostaa, miten eri tavoin yhtiöiden yhteiskunnallista valtaa on lähestytty aina 1900-luvun vaihteen rosvoparoneista alkaen ja mitä näistä ajatuksista voitaisiin ammentaa alustakapitalismin ymmärtämiseksi. Lähdetään pidemmittä puheitta digitalouden rajaseutujen kolonialismin pariin.
VÄLIJINGLE SOI
Matti:
Tervetuloa Alustojen valtaan Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija ja Suomen Lähi-Itä-instituutin tutkija Antti Tarvainen. Puhutaan tänään loppuvaiheessa olevasta väitöskirjatutkimuksestasi innovaatiotalouden ja paikallisyhteisöjen välistä törmäyksistä, jota olet tehnyt etenkin Länsirannalla Palestiinassa, jossa olit viimeksi tutkimusta tekemässä tammikuussa Gazan sodan ollessa käynnissä. Kysyn ihan alkuun, että millainen reissu tämä viimeisin matkasi oli?
Antti:
No, ensinnäkin kiitos kiva olla täällä. Sehän loppui lyhyeen sitten. Eli tarkoitus oli olla vuoden loppuun. Tuo oli toinen kerta tänä vuonna, kun siinä oli tarkoitus tehdä tämmöinen kolmen kuukauden mittainen jakso. Tällä kertaa ihan vain kirjoittaa. Asuttiin Länsirannalla, Ramallahissa siellä, ja sitten kun lokakuun 7. päivä tapahtui tämä Hamasin terrori-isku ja sitä seurannut sitten valtava pommituskampanja ja väkivallan eskalaatio paitsi Gazassa, sitten alkoi huomaamaan, että siellä Länsirannallakin tunnelmat alkoi muuttuu vähän semmoisiksi, että oli hyvä lähteä. Oikeastaan aika viime tingassa sitten lopulta poistuttiin. Että se normaalisti tosi rauhallinen Ramallah, alkoi muuttua tunnelmaltaan vähän kuumottavaksi. Siellä alkoi sotilaat lähenemään ja siirtokuntalaisille jaettiin puoliautomaattiaseita. Se oli se merkki siitä, että nyt on aika poistua. Tosi oudot fiilikset tietenkin oli lähteä näin tämmöisissä tunnelmissa sitten sieltä.
Matti:
Joo, tietysti hyvin isot asiat kyseessä. Sekä globaalisti että tietysti ennen kaikkea siellä elävien ihmisten kannalta. Mutta sun väitöskirjan kannalta on toki onnekasta, että sinähän olet tehnyt yli 100 haastattelua, jos muistan oikein, että aika vaikuttava tutkimusaineisto muun tutkimuksen ohella sitten.
Antti:
Joo, kyllä se oli aika loppuvaiheessa jo kaikki suunnitelmat. Mutta nyt tämä vähän tilanne muutti. Nyt täytyy kirjoittaa vähän introja ja johtopäätöksiä kyllä uudestaan tässä, että ottaa mukaan tämä. Ei pysty oikeastaan nyt kirjoittamaan Palestiinasta ja Israelista ilman, että ottaa huomioon tuon Gazan. Se muuttaa niin monta asiaa nyt.
Matti:
No ihan varmasti. Tätähän me äänitetään nauhoitettuna, että ei ole pyrkimyskään huomioida tässä viimeisimpiä käänteitä, vaan puhua enemmän tästä sun tutkimuksen pitkästä linjasta, ja sä olet kaksi vertaisarvioitua artikkelia julkaissutkin ja laitetaan linkit niihin tuohon jakson kuvaukseen.
Mutta voisi lähteä liikkeelle ihan siitä, että meillä oli edellisessä jaksossa Vili Lehdonvirta nosti esiin ajatuksen tämän Silicon Vallleyn ajatusmaailman kehitystä luonnehti näistä tämmöistä uudisraivaajamentaliteetista, jonka taustoja sitten taas sun tutkimuksesta on lukenut, niin voi vetää tuonne Kalifornian kultaryntäykseen asti ainakin. Voisitko sä valottaa sun tutkimuksen pohjalta, että mistä tässä mentaliteetissa on kyse?
Antti:
Joo. Se on... Aloin huomaamaan jossain vaiheessa, kun mulla oli taustaa kolonialismin tutkimuksessa. Sitten kun aloin kiinnostumaan tästä startup-maailmasta ja alustataloudesta, teknologiataloudesta laajemmin, niin aloin huomaamaan, että hemmetti vieköön, että siellä samat tarinat toistuu. Eli on paitsi näitä uudisraivaajia ja pioneereja, niin on myös cowboyta ja tämmösiä lähetyssaarnaajia ja teknologia aina on kohti uutta maailmaa, uuden maailman rakentamista. Aina ollaan niinku rajamaalla kaikki frontier-ajatukset myös.
Ne on suoraan sieltä niinku ammentaa tästä yhdysvaltalaisen asuttajakolonialismin, historiasta. Ja sehän niinku johtaa sit moniin asioihin, että oho, että on tämmönen niinku jännä yhteys tavallaan tarinoitten välillä. Niin sitä voi sit käyttää eri tavoin.
Ensinnäkin se ehkä paljastaa jotain siitä historiasta ikään kuin. Tai me voidaan käyttää noita tarinoita siten, että hetkinen, alkaako Piilaakson historia todella 50-luvulta, kun nää niinku Pentagon sotilasteollisuus alkaa investoimaan sinne vai onko näitten tarinoiden takana itseasiassa joku vähän pidempikin yhteys? Se oli se ensimmäinen, että me voidaan niinku kattoo Piilaakson historiaa paljon pidemmälle. Mitkä on ne ydinpaikat siellä Stanfordin yliopisto tai erilaiset paikat? Minkälaisen historian päälle ne rakentuu?
Ja sit tuli tää niinku, huomasin, että tässä on tämmönen klassinen halvan maan tuottaminen takana. Eli Kalifornianhan on liitetty, missä Piilaakso on, niin Yhdysvaltoihin 1850-luvulla tulee just silloin kultakuumeen aikaan. Ja ylipäänsä siinä on niinku pidempi historia tämmösistä utooppisista mahtavista rikkauksista, joita ei ole vielä löydetty, niin menee sinne historian tosi pitkälle. Voi mennä sinne kultakuumeeseen tai sitten voi mennä vielä taaksepäin jo espanjalaisen kolonisaation aikaan. 1500-luvulla Kalifornia ajatellen tämmöiseksi ihmepaikaksi. Se oli Eldorado. Se oli täynnä kultaa ja taika-aseita. Eli tavallaan sen niinku Piilaakson, mihin me voidaan käyttää näitä tarinoita, niin voidaan niinku keriä historiaa vähän taaksepäin ja huomata, että hetkinen. Tää teknologiatalous ei ole ensimmäinen utooppinen tarina. Ensimmäinen tarina tavallaan ihmeellisistä teknologioista, joita sieltä kumpuaa. Ja sehän on niinku osa sitä Piilaakson kulttuuria hyvin paljon semmonen niinku ”Nyt alkaa uusi aika”. Ja se on taas niinku kolonialismina tosi tyypillistä, että mennään johonkin paikkaan ja aloitetaan uusi aika. No, tää on niinku yksi tapa, että alkaa niinku kerimään historiaa taaksepäin. Ja silloin tulee esiin ihan toisenlaisia kysymyksiä kuin, jos me otetaan vaan se ikään kuin standarditarina.
No sit toinen, mikä mun mielestä oli mielenkiintoinen tapa, oli se, että vaikka otetaan tää uudisraivaaja. Se on semmonen niinku yrittäjähahmo. Sehän menee sinne tuntemattomalle vyöhykkeelle ja on ikäänkuin semmonen, se on cowboy tai se on uudisraivaaja. Se yksin kohtaa sen villeyden ja sen outouden siellä, mutta oikeasti siinä on takana valtio. Oikeasti nää ei oo näitä yksilösankareita, vaan oikeasti sillä on takana valtio. Ja tää on niinku toinen semmonen, mitä me huomataan, että Piilaakson näitten sankariyrittäjätarinoitten takana on instituutiot, jotka investoivat. Ja niihin niinku vaikka Mazzucaton kirjan mikä toi sen ehkä julkisuuteen.
Matti:
Niin Mariana Mazzucation The Entrepreneurial State, tai on suomennettukin Yrittäjähenkinen valtio.
Antti
Niin se on suomennettukin, joo. Niin joka tapauksessa näitä niinkun yksilö, Piilaakson kulttuurissa fokus kohdistuu yksilöön. Mutta siellä saattaa olla tämmöset instituutiot takana. Ja itseasiassa aika väkivaltaiset instituutiot. Eli tavallaan tää niinku uudisraivaajaa rahoittanut valtioprojekti, tai yrittäjää rahoittanut, startup-yrittäjää rahoittanut puolustusteollisuus. Niin siinä on tämmösiä jänniä jatkumoja, jotka sitten saattaa auttaa hahmottamaan Piilaaksoa uudelleen.
Ja sit yks merkittävä niinku rakenteellinen asia, mikä vielä tulee mieleen, niin on se, että uudisraivaaja, nyt jos keskitytään, palataan siihen, niin se on niinku valkoinen sankari. Eli tavallaan tää niinku, tässä on myös tämmöseen etnisyyteen ja rotuun liittyvät kysymykset. Et kun me katsotaan, että miten, kenen maailmaa, kenen vääristymiä Piilaakson teknologiat on monesti uusintaneet, niin siellä on niinku tämmönen valkoisuuden vääristymä hyvin vahvasti.
Katsotaan niitä työmarkkinoita. Katsotaan sitä ihan alun Piilaakson niinku mikropiirituotantoa, josta se lähti. Niin erittäin rodullistettu työvoima ja sillä että kenen työ on halpaa Piilaaksossa, niin siihen liittyy näin niinku pitkät kolonisaatiohistoriat. Eli tavallaan tuotetaan tietty populaatio, jonka työ on halpaa. Ja tätä on hyödynnetty. Mielenkiintoisin esimerkki myös Piilaakson historiasta on se, että kuinka niinku intiaanireservaatteja tai alkuperäisamerikkalaisten reservaatteja ollaan hyödynnetty tämmösen halpatyövoiman tuottamisessa. Eli tavallaan, kun aletaan purkaa tommosta yksittäistä hassua juttua, minkälaisia metaforia, niin se saattaakin johtaa aika mielenkiintoisiin kysymyksiin rakenteista. Valtiosta, historiasta, työmarkkinoista. Ja me nähdään enemmän jatkumoja, kun niitä semmosia äkkinäisiä muutoksia, vaikkapa tällä Kalifornian alueella.
Matti:
Joo, itsekin oon, tai näistä sun kirjoituksista oppinut just ajattelemaan enemmän tätä lähtökohtaa, että luin pari vuotta sitten vaikka tän The Code-kirjan Piilaakson historiasta. Ja sä oot kritisoinut sitä, että siinä ei mennä tänne taustalle riittävästi. Ja en ihan riittävästi ehkä osannut itse sitä kaivata, kun luin sitä. Mutta nyt itsekin hahmotan sen paremmin.
Antti:
Joo, se on yks piirre, että tähän tämmöseen, jos me otetaan se Piilaakson historia vaan annettuna 50-luvulta eteenpäin, jolla se on jo osa tätä yhdysvaltalaista, Yhdysvaltoja ja häivytetään vaikkapa nää prosessit nimenomaan, että miten, no vaikkapa Stanfordin yliopisto on perustettu suoraan tämmösten alkuperäiskansojen alueitten päälle ja siellä on oikeesti siis yliopiston perustamiseksi rahoitettu näitä tämmösiä murharetkiä.
Matti:
Ja tässä on vielä se yhteys näihin menneiden aikojen rosvoparoneihin, että Leland Stanford oli yks näistä moguleista silloin 1900-luvun vaihteessa tai 1800-luvun lopulla.
Antti:
Hän on kyllä erikoinen hahmo. Mutta että joka tapauksessa myös tämmönen optimismi ja tulevaisuussuuntautuneisuus, joka liittyy tähän kulttuuriin, niin että sitä historiaa ja niitä pimeitä puolia ei haluta välttämättä kohdata. Ja mun tavoitteena ei ole sillä lailla demonisoida mitään vaikkapa tämmöstä talouden kulttuuria, mutta vaan näyttää niitä asioita, mitkä unohdetaan siinä kun kirjoitetaan. Ja tämmönen niinku unohtaminen on aika kätevä keino sitten siirtää huomio sinne tulevaisuuteen ja sinne optimistisiin haavekuviin.
Matti:
Mehän tunnetaan pidemmältä aikaa ja oltiin joskus yhdessä tämmöisessä Slushin sivutapahtumassa havainnoimassa, mitä siellä tapahtui ja muistan kun mentiin sinne ja sä totesit tähän ensimmäinen Stetson bongattu. Mutta että Stetsoneiden lisäksi, niin miten muuten tää menneisyys näkyy nykyisessä tässä innovaatiotaloudessa?
Antti:
No nyt mä kiinnityn noihin Stetsoneihin. Musta on tota mahtavaa miten tai ”mahtavaa”, mutta mielenkiintoista miten vaikka nää uudet avaruusPiilaakson tai teknologiatalouden Jeff Bezosin tai Elon Muskin avaruusyhtiöt hyödyntää erilaista cowboy-estetiikkaa tosi vahvasti, että Elon Musk laittelee pikku cowboy-figuureja niihin raketteihin mukaan ja Jeff Bezos taas tulee bootsit ja hatut päällä näihin tiedotustilaisuuksiin.
Mutta ylipäänsä se on siis semmoista niitä ikään kuin valkoisen Amerikan sankaritarinoita hyvin monella lailla uusintavaa. Ja kerrontaa mitä sieltä löytyy ihan sitten yksittäisistä yrityksistä näihin tämmöisiin Piilaakson historiakirjoituksiin.
Matti:
Joo, mennään sitten tähän sun empiiriseen tutkimukseen tai laajemmin sun väitöskirjan aihepiiriin tai toki me jo siinä oltiin tämän taustankin kautta, mutta mikä sai sut kiinnostumaan nimenomaan Länsirannasta?
Antti:
No tota ensinnäkin on tietenkin niin, että Israel, joka siis miehittää Länsirantaa niin on tämmöinen maailmanjohtava teknologiakeskus heti Piilaakson jälkeen. Suurin osa niistä investoinnista Israeliin tulee sieltä Piilaaksosta. Me varmaan palataan tähän vielä myöhemmin, mutta joka tapauksessa, että Israel-Palestiina on jo sinänsä niin kuin looginen alue, että se on monelta osin startuppien määrissä suhteessa väestöön tai insinöörien tai tutkijoiden jne. riskipääoman määrässä suhteessa väestöön se on heti Piilaakson jälkeen seuraava. Se on jo sillä lailla perusteltua, että jos haluaa tutkia innovaatiotaloutta tai teknologiataloutta jossain muualla kuin Piilaaksossa, niin se on ihan hyvä paikka. Mutta sen lisäksi, kun mua erityisesti kiinnosti tämä kolonialismin ja teknologiatalouden yhteys, niin Israel-Palestiina on tietenkin siinä mielessä erilaisessa asemassa suhteessa Yhdysvaltoihin, että vaikka molemmat nämä valtiot on syntynyt tämmöisen asuttajakolonialistisen prosessin ja laajenemisen kautta, molemmissa on ne cowboy-tarinansa, niin Israel-Palestiinassa tilanne on eri tavalla päällä ja aivan erityisen akuutti. Ja kun mua kiinnostaa tämä väkivallan ja erityisesti valtioväkivallan ja uuden teknologian suhde, niin sitten tämmöinen Israel-Palestiinaan meneminen tuntui herkulliselta paikalta.
Musta Saskia Sassenilla on, sosiologi Sassenilla on semmoinen termi, että on extreme cases, äärimmäisiä tapauksia, jotka saattaa paljastaa siitä laajemmasta todellisuudesta jotain semmoisia piirteitä. Siinä on tämmöinen ajatus mulla kanssa mukana. Ja viime vuosikymmeninä tämä länsiranta on yhä enemmän alettu integroimaan kohti, tai on tullut erilaisia visioita, missä länsirantaa integroidaan tähän Israelin startup-talouteen ja Gazaa itse asiassa myös. Mutta siellä onkin vaikeampi tehdä tutkimusta siellä Gazassa.
Matti:
Niin, kyllä.
Antti:
Sen takia Länsiranta.
Matti:
Onko sulla antaa jotain esimerkkejä, että miten tämä kehityskulku Länsirannalla käytännössä tapahtuu?
Antti:
No, silloin 90-luvulta asti, kun eletään 90-luvulla tämmöistä Flat World-globalisaatioteorian.
Matti:
New York Timesin kolumnistin Thomas Friedmanin kirja, joka oli varsin vaikutusvaltainen, joskus parikymmentä vuotta sitten.
Antti:
Kyllä, kun eletään sitä aikaa, niin se, ja silloin Oslon rauhansopimus 90-luvulla, niin siitä asti on ollut visioita siitä, että miten Palestiinasta tulee tämmöinen uusi Intia tai uusi Singapore tai mitä vaan. Nimenomaan partneroitumalla eri tavalla tämän Israelin teknologiatalouden kanssa. Siellä on palestiinalaiset, niin kuin palestiinalainen yrityselämä ja palestiinalainen valtiohallinto myös ollut mukana tämmöisessä, niin sitten siellä oli Israelin erilaiset tämmöiset liberaalieliitit ja Bill Clinton. Siis jo silloin 90-luvulla tehtiin tämmöisiä, mä oon haastanut näitä palestiinalaishallinnon entisiä päämiehiä siellä, niin ne on jo 90-luvulla kiertänyt Kaliforniaa etsimässä sieltä esimerkkejä siitä, että miten Palestiinasta voi tulla Kalifornia.
Ja ottaen huomioon sen, että kun Israel kontrolloi Länsirannalla kaiken tavaran liikkumista, eli kun ei ole itsenäistä satamaa, lentokenttää, tullinjärjestelmää, mitä vaan, niin siellä on ollut monta vuosikymmentä ikään kuin tämmöinen haave siitä, että no jospa tämä digitaalisesti siirtyvä, digitaaliset palvelut ja tuotteet pystyisi tässä miehityksen todellisuudessa toimimaan.
Ja nyt viime aikoina siihen on sitten ollut tämmöisiä, aluksi siellä isommat investoinnit on ollut semmoisia kuin Cisco ja Intel 90-luvulta eteenpäin.
Matti:
Niin tällaisia isoja firmoja. Vähän tunnetumpi, mutta enemmän tähän hardwarepuoleen.
Antti:
Nimenomaan, he on nähnyt ehkä tai halunnut tukea tämmöistä prosessia ja nykyään sitten siellä haaveillaan Googlesta, Facebookista, Applesta, Amazonista. Apple on sinne jo nyt perustanut tämmöisen pienen outsourcing, mikä se on suomeksi?
Matti:
Ulkoistaminen tai no tämmöisen alihankinta.
Antti:
Alihankintakeskuksen ja näitä kritisoidaan hyvin voimakkaasti palestiinalaisten toimesta, koska se nähdään tämmöisenä yhteistyönä miehittäjän kanssa tilanteessa, jossa normaali taloudellinen vuorovaikutus ei pitäisi olla fokuksessa vaan sen ikään kuin miehityksen lopettaminen. Tämä on poliittisesti hyvin sensitiivinen teema.
Matti:
Vaikka niin kuin Applen Tim Cook ei olekaan israelilainen eikä Apple myöskin ole israelilainen, mutta siinä tulee välillisesti sitten.
Antti:
Välillisesti, että se on itse asiassa Apple Israel se toimija. Eli ne on niin kuin tapahtunut näiden Piilaakson tytäryhtiöiden kautta tämä koko kuvio, ja heillä on taas hyvin voimakkaat riippuvuussuhteet sitten takaisin Israeliin eli että kyllä siinä on tämmöistä poliittista hähmäsyyttä mukana hyvinkin paljon, mitä mä oon pyrkinyt selvittää.
VÄLIJINGLE SOI
Matti:
Voitko vielä avata lisää, että millä kaikilla tavoilla tämä on muuttanut sitä todellisuutta? Se, että sä oot kirjoittanut esimerkiksi tästä Rawabin kaupungista tästä ensimmäisestä suunnitellusta tai alusta lähtien suunnitellusta uudesta kaupungista Länsirannalle ja muistakin tavoista, joilla tavallaan tätä yhteistyötä sitten on tehty.
Antti:
Joo. Eli jos nyt otan niin kuin Länsirannan ja Itä-Jerusalemin, joka kuuluu Länsirantaan, näitä palestiinalaisalueita, niin siellä ihan niin kuin, no ensinnäkin on perustettu niin kuin ulkoistamiskeskuksia ja ne pääasiallinen asiakas yli 90 prosenttia kaikista asiakkaista palestiinalaisille on suoraan Israelissa toimivat joko startupit tai sitten nämä Piilaakson tytäryhtiöit. Ja se hintataso, millä ne myy sinne työtään on tämmöistä noin viisi kertaa halvempaa kuin mitä niin kuin israelilaiset työntekijät tekee. Ja Israel pystyy täysin määrittämään sen hintatason, koska se kontrolloi sitä kysyntää, koska kuka hullu menisi ja investoisi palestiinalaisalueelle, koska siellä on jatkuvasti tavallaan niin kuin hyvin epävakaa alue. Joten Israelilta haetaan ikään kuin turvatakuut sille, että tämä toiminta tulee pyörimään. Eli sen takia nämä niin kuin linkit on myös, pitää olla hyvät palestiinalaistoimijoilla Israelin valtioon, koska ne antaa turvatakuut sille, että tämä tulee pyörimään.
Ja yksi merkittävin tästä esimerkki on tämä Rawabin kaupunki, mihin sä viittasit. Eli kun Israel on estänyt urbaanin kehittämisen, siellä ei ole yhtään uutta kaupunkia sallittu kehitettävän siellä alueella, mutta ainoa mikä on saanut luvan on tämmöinen Palestiinan Piilaaksoksi tähtäävä Rawabi-niminen kaupunki, jonka tähtäävän kaupunki tavoitteena on tullut tämmöisen niin kuin tietotalouden keskukseksi. Ja sille on sitten annettu myöskin ainoana palestiinalaisena alueena niin kuin tämmöinen nopea verkkoyhteys, nettiyhteys, koska Israel rajoittaa muuten täysin. Siellä on 3G. Ne sai 2018 3G:n siinä vaiheessa, kun Israel oli 5G:ssä. Siirtokunnissa tosin on 5G myös. Eli sinne tälle pienelle kaupungille, jolla on täysin riippuvuussuhteet Israelin, annettiin nämä nopeat yhteydet ja annettiin erilaisia myös tämmöisiä etuoikeuksia liikkumisen suhteessa. Työvoima menee Israeliin säännöllisesti viikoittain tai kuukausittain käymään ja tekemään yhteistyötä asiakkaiden kanssa. Eli tämmöisiä niin kuin kaupunki- ja ihan niin kuin kiinteistöprojekteja.
Toinen on tämmöinen Itä-Jerusalemissa, jonka nimi on Silicon Wadi, joka kanssa on Piilaakso, arabiaksi Wadi. Israelin taas tämä Länsi-Jerusalemin hallinto on kaavoittanut Itä-Jerusalemiin kansainvälisen lain vastaisesti. Tällaisen uuden teknologiakeskuksen. Olen käynyt nyt katsomaan sitä aluetta jo useamman kerran. Siellä on yhä rakennustyöt aloittamatta, mutta jo on koteja jyrätty ja on saanut paikalliset palestiinalaiset on saatu häätöilmoituksen. Ja sinne on tavoitteena Israelilla houkutella Amazon ja Apple.
Eli se on tämmöistä niin kuin vetoa, että välttämättä näin Piilaakson toimijat ei aivan innoissa ole menossa nyt ensimmäisenä miehitetyille alueille, mutta Israel pyrkii sitten tarjoamaan semmoisia paketteja näille yrityksille eli valtavia niin kuin subventoimaan palkkoja tai antamaan verohelpotuksia, jne. houkutellakseen näitä tänne. Tämä on tämmöistä niin kuin hitaasti etenevää ja jokainen näistä projekteista joutuu valtavan vastustuksen kohteeksi.
Matti:
Palestiinassa vai myös Israelissa?
Antti:
Palestiinalaisten toimesta pääasiassa. Ensimmäinen tämmöinen pieni tuota Israelin lippujen alla oleva tämmöinen ulkoistuskeskus avattiin juuri sinne Itä-Jerusalemin keskelle. Sinne tuli tavallaan, sinne tuli Israelin korkeimmat virkamiehet juhlimaan sitä, että tämä on suuri merkki. No palestiinalaiset tuli ja heitti öljyä sen koko paikan päälle ja esti sen niin kuin tavallaan sen juhlantunnelman siellä. Eli sitä niin kuin vastustetaan tämmöisen normalisaation nimessä ja siinä ajatuksella, että Israel pyrkii niin kuin levittämään omaa suvereniteetin aluetta näille palestiinalaisalueille tämmöisen teknologiatalouden turvin.
Ja no sitten on moninaisia muita tapoja, joilla se näkyy yksittäisten teknologioiden kautta sitten tämä, että miten länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa näkyy tämä teknologiatalouden leviäminen. Esimerkiksi karttapalvelut, Google Maps, maailman suurimmat karttapalvelut, Apple, tai Waze, joka on myös Googlen omistama. Se on kolme maailman suurinta karttapalvelua siinä. Niin ne kaikki, jotka häivyttää tämän poliittisen maantieteen todellisuuden. Eli ne ei vaikka näytä, että hei, nämä on siirtokuntia, vaan ne integroi niin kuin tavallaan Israelin näkemyksen siitä alueesta omalle palvelimelleen. Ja palestiinalaisten keskuudessa onkin vitsi, että ei voi ikinä tietää, mihin Google Maps vie, koska se ei toimi palestiinalaisille. Mutta se toimii esimerkiksi täydellisesti, mutta se toimii näille siirtokuntalaisille tosi hyvin. Eli näin niin kuin siellä algoritmien kiiltävän pinnan alla on tämmöisiä poliittisia maantieteitä, jotka ei näy, ellei tiedä. Eli jos vaikka vertaa YK-karttaa ja vertaa Googlen Mapsin karttaa, niin huomaa aika selvän eron.
Matti:
Joo, ja tuostahan tuo on aihepiiri, jonka Krimin suhteen on käyty keskustelua, mutta ei niinkään sitten taas tuo Israel-Palestiina puolen kanssa.
Ja oli kiinnostavaa myös tuo äärimmäisen tapaustutkimuksen käsite, että paljonhan tässä digitaloudessa puhutaan näistä digitaalisista infrastruktuureista ja miten tärkeitä niistä on tullut ja niin poispäin. Niin kyllä tuossa tulee varmasti äärimmäisellä tavalla tässä esimerkiksi tässä 3G, 4G-esimerkissä esiin tää, että miksei tässä karttaesimerkissä myöskin.
Antti:
Kyllä, ja sitten tämä digitaalinen infrastruktuuri on siinä mielessä myös mielenkiintoinen tuolla Palestiinan yhteydessä, että kun näitä Israel kontrolloi tätä internet-infraa, yhteystorneja siellä, ja nehän laitetaan kukkuloille, niin niiden alle syntyy monesti siirtokuntia. Eli tavallaan nämä siirtokuntaliikkeet sitten hyödyntää näitä internet-infran suomia mahdollisuuksia hyvinkin tehokkaasti. Ja ylipäänsä palestiinalaisalueita sitten hyödynnetään eri lailla israelilaisten startuppien teknologiakehittämisessä.
Siitä löytyy lukuisia esimerkkejä. Microsoft esimerkiksi on investoinut sellaiseen Israel-startuppiin kuin Anyvision, joka on siis kasvojen tunnistusohjelmaa, löydetty siis paitsi näiltä check-pointeilta, eli näiltä, mistä palestiinalaiset joutuu kulkemaan päästäkseen Israeliin, ja joita on myös täällä palestiinalaisalueiden sisällä, niin sen lisäksi myös ihan tämmöisistä yllättävistä paikoista Länsirannalta. Että näitä tavallaan tutkimuskirjallisuudessa sanotaan, että Israel hyödyntää palestiinalaisalueita usein tämmöisenä laboratoriona eri teknologioiden kehittämiseen ja markkinoimiseen.
Matti:
Joo, kun sanoit tuosta veroeduista ja muilla, millä näitä isompia digijättejä sinne houkutellaan, niin ei tämäkään varmaan ihan joka valtiolta onnistuisi, että ei ne millä tahansa veroeduilla lähde ihan mihin tahansa maailman kolkkaan. Ja olisi kiinnostavaa puhua tässä näiden digijättien ja Israelin valtion suhteesta. Onko sinulla siihen jotain lisää?
Antti:
Joo, siitähän helposti lähtee tämmöiset erilaiset salaliittoteoriat liikenteeseen myös, että tuo on silleen sensitiivinen aihe. Mutta mä olen ajatellut niin, että siellä on tosiaan hyvin voimakkaat taloudelliset syyt ensinnäkin, minkä takia nämä tekee yhteistyötä. Eli Israelissa on poikkeuksellinen laaja, niin kuin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen miljoona uutta ihmistä tulee sinne, tosi koulutettua työvoimaa. Eli siellä on todella voimakas osaamistausta tässä teknologiataloudessa. Siellä on yli 400 tämmöistä maailman globaalien teknologiayhtiöiden tutkimus- ja kehityskeskusta. Ihan kaikkein strategisimpia tutkimus- ja kehitysyksikköjä on siellä. Suurin osa näistä riskisijoituksista myös, joita Israeliin tulee, niin on Piilaaksosta peräisin. Eli Piilaakson yhtiöt paitsi investoivat näihin teknologiatutkimuskehityskeskuksiin, jotka on Israelin talouden kannalta tosi merkittäviä, niin sellaiset, jotka ostaa startupeja itselleen, joita siellä syntyy.
Ja sitten voi ajatella niin, että siinä on myös kyse siitä, että nämä Piilaakson yhtiöt, ne ei boikotoi esimerkiksi Israelia. Varmasti johtuen siitä, että eihän heidän valtion ulkopolitiikkansa, sitä tee vaan päinvastoin, kun miettii Yhdysvaltoja laajemmin, niin siellä on hyvin voimakas Israel-yhteys, niin sekin on jo luonut sitä yhteyttä. 70-luvulta asti on Israelin valtio ja Yhdysvaltain valtio on rahoittanut tämmöisiä israelilaisten yrittäjien tutustumismatkoja Kaliforniaan ja luonut aktiivisesti niitä linkkejä. Eli se on ihan tämmöistä ollut tietoista politiikkaa.
Ja yksi asia, mikä voimakkaasti näitä Piilaakson yhtiötä tietenkin kiinnostaa ja mikä tekee Israelista niin hyvän teknologiataloudessa, on se, että se valtio investoi niin voimakkaasti armeijan kautta tähän teknologiatyövoimaan. Eli se on ainutlaatuinen paikka siinä mielessä, että siellä nämä armeijan yksiköt toimii tämmöisinä huippuyliopistoina. Ne itse mainostaa, että se on ihan verrattuna Stanfordin tai MIT:hin se, että on Israelin armeijassa. Ja suurin osa startupeista tulee spin-offeina armeijan tiedusteluyksiköistä.
Eli se on taas yksi yhteys tänne länsirantaan ja Gazaan. Eli nämä yksiköt, jotka vakoilee palestiinalaisia, niin on myös niitä yksikköjä, joista syntyy uudet teknologiset ideat. Ja tavallaan, että Israel on istunut taitavasti sekoittamaan tän armeijan, tullaan taas siihen yksityiseen ja julkiseen erotteluun. Eli armeijan ja tän startup-muodostamisen toisiinsa. Ja kun Piilaakson yhtiöt tulee mukaan, niin ne on väistämättä osa tätä ekosysteemiä, tätä putkea, joka kulkee sieltä.
Matti:
Niin, että vanha teollisuus- ja innovaatiopolitiikan työkalupakki, että kun valtio satsaa tutkimukseen ja tuotekehitykseen, niin siitä syntyy asioita, ja tässä tapauksessa, kuten Jenkeissäkin, niin siihen on tuotu se armeija vielä sitten vahvasti mukaan.
Antti:
Hyvin voimakkaasti. Varmaan, en usko, että löytyy toista yhtä militarisoitunutta innovaatiotalouden keskittymää kuin Israel. Siellä on merkittävämpi asia, että jos israelilainen yrittäjä tai teknologiatyöntekijä hakee töitä, niin merkittävämpää kuin sen CV, työkokemus, niin on se, että missä armeijayksikössä se on. Se on ihan sillä lailla, että työantajat arvostaa sitä. Ja samaten tietyt riskisijoitusyhtiöt Piilaaksosta on julkisuudessa sanonut, että jos ne näkee, että joku israelilainen startup-yrittäjä tai perustaja on käynyt tietyn tiedusteluyksikön, niin sitten tähän kannattaa sijoittaa. Siinä on tämmöinen.
Matti:
Joo, siinä on yksilöllinenkin näkökulmassa sitten urainsentiivit tietyissä asennoissa. Tähän voisi jatkoksi kysyä tästä, että miten Israel sitten hyödyntää asemaansa tällaisena teknologiasuurvaltana tällaisten geopoliittisten suhteiden muovauksessa?
Antti:
Joo. Se on tosi mielenkiintoinen ja laaja kysymys. Ensinnäkin tietenkin se vielä tuosta armeijan roolista, niin se vaikuttaa siihen, että millaisia teknologioita myös syntyy. Eli Israel on globaalisti suhteessa kokoonsa, niin näyttelee tosi merkittävää roolia tietyissä turvallisuus- ja aseteknologioissa, drooneissa, kyberturvallisuudessa, tämän kaltaisissa asioissa. Ja nehän on nyt semmoisia, semmoinen teknologian sara, turvallisuus ja aseistus, jotka kiinnostaa valtioita.
Matti:
Kyllä.
Antti:
Lähtökohtaisesti. Eli kun Israel on globaali johtaja tämmöisissä aloissa, niin sellaiset valtiot, jotka näkee, että heillä on tarvetta tämän kaltaisille tuotteille ja päivittää sitä, niin etsii yhteistyötä Israelin kanssa. Ja Israel on sitten ymmärtänyt, tai heidän hallitukset Netanyahun aikana varsinkin on ymmärtänyt tämän ja tehnyt tämmöisiä erilaisia diplomatian ja vienninedistämisen yhteismatkoja niin, että ne on valinnut Israelin parhaita yrittäjiä, suuntaan on tehnyt myyntimatkoja eri maihin, missä siis sekoittuu tämmöinen Israelin pyrkimys lähentää suhteitaan tiettyjen valtioiden kanssa. Otetaan vaikka Arabivaltiot, joihin Israel on nyt viimeisen kymmenen vuoden aikana normalisoinut suhteensa. Marokko, Arabiemiraatit. Sen lisäksi on tämmöisiä valtioita kuin Kolumbia, Meksiko, Angola, Intia, Bolsonaron Brasilia, Unkarin, Orbánin Unkari. Erilaisia hyvin autoritäärisiä maita, jossa on luonnollisesti aika korkea kiinnostus turvallisuus- ja tämmöisiin aseteknologioihin, johtuu ehkä ennen kaikkea omista kansalaisistaan, on kiinnostus tämmöisiin teknologioihin.
Israel on onnistunut murtamaan tämmöisiä geopoliittisia liittoutumia, jotka on aiemmin ollut ehkä Palestiinan. Tavallaan globaalin etelän voimakkaita valtioita. Intia on varmasti yksi merkittävin. Nyt missä se katse pallossa tällä hetkellä on Saudi-Arabia. Eli siellä on jo pinnan alla tosi paljon Israelin tietyt yritykset esimerkiksi auttanut Saudi-Arabian öljy-yhtiöitä torjumaan iranilaisia hyökkäyksiä. Eli siellä on jo tämmöistä de facto yhteistyötä. Mutta se ei ole vielä johtanut tämmöiseen diplomaattiseen Saudi-Arabia-Israel-ystävyyssopimukseen. Mutta se on se tavoite. Eli johtuen siitä, että Israel on pystynyt niin hyvin asettumaan teknologiatalouden keskiöön, niin se onnistunut käyttämään sitä geopoliittisesti hyväksi. Intia, Modi ja Netanyahu on kuin parhaita veljiä.
Matti:
Kumpikaan ei mitään suuria demokratian airuita.
Antti:
Ei. Ja se on Intia, joka on ollut merkittävä tavallaan sitten Palestiina-solidaarisuuden tämmöinen tuki aikaisemmin, kun on semmoisen kolmannen maailman liittouman johtaja jossain vaiheessa. Niin se on merkittävä muutos siinä suhteessa.
Matti:
Niin jos tulkitsin oikein tässä vastajulkaistussa artikkelissa, joka tosiaan linkataan tuonne, niin hahmottelet vähän sitäkin, että on ollut kuitenkin tiettyä toivoa Palestiinassa tästä Palestiinan Silicon Valleysta, että tästä voisi jotain niin kuin omaehtoista syntyä, mutta miten tämä Abraham-sopimus vai miten se suomeksi käännetäänkään näiden niin kuin Arabiemiraattien ja Israelin ja Bahrainin välillä niin kuin romutti sitä toivetta.
Antti:
Jep, eli se on ollut niin kuin se Palestiinan pyrkimys tai palestiinalaisalueiden pyrkimys tulla globaalisti, hyötyä globaalista taloudesta. Niitä on ollut kaksi strategiaa. Joko että mennään Israelin kautta ja hyväksytään sitten tietty halpa asema, mikä sen seurauksena on se riippuvuusasema. Tai sitten, että hajautetaan. Että yritetäänkin mennä suoraan ennen kaikkea näihin niin kuin Arabimaihin, Arabiemiraatteihin, Dubaiin, Abu Dhabiin, Saudi-Arabian teknologiakeskuksiin ja luomaan suoraan kahdenvälisiä yhteyksiä. Koska teoreettisesti sehän olisi mahdollista tietysti.
Mutta nyt tämä Trumpin aikaudella tapahtunut tämä Abraham-sopimus, joka siis nimenomaan normalisoi välit Israelin näiden Arabimaiden kanssa. Saudi-Arabia on siellä taustalla, Arabiemiraatit ei ikinä hyväksyisi mitään tuollaista diiliä ilman Saudi-Arabian hyväksyntää. Niin se on käytännössä johtunut siellä sitten Palestiinassa paikan päällä semmoisen ajatuksen, että tästä ei tainnut tulla mitään, että on yksi tie ja se on Israelin kautta. Totta kai siellä pyritään jatkuvasti etsimään eri ystävällisiä regiimejä ja talouskeskuksia, mutta se on vaikeaa.
Matti:
Siinä kyllä kuvaa sitä, että miten puun ja kuoren välissä ollaan, koska maailmallahan on huutava pula vähänkään osaavista insinööreistä, jotka näitä juttuja osaisi.
Antti:
Ja siihen valmistuu merkittävästi työttömäksi suoraan. Suurin osa näistä koulutetaan valtavasti sitä teknologiatyövoimaa Palestiinassa kehitysapurahoin, Maailmanpankin, IMF:n näiden tukemana myös, mutta ne päätyy kortistoon tai ne päätyy muille aloille sen takia. Siellä on osaava työvoimaa, joka ei pääse tähän bisnekseen mukaan.
Matti:
Näetkö jotain ulospääsyteitä palestiinalaisten näkökulmasta? Tietysti nyt on hankala aika sanoa myös, koska tämä sota on käynnissä.
Antti:
Se riippuu siitä. Tämähän nyt saattaa jotenkin järkyttää tämä viimeaikainen kehitys joitain geopoliittisia liittoumia. Eli että syntyykö jotakin uutta tämmöistä, koska nyt tosissaan se ikään kuin kolmannen maailman tuki, se luonnollinen yhteys on vähän niin kuin kadonnut Palestiinalta. Tämmöinen niin kuin antikolonisaatiotaistelu ei enää väräytä viisaria ihan samalla lailla kuin ennen. Mutta nyt saattaa olla joidenkin semmoisten paluu. Tätä on tietysti se mahdollisuus. Mutta kuinka perifeerisiä ne yhteydet sitten olisi? Vai tapahtuuko sitten Euroopan sisällä jonkinlaista fragmentaatiota suhteessa tähän Israel-ystävyyteen? Joka voisi avata uusia linkkejä. Että ainahan on se mahdollisuus, mutta ei se kauhean hyvältä tällä hetkellä näytä.
Matti:
En tiedä tuliko tuossa jo katettua tämä mun seuraavaksi kaavailema kysymys, mutta miten tämä sota tulee muuttamaan tämä asetelma?
Antti:
Joo. Se on mielenkiintoinen monestakin mielessä. Siinä mielessä ensinnäkin Israelin teknologiatalouden näkökulmasta. Sehän on ollut maailman johtavia softainnovaatioita tuottava. Ja nyt alkaa softan aikakausi vähän kääntymään. Siellä etsitään tekoälystä nyt sitä seuraavaa, kaikki etsii sitä yksisarvista.
Matti:
Jota varten on nyt käynnissä tämä kilpajuoksu, että kuka saa niitä Nvidian ja siruja, joilla näitä kielimalleja koulutetaan.
Antti:
Nimenomaan, Nvidia teki just ison oston Israelista tämmöiseen yhteen Mellanox-nimiseen startuppiin.
Mutta tota, niin tästä sodasta haaveilun. No aina kun mä haastattelen näitä israelilaisia riskisijoittajia tän Gazan sodan aikana. Niin he haaveilee siitä, että tässä tulee teknologinen hyppy, että tavallaan sota on siinä mielessä bisnesmahdollisuus. Tälleen, että silloin valtio investoi voimakkaasti uusiin teknologioihin, ja siellä on nyt käytössä hyvin paljon sen kaltaista uutta. Tää on varmastikin laajin sota, missä vaikka tekoälypohjaisia malleja hyödynnetään. Esimerkiksi kohteiden valinnassa, että siellä on tämmöinen uusi järjestelmä käytössä. Joka tekee 50% nopeammaksi kohteiden valinnan, joka siis tarkoittaa sitä, että Gaza muuttuu pölyksi hyvin nopeammalla tahdilla kuin aiemmin.
Sen lisäksi siellä on monia muita tämmöisiä tekoälypohjaisia innovaatioita, uusia drooneja, uusia kuvausteknologioita käytössä myös, millä pyritään mallintamaan etukäteen vaikka Hamasin tunneleita. Ja siellä on moni startuppi pääsee nyt testaamaan tällä hetkellä Gazassa. Mitä tuotteita on. Ja tää on iso markkinointimahdollisuus sitten näille. Tällä hetkellä globaalistihan riskipääomaa 2023 oli tosi huono vuosi.
Matti:
Korot nousee.
Antti:
Korot nousee. Ja Israelissa on nyt erittäin huono vuosi. Koska se yhdistyy vielä tähän. Siellä on vielä tuplasti vähemmän sitä riskipääomaa saatavilla kuin verrattuna vaikka Yhdysvaltoihin tai Eurooppaan. Siellä on kova markkinointipuhe tällä hetkellä käynnissä. Innovaatiovaltio 2.0 syntyy Gazan tuhkan kautta. Ja tämä luo ehkä silleen, kirkastaa sen, että mitä se voi olla tämmöisen väkivaltaisen valtiokoneiston ja innovaatiotalouden suhteet.
Ja se mitä tämä on myös kirkastanut, mitkä on ollut pinnan alla, on se, että jos aiemmin nämä Piilaakson jätit ja Kalifornian riskisijoitusrahastot ovat olleet aika varovaisia silloin, kun Israelissa ja Palestiinassa tapahtuu. Niin nyt se solidaarisuuden osoitus sieltä käsin on ollut ihan valtavaa. Eli on tämmöinen globaalisti suurimpien riskipääomasijoittajien solidaarisuuskirje, joka on julkinen tällä hetkellä verkossa, jossa sanotaan, että ”we stand together with Israel”. Tuomitaan Hamasin iskut, niin kuin kuuluukin, mutta ei sanota sanallakaan Israelin sotarikoksia. Että tavallaan, että siellä puolet on valittu.
Samoin maailman isoin tämmöinen tekkikonferenssi kuin Web Summit, joka järjestetään. Lissabonissa vuosittain, niin sen toimitusjohtaja joutui eroamaan semmoisen twiitin vuoksi, että hän sanoi, että sotarikoksia molemmilla puolilla pitää tutkia. Ja tämän twiitin seurauksena Apple, Google ja Amazon, Facebook ilmoittaa, että ne ei tule tähän konferenssiin. Eli tavallaan tämä on tehnyt selväksi jotain semmoista pinnan alla olevaa suhdetta.
Ja tämä tarkoittaa sitä, jos me palataan niihin myytteihin hetkeksi, että tämä on niin kuin Flat world ja kosmopoliittiteknologiatalous, joka ei välitä siitä, että mistä sinä tulet ja kuka sinä olet. Siellä on diversiteettiä ja ihanaa ja kaikkea. Ehkä tämä tilanne paljastaa se, että siellä on rajoja. Siellä on valittuja puolia, jotka sitten entisestään murentaa tätä hypeä, joka on nyt viime vuosina jo ehkä alkanut murentumaan eri syistä.
Matti:
Joo. Tämä äärimmäisen tapaustutkimuksen logiikka tulee taas tässä esiin. Ehkä voisin vielä kysyä, että kun tämän tutkimuksen teon tiimellyksessä, niin onko sinun ajatuksesi jotenkin kirkastuneet tai muuttuneet siitä, että miksi tämmöisten paikallistason dynamiikkojen ymmärtäminen on erityisen oleellista, kun halutaan ymmärtää tätä alustakapitalismin aikakautta?
Antti:
Se on tosi hyvä kysymys. Toivoisin, että olisin miettinyt sitä vähän pidempään ennen kuin tuun tähän. Mutta ehkä semmoinen yksi ainakin huomio on se, että ei ole yhtä universaalia alustataloutta tai teknologiataloutta. Se ottaa tosi monenlaisia muotoja. Niihin universalisoiviin teorioihin palataan, niin vaikka ajatus siitä, että mitä teknologiatalous tai alustatalous ennen kaikkea kulttuurisesti tuottaa hajaantumista, fragmentaatiota ja yksinäisyyttä, merkityksen menettävistä, kollektiivisten siteitten katoamista, Israel-Palestiinan tapauksessa se ei pidä paikkaansa. Siellä on tosi voimakkaat, että valtio ja teknologiatalous olemme yhtä.
Itse asiassa mennään Piilaaksoon, niin siellä on nämä cowboy-tarinet ja siellä on nämä kaikki, jotka on kollektiivisia, hyvin merkityksellisiä ja sinne kansakunnan ytimeen meneviä tarinoita. Varmasti on totta tämä tarinat fragmentaatiosta ja yksinäisyydestä, mutta on muitakin todellisuuksia. Ehkä se semmoinen moninaisuus ja se, että kuinka erilaisia muotoja se myös ottaa paikallisesti, niin se on ollut, ehkä se on sitten se teoreettinen kontribuutio, mitä toivon tuossa tekeväni.
Matti:
Joo, luin juuri Naomi Kleinin Doppelganger-kirjan, joka on erinomainen kuvaus tästä, miten tämä yksinäistää ja atomisoi meitä tämä aikakausi, tai sitten se on paljon muutakin se kirja. On tarkoitus puhua siitä kirjasta jossain jaksossa, mutta ihan kiinnostava tämmöinen vastanarratiivi tuo, mikä juuri sanoit.
Antti:
Joo, se on niin kuin, meillä on pitkä historia Weberistä tai Marxista molemmista ajatus siitä, että on tämmöinen joku rationalisoiva ja kollektiivisia siteitä katkova kehitys, kun kapitalismi kehittyy. Niin voipi olla myös, että on jotenkin toisin. Toinen tosi mielenkiintoinen paikka kyllä tutkia, että tämä olisi Intia. Siellä miten hindunationalismi ja tämmöinen tekkipöhinä löytää toisiaan.
Matti:
Max Weberistä ja Karl Marxista päästään siihen, että miten se on oma tutkimus jatkuu tässä.
Antti:
No, nyt mä yritän ensi kuussa saada käsikirjoituksen tai esitarkastuksen valmiiksi mun väitöskirjani. Sitten mä pidän jonkunlaisen pienen hengitystauon ja mietin sitä, että mikä se seuraava sovelluspaikka on. Varmasti tässä teknologiatalouden ja väkivallan, ehkäpä autoritaarisen valtion välisen yhteyden tutkimisessa jatkan, mutta missä ja miten, niin se on vielä auki. Nythän tuossa viimeisessä artikkelissa laajennettiin sinne Saudi-Arabiaan ja Arabiemiraatteihin. Valitettavasti eletään maailmassa, missä vaihtoehtoja löytyy.
Matti:
Kyllä. Tämä oli todella inspiroiva keskustelu. Kiitos tosi paljon Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija ja Suomen Lähi-Itä-instituutin tutkija Antti Tarvainen ja onnea jatkoon.
Antti:
Kiitos sulle.
OUTROMUSIIKKI SOI
Matti:
Antti Tarvainen on Helsingin yliopiston väitöskirjatutkija ja Suomen Lähi-Itä-instituutin tutkija. Alustojen valtaa tuottaa Toivo Hursti. Musiikki on Pietu Korhosen ja Pasi Savorannan käsialaa. Podcastin taustalla oleva tutkimushanke toimii Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja hankkeen rahoittajana on Helsingin Sanomain säätiö. Kiitos tukijoillemme ja seuraajillemme.