Mikko:
On ollut jo aiemmin tätä prekaaria työtä ja sitten on puhuttu silpputyöstä ja nollatuntisopimuksista, mutta silti näissä töissä kuitenkin on ollut esihenkilöitä, johtajia, joilla on ollut kasvot ja työsuhteisiin on liittynyt merkittävästi turvaa ja oikeuksia.
Meri:
Alustatyö on yksi osa sitä työelämän huonontumisen tendenssiä, jossa tietyllä tavalla tehostetaan sitä toimintaa, mutta alustataloudessa tämä on viety äärimmilleen, että jos ajattelet näitä firmoja, niin ne eivät koe olevansa työnantajia.
INTROMUSIIKKI SOI
Matti:
Tervetuloa Alustojen vallan pariin. Minä olen Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan yliopistolehtori Matti Ylönen, ja sinä kuuntelet Alustojen vallan viidettä jaksoa. Nauhoitamme tätä jaksoa osuvasti Suomen teollisuushistorian kannalta keskeisissä maisemissa eli Tampereella.
Aivan kuten teollisuuden ja sähkön esimarssi muovasi aikoinaan suomalaista yhteiskuntaa, ravistelevat digitaaliset alustat tällä hetkellä suomalaisen työmarkkinoiden ja sosiaaliturvan rakenteita. Harvat ihmiset Suomessa tuntevat tätä aihepiiriä yhtä hyvin kuin Tampereen yliopiston kansainvälisen terveyspolitiikan professori Meri Koivusalo sekä projektijohtaja ja yhteiskuntatieteiden tohtori Mikko Perkiö. Heillä on ollut käynnissä parikin isoa tutkimushanketta, joissa he ovat kartoittaneet alustatyöntekijöiden kokemuksia alustoilla työskentelystä, sekä niihin liittyvistä sosiaaliturvan ja sosiaalipolitiikan haasteista. Keskustelimme Merin ja Mikon kanssa laajalti heidän tutkimustensa tuloksista ja alustatyön politiikkaan liittyvistä teemoista. Kiinnostava kysymys tämän kaiken taustalla on, mitä suomalaiselle työelämälle ja suomalaiselle sosiaalipolitiikalle tapahtuu globaalien alustajättien puristuksissa.
Kysymys on erittäin ajankohtainen tilanteessa, jossa nämä politiikan alat ovat laajemminkin myllerryksissä, kun sote-uudistusta on viety käytäntöön ja monet perinteiset hyvinvointivaltion rakenteet ovat nitisseet liitoksistaan. Mikko ja Meri muistuttavat, että monet alustatyön säännöistä sekä EU:ssa että Suomessa käytävät debatit ovat hyvin relevantteja myös monille muuten epätyypillisissä työsuhteissa työskenteleville suomalaisille.
Ennen kuin lähdetään näiden kysymysten pariin, niin minulla olisi pieni pyyntö. Jos olet kuunnellut tätä podcast-sarjaa ja olet pitänyt kuulemastasi, niin olisi tosi hienoa, jos voisit jättää sille arvion Spotifyssa tai millä alustalla sitä kuunteletkaan. Iso kiitos ajasta ja vaivasta, jos ehdit sen tehdä. Mutta lähdetään kuulemaan, mitä Merillä ja Mikolla on.
VÄLIJINGLE
Tervetuloa Alustojen valtaan. Projektijohtaja ja yhteiskuntatieteiden tohtori Mikko Perkiö sekä kansainvälisen terveyspolitiikan professori Meri Koivusalo. Tänään olisi tarkoitus jutella alustatyöstä ja sosiaalipolitiikasta liittyen muun muassa teidän täällä Tampereen yliopistolla toimimaan tutkimushankkeeseenne, jonka nimi on Occupational Risks of Food Delivery eli vapaasti suomennettuna: ruokalähettitoiminnan ammatilliset riskit – varmaankin.
Te olette sekä tässä tutkimushankkeessa että sitä edeltäneessä projektissa, en välttämättä ole ihan kartalla, että mitä kaikkia projekteja teillä nyt on ollutkaan, mutta olette haastelleet kymmeniä ruokalähettejä ja taksikuskeja heidän työoloistaan ja arjistaan ja toki seuranneet muutenkin aika laajalti tätä alustatyöhön liittyvää, ja siihen liittyvään sosiaalipolitiikkaan liittyviä kysymyksiä. Haluatteko tässä alkuun kertoa vähän yksityiskohtaisemmin, että mitä kaikkea te olette näissä hankkeissa tutkineet ja miten tätä tutkimusta on tehty?
Mikko:
No ensiksi me tuossa Meri Koivusalon johtamassa RRR-Uber-tutkimushankkeessa haastateltiin tosiaan Uber-kuljettajia ja heidän kokemuksiaan työoloista kolmessa eri kaupungissa, Helsingissä, Pietarissa ja Lontoossa ja havaittiin, että yhteistä on varsin matala tulotaso, ja sitten tämän kompensointi pitkien työpäivien kautta. Ja huomattiin myös se, että Uberillä on digitaalisen applikaation tai tilin omistajana paljon valtaa ja se sitten tuottaa omat vaikeutensa. Näin, että tämä oli ensimmäinen ja sitten niin kuin tämä mainittu toinen hanke, jossa pureuduttiin sitten ruokalähettien työoloihin, niin mennään niihin sitten hetken kuluttua vielä tarkemmin.
Matti:
Joo, haluatko Meri täydentää?
Meri:
Ei ehkä muuta, että tietysti siinä ensimmäisessä hankkeessa meitä kanssa kiinnosti vähän se, että miten Euroopan tasolla ja Euroopan unionin tasolla sitten tavallaan suhtaudutaan alustatalouteen. Ja meitä jouduttiin ehkä yllättymäänkin siitä, että Euroopan unionin tasolla oli meneillään neuvottelut direktiivistä, ja alustatalouden työntekijät ja tekijöiden tavallaan työoloista, josta ei välttämättä Suomen osalta oltu kauhean paljon oltu tietoisia. Että EU:n tasolla aika monista alustatalouden kysymyksistä on ehkä ollut enemmänkin keskustelua ja toimintaa kuin mitä sitten ehkä Suomessa on näkynyt.
Matti:
Joo, tämähän on aika niin kuin viimeaikainen ilmiö, että jonkun verran nyt on tullut keskustelua, mutta aika tuorettahan tämä keskustelu Suomessa on. Voisi tuohon EU-teemaan palata tässä vielä myöhemmin, mutta jos voit vielä sanoa, mistä direktiivistä oli kyse.
Meri:
Tämä on alustatyöntekijöiden työoloihin liittyvä direktiivi, ja se komissio valmisteli sitä siinä vaiheessa, kun me tehtiin näitä meidän haastatteluja. Eli se oli tosi mielenkiintoista päästä tavallaan perille siitä, että missä mennään tällä hetkellä. Ja nythän tämä direktiivi on ollut parlamentissa. Ja sitten tota... Neuvostossa, käsittelyssä ja sen tavallaan, kun H-hetket on vielä esillä, että saa nähdä, tuleeko direktiivi vai tuleeko niin, että ei tule mitään.
Matti:
Joo, jännittäviä hetkiä eletään. No, alustatyö-sana varmaan on tuttu useimmille jo tässä vaiheessa, mutta mä en ole varma, että onko se niinkään selvää, että miten se tarkalleen ottaen määritellään. Niin, haluaisitteko siitä sanoa jotain?
Mikko:
No, no, siinähän keskeistä on tämä alustayhtiön eli digitaalisen alustan, asiakkaan ja sitten työn suorittajan kolmikanta palvelujen tai työsuoritteiden toteutukselle korvausta vastaan. Sitten ruokalähettitoiminnassa neljänneksi toimijaksi tulee ravintola. Ja keskeistä tässä alustatyössä on algoritmit, joiden avulla työtä valvotaan. Ja myös toteutetaan tähän työhön liittyviä päätöksiä. Ilman, että siihen näkyvästi liittyy vuorovaikutusta tai ihmisten keskinäistä osallistumista. Tai ainakin se on hyvin vähäisessä roolissa. Ja alustatyöhän määrittyy hyvin usein yrittäjätyöksi, jota tehdään sitten monenlaisten itsensä työllistämisen asemista käsin.
Matti:
Joo, niin on tullut tavallaan tämmöinen uudenlainen välittäjä tähän työntekijöiden ja yritysten väliin, joka sitten eri aloilla näkyy vähän eri tavoilla.
Tämä teidän tutkimus, mitä te olette tehnyt esimerkiksi näissä ruokaläheteissä ja näissä kyytipalveluissa, niin taitaa olla aika ainutlaatuista nyt ainakin Suomessa, että varmaan kansainvälisesti sitä on muuallakin tehty. Mutta minkälaisia ryhmiä tässä teidän tutkimuksessa on tullut esiin näistä teidän haastelemistamme ihmisistä?
Mikko:
Joo, no kyllä. No oikeastaan mä voisin vielä tavallaan siitä Työsuojelurahaston tukemasta ORIFODY-hankkeesta, että siinä tosiaan vertailtiin ruokalähettäjä muihin ruokajakelun työntekijöihin. Ja haluttiin tosiaan kartoittaa tämän työn turvallisuusriskejä. Ja samalla havaittiin oikeastaan, että tämän työn ulkopuolella olevat institutionaaliset tekijät, kuten se, että toimii itsensä työllistäjänä tai se, mikä on oleskeluluvan tyyppi. Että on tilapäinen oleskelulupa. Niin ne vaikuttaa oikeastaan aika vahvasti tähän työn tekemiseen ja siihen, että kuinka turvattu se asema on.
Että toki myös matala tulotaso ja aikapaineessa toimiminen liikenteessä. Ja tämä tämmöinen automaattinen algoritminen työjakojärjestelmä ja aika tiivis kontrolli, että aika paljon stressitekijöitä liittyy kyllä siihen työhön. Niin. Niin tota. Mikäs se oli se kysymys vielä?
Matti:
Niin, että minkälaisia ryhmiä tässä alustatyön piirissä voitaisiin hahmottaa?
Mikko:
No joo. No siis keskeistä on tämä jako tämmöinen paikan päällä tapahtuvaan alustatyöhön, jossa just ruokalähetit ja taksikuskit on isoja ryhmiä. Mutta myös kotitalouksia tehtävää työtä tai tämmöistä ammattilaisten tekemää, vaikka handy man tämmöistä rakennustyötä voi olla alustojen kautta. Ja sit se toinen puoli on sitten online, tämmöinen internetin alustojen kautta tapahtuva online-työ, joka on sitten osaamistasoltaan hyvin monen tasosta ihan tämmöistä klikkaus, kuvien klikkailusta tai pienten kyselyjen täyttelemisestä sitten aika vaativaankin ammattilaisfreelancertyöhön ja kielen kännöksiin, joka on perinteisesti ollut aika korkeasti koulutettua työtä. Niin alustat on osa monenlaista.
Matti:
Niin viittaa tämmöisiin alustoihin kuin vaikka Amazonin tämä Mechanical Turk ja sitten on tämä Fiverr ja mitä kaikkea näitä nyt onkaan.
Mikko:
Kyllä, kyllä.
Meri:
Mutta tietysti sehän mikä on tavallaan alustatyölle ominaista on se, että se jakautuu. Toisaalta, niin kun tähän matalan tason tai matalan palkkatason toimiin, ja jossa tavallaan niin kun korostuu sitten tietyllä tavalla ihmiset, joilla ei ole tavallaan välttämättä pysyvää työsuhdetta, tai sitä tehdään sen ohella tai opiskelujen ohella. Ja sitten taas toisaalta sitten tavallaan korkean palkkatason työt, jossa sitten tietyllä tavalla ihmiset näkevät itsensä yrittäjänä ja ovat valmiita tavallaan toimimaan siltä pohjalta. Ja se usein saattaa tavallaan vinouttaa myös sitä, että miten sitten nähdään, että jos me katsotaan keskeltä, niin se ei välttämättä kerro sitä koko totuutta, että minkälaisissa työympäristöissä ihmiset toimivat ja millä ehdoilla.
Matti:
Joo, mielenkiintoista. Tässähän on tämä algoritmien valta, niin se on varmaan semmoinen, mikä yhdistää sitten, mitä tässä podcastissakin on aiemmin puhuttu, Googlen ja Facebookin ja muiden vallassa, mutta toisaalta sitten tämä nimenomaan tämä työaspekti on tässä sitten tämä ominainen piirre, ja siihen liittyen niin tässähän on ollut tämä laajempi murros, että on Suomessa siirrytty tämmöisestä vakityö-palkkatyöyhteiskunnasta yhä enemmän tämmöiseen pätkätyöyhteiskuntaan, että 2000-luvun alussa alettiin jo puhua aika paljon tästä prekarisaatiosta, ja nyt tullut tämä alustoitumiskeskustelu siihen päälle, ja bongasin yhdestä teidän näistä julkaisuista tämän faktan, että alle kaksi kolmasosaa Suomen työllisistä työskentelee enää niin kuin tämmöisissä vakituissa työsuhteissa, ja sen lisäksi, mitä itse en ole ollut tiennyt myöskin näistä julkaisuista, että Suomessa on suunnilleen Turun asukasluvun verran ihmisiä, itsensä työllistäviä ihmisiä, joilla ei kerry työstää lainkaan eläkettä. Onko tässä semmoinen kuin prekarisoitumisen ja alustoitumisen, miten te näette sen suhteen? Miten sitä pitäisi ajatella?
Mikko:
No, niin kuin totesit, niin on ollut jo aiemmin tätä prekaaria työtä, ja sitten on puhuttu silpputyöstä ja nollatuntisopimuksista, mutta silti näissä töissä kuitenkin on ollut esihenkilöitä, johtajia, joilla on ollut kasvot, ja työsuhteisiin on liittynyt kuitenkin, vaikka ne on ollut määräaikaisia tai osa-aikaisia tai näin, niin niihin on kuitenkin liittynyt merkittävästi turvaa ja oikeuksia.
Mutta sitten ne alustat on luonut tämmöisen joukoistavan työn, että olet tavallaan yksi työntekijä vähän kasvottomassa työn suorittajamassassa, ja algoritmit luokittelee ja jakelee sun suoritusten pohjalta sitä työtä, ja ei kuitenkaan ole sitten työsuhdeturvaa tai työterveyttä, ja työsuojelua ei ajattele työnantaja, ja sosiaaliturvan asiat ja vakuutusasiat työhön liittyvistä sosiaalisista riskeistä jää työntekijälle. Tässä on aika monenlaiset mekanismit ohitetaan tai väistetään tämän alustamuodon kautta.
Meri:
Niin kyllähän mä ainakin voisin ajatella sillä tavalla, että alustatyö on tavallaan yksi ehkä osa sitä työelämän huonontumisen tendenssiä, jossa alihankintaketjujen kautta siirretään vastuuta koko ajan alemmalle tasolle tai ulkoistusten kautta siirretään vastuuta ja velvoitteita. Tietyllä tavalla tehostetaan sitä toimintaa, mutta alustataloudesta on tavallaan viety äärimmilleen, että jos ajattelet näitä firmoja, niin eihän he, kun ne ei koe olevansa tavallaan työnantajia ja halutaan päästä pois täydellisesti siitä, että ei puhuta edes nollatuntityösuhteesta, vaan puhutaan siitä, ettei haluta ottaa mitään vastuuta siitä, mutta samanaikaisesti halutaan kuitenkin ottaa osa siitä tavallaan palkkiosta ja se tavallaan on mun mielestä osa sitä alustatalouden liiketoimintalogiikkaa, että tietyllä tavalla jotenkin Yhdysvallassa, kun Uber ja kumppanit aloittivat, niin yksi tavallaan osa sitä toiminnan logiikkaa, on ollut se, että vältetään tällä työnantajatajuudesta poikkeamisella erittäin korkeat terveydenhuollon ja sosiaaliturvankustannukset. Mun mielestä sen voisi nähdä myös osana tätä alustatalouden toimintamallia, että se ei ole mitenkään nouse siitä väistämättömyydestä, jonka digitalisaatio aiheuttaa. Vaan siitä valinnasta, mikä liiketoimintamallin suhteen on tehty.
Mikko:
Ja jos tätä voisi vielä täydentää, niin tavallaan varsinkin tässä ruokalähettitoiminnassa ja näin, niin on tämä yksin työskentely, että työnsuorittajat tai työntekijät ovat hyvin irrallaan toisistaan ja ei oikein kauheasti päästä järjestäytymään. Ja järjestäytymiseen hyödyt on hyvin vähäiset, kun ei esimerkiksi voi olla työttömyysturvaa. Kun on tämmöinen itsensä työllistäjä tai yrittäjäpohjainen malli, niin ne kannusteet järjestäytyä on pienemmät.
Matti:
Niin, että on tämmöinen kasvoton algoritmi tai algoritmit, joiden edessä kaikkien täytyy yksin sitten pärjätä, miten pärjää. Ja tämä pätee yhtä lailla vaikka Amazonin markkinapaikalla toimiviin yrityksiin, jotka myös on tuskailu sen kanssa, että miten tämä algoritmi heitä sitten heittelee hakutuloksissa. Onko he siellä ekalla sivulla vai joutuvat jo kymmenennelle sivulle, joka sitten voi tuhota tämän bisneksen. Tässä tulikin nyt Merin puheenvuorossa siltaa jo tähän itse asiassa seuraavaan kysymykseen.
Eli siihen, että kun mainitsit, että ei ole enää nollatuntisopimuksia, vaan halutaan tavallaan kokonaan eroon näistä velvollisuuksista. Niin jäin miettimään, että onko tämä semmoinen asia, mikä ehkä yleisemminkin leimaa tätä alustataloutta tai monia sen ilmentymiä. Että tietyllä tavalla semmoisia velvollisuuksia tai riskienhallintaa tai muuta, mitkä perinteisesti on kuulunut vaikka yrityksille, niin yhtäältä sysätään ulkopuolelle vaikka sitten työntekijöille.
Ja toisaalta sitten taas saadaan tietyllä tavalla sosiaalisoitua tai yksityistettyä joitain alueita, ja tämä saa vähän eri ilmentymiä eri puolilla. Että vaikka voidaan miettiä, miten sähköpotkulaudat yksityistää julkista tilaa tietyllä tavalla. Ja myöskin podcastin ekassa jaksossa, mitä Timo Harakka puhui tästä, että miten meidän data, tavallaan meidän tuottama data yksityistyy sitten näiden digijättien suojiin. Ja tähän liittyen oli kanssa huikeeta lukea teidän yhdestä näistä raportista.
Että alustayhtiöt säästää semmoisen kolmanneksen, mikä se tarkka prosentti nyt onkaan. Sitä varmaan on mahdotonta sanoa ihan tarkkaan näissä sosiaalivakuutusmaksuista ja mitkä perinteisesti on kuulunut työnantajille. Niin tämän pitkän alustuksen jälkeen kysymys, että miten iso osa tästä liiketoimintalogiikasta itse asiasta perustuu just näiden riskien ulkoistamiseen?
Meri:
No mä näkisin, että itse asiassa paljon isompi osa kuin me ehkä halutaan ajatellakaan. Että välttämättä niin kuin firmat ei sitä mainosta kauhean paljon, että tämä on osa niitä hyötyjä, joita tässä on tavallaan saavutettu. Ennen kaikkea alustatalouden laajentumisessa. Että me voidaan ajatella, että ehkä ei jossain niin kuin taksien suhteen, jossa on yrittäjätoiminta ollut taustalla aikaisemminkin, niin se ei näy samalla tavalla yhtä merkittävänä. Mutta että, jos me ajatellaan sitä, että alustatyö laajenee yhä tavalla niin kuin isommin merkittävämmäksi osaksi. Niin silloin se tavallaan alkaa näkyä. Ja silloin se myös tavallaan tuntuu sitten tietyllä tavalla. Koska sitten jos sulla on paljon semmoisia toimijoita, jotka kilpailee siitä samasta keikasta, niin se joka tekee sen halvimmalla, niin usein saa sen. Ja silloin tietyllä tavalla myös sitten tavallaan niin kuin kaikki nämä velvoitteet maksaa sosiaaliturvamaksut ja muuthan on sillä tavallaan alustatoimijalla. Tai tällä henkilöllä, joka sitten ottaa tämän työrupeaman ottaa tehdäkseen. Eli tietyllä tavalla siirretään sitten näitä kustannuksia, jotka on tieten tahtojen aikanaan siirretty työnantajille, jotta ei asetettaisi työntekijöitä tähän tavallaan niin kuin asemaan. Niin nyt nämä ollaan siirtämässä takaisin työntekijän vastuulle. Tai työn… tekijän vastuulle. Niin kuin nämä alustataloushan ei halua sanoa, että on työntekijöitä. Tavallaan niin kuin tässä sanon varsinaisessa merkityksessä.
Matti:
Niin puhutaan partnereista.
Meri:
Työn kumppaneita tai työn... tekijöitä, jotka on niin kuin...
Mikko:
Työn suorittajia.
Meri:
Työn suorittajia, jotka ovat eri asia kuin sitten tavallaan niin kuin varsinaiset työntekijät. Ja tämähän onkin sitten, ei ole yhtään ihme, että työntekijän status on tavallaan niin kuin noussut sitten keskeiseksi asiaksi ja kiistaksi alustatalouden suhteen.
VÄLIJINGLE
Matti:
Voitaisiin siirtyä sitten puhumaan tästä alustatyön politiikasta. Ja tuossa tulikin kiinnostavasti... kiinnostavasti toit Meri esiin sen, että... Että miten näitä niin kuin vaikka sosiaalivakuutuksista ja muusta. Että miten isot poliittiset kamppailut niistä on aikoinaan käyty. Että on saatu tiettyjä järjestelmiä säädettyä. Ja nyt nähdään se, että miten tavallaan tälleen teknologisen disruption tai mitä sanaa haluaakaan käyttää. Niin minkä kautta nämä sitten niin kuin vesittyvät hyvin nopeasti. Ja tämähän on hyvin kiinnostava... Kiinnostava tämmöinen ilmiö. Haluatko siitä sanoa vielä enemmän?
Meri:
Siis itse asiassa sen verran, koska se mua tai itseäni kovasti harmittaa se, että on annettu näin tapahtua. Että ikään kuin teknologisen disruption nimissä niin kuin katsotaan, että ei voida tehdä mitään. Ja tämä on digitalisaatiolle ja uusille startup-yrittäjille tärkeätä. Mutta samanaikaisesti meillä on kyse semmoisesta tavallaan niin kuin alasta, jossa dataa on paljon. Että meillä olisi mahdollisuuksia itse asiassa ihan yhtä lailla pitää huolta siitä, että tavallaan ihmisten ei tehtäisi tätä tavallaan, että jätetään kaikki tavallaan sille työn suorittajalle.
Eli meillä on dataa, jonka pohjalta me voisimme, olisi mahdollista asiaa säädellä. Ja se ei olisi tavallaan välttämättömyys. Että nyt on annettu ikään kuin näille alustatoimijoille mahdollisuuksia viedä tavallaan sitä omaa toimintaa laajemmaksi. Ilman, että näitä on vastuutettu asiassa laisinkaan. Ja siinä mielessä alustatoimijathan ottaa tavallaan niin kuin näitä kumppaneitaan sopimuksen varalla. Että tietyllä tavalla mun mielestä olisi tärkeää, että nähtäisiin myös siinä vastuutuksen mahdollisuus näille tavallaan toimijoille. Ja jotka ei ole tavallaan kuitenkaan halunnut tätä vastuuta sitten ottaa siitä, että millä ehdoilla ja mistä lähtökohdista heidän työn suorittajat käytännössä toimii.
Matti:
Niin, tämähän on hyvin tämmöistä reaktiivista ollut tämä politiikan teko. Mikä ehkä kertoo myös siitä, että miten varmaan niin kuin tälleen tiukalle viritetty meidän koko hallintokoneisto on. Että ei ehkä ole myöskään semmoista niin kuin kykyä ja mahdollisuuksia semmoiseen ennakoivampaan. Ja toki tässä on myös vahvoja poliittisia intressejä ollut, että näin ei tehtäisi.
Mutta voisikin siirtyä puhumaan tästä politiikasta enemmän. Mainitsit tämän Meritan EU-alustatyödirektiivin. Tai mikä tarkka nimi nyt olikaan, niin haluatko vielä avata sitä tilannetta, missä se direktiivi on? Ja mitä sillä voitaisiin saavuttaa parhaimmillaan? Ja mihin se mahdollisesti on nyt menossa?
Meri:
No parhaimmillaanhan siinä on ollut tavallaan niin kuin lähtökohtana, mikä on ollut ehkä yllätys monelle. Että komissiosta tämä direktiiviesitys lähti itse asiassa varsin vahvana, että ajatuksena on, että tavallaan pidetään heikomman puolta. Ja että olettamana olisi, että tavallaan olisi työntekijästatus. Eikä tavallaan kuin yrittäjästatus.
Matti:
Eli näiden ruokalähettäjien ja muiden niin, että he katsottaisiin näiden alustafirmojen työntekijöiksi.
Meri:
Niin, että he katsottaisiin työntekijöiksi, ellei pystytä toisin odottamaan. Ja sitten siihen on asetettu tiettyjä kriteereitä. Ja tämä on se ehkä keskeisin tavallaan tekijä.
Englannissa on aikaisemmin itse asiassa ollut lainsäädäntöjä. Ja jossa tavallaan niin kuin on ollut. Tämmöinen niin kutsuttu worker-status. Joka on tämmöinen kolmas status, joka ei tarjoa yhtä. Se on niin kuin, jos ajatellaan, että meillä on näitä kevytyrittäjiä, niin se on niin kuin ehkä tämmöinen kevyttyöntekijästatus, joka on sitten tavallaan niin kuin ollut osana näitä keskusteluja. Ja aktiivisesti päädyttiin siihen, että tavallaan niin kuin tämmöistä tavallaan niin kuin worker-asemaa. Tai tämmöistä kevyttyöntekijän statusta ei haluta edesauttaa. Vaan, että mieluummin lähdetään siitä, että nimenomaan pyrittäisiin ennakoimaan sitä. Ja vahvemman toimijan, eli alustateollisuuden pitäisi tavallaan osoittaa sitten se. Että henkilö ei ole työntekijä, vaan on alihankkija.
Mutta se käsittely tietysti alkoi jo muutamia vuosia sitten. Tai mun mielestä se alkoi jo 2021 joulukuussa. Ja se on nyt pyörinyt tuolla. EU:n byrokratiassa. Mutta että täällä on uudet EU-vaalit tulossa. Ja nyt kesäkuussa. Kesäkuun 12. päivän Euroopan neuvostossa. Sitä nyt käsiteltiin viimeiseen kerran. Ja sitä on niin kuin käsittely on venynyt. Ja osa maista on sitä mieltä, että ne haluaisi itseasiassa tämmöisen kolmannen kategorian. Tai sitten ne haluaisi. Tai sitten tavallaan niin kuin on. Ja tietysti alustateollisuus on ollut hyvin kriittinen tätä työntekijäolettamaa kohtaan. Ja se lopputulema on sitten se, että nyt tavallaan kun eletään viimeisiä hetkiä siinä, että tuleeko mitään vai eikö tule. Että tavallaan Espanja ja monet muut maat, jotka on tavallaan halunnut vahvempaa direktiiviä. Niin on ehkä tavallaan hankalan päätöksenteon edessä.
Koska vaalien lähestyessä alkaa olla se tilanne, että tulee joko vesitetty. Ja missä määrin vesitetty. Niin siitäkään ei ole tällä hetkellä täyttä tietoa. Mutta että selkeästi vesitetty direktiiviesitys, tai sitten ei tule mitään. Ja se tavallaan niin kuin sitten tarkoittaisi sitä, että jäisi taas tavallaan niin kuin yksi iso mahdollisuus käyttämättä. Ja sitten ehkä ne elementit, jotka siinä kuitenkin on jäänyt, jotka voitais hyödyntää niin hyödyntämättä. Että päätöksenteon aika on nyt, koska tavallaan niin kuin sitten kun vaalit tulee, niin sitten tulee taas uudet kujeet. Ja tämä pitäisi saada aikaan tämän komission aikana.
Matti:
Niin meillä on joitain poikkeuksia. Että on vaikka joku rahanpesudirektiivin muistan, mitä on uudistettu hyvin monta kertaa tässä viime vuosina. Mutta yleensä yksi direktiivi on voimassa hyvin pitkään. Että sinänsä tosi isot asiat pelissä kyllä just sen suhteen, etttä tuleeko vesitetty direktiivi. Vai tuleeko direktiiviä ollenkaan. Vai kunnianhimoinen direktiivi varmastikin.
Meri:
Ja mä epäilisin, että sieltä tulee se vesitetty direktiivi, koska varmaan sitä ajatellaan, että saadaan ensin joku jalka oven väliin, ja sitten voidaan sitten siitä ruveta. Ehkä tavallaan kun on mahdollista sitten siitä jatkaa. Mutta ainahan on sitten tavallaan se mahdollisuus, että kun näitä oikein vesitetään. Niin sitten direktiivissäkin näkyy se, että monta kertaa asiat sitten kääntyy. Ja sitten se mitä sieltä tavallaan kun lopputulemana tulee ulos ei välttämättä sitten enää edusta niitä tavoitteita, mitä sitten tavallaan oli silloin kun neuvottelemaan lähdettiin.
Mikko:
No mä voisin nähdä tämän meidän kotimaisen tilanteen. Ehkä tämän itsensä työllistäjien kategorian myös tämmöisenä hyvin vesitettynä kategoriana palkkatyöläisyyden ja YEL-yrittäjyyden välissä. Että siellä turvarakenteet on hyvin, hyvin hatarat ja hyvin epämääräiset. Ja näillä, esimerkiksi ruokaläheteistä monet on maahanmuuttajia, niin heidän on hyvin vaikea käsittää sitä, että mihinkä sosiaaliturvamuotoihin he on oikeutettu. Tai että itseasiassa hyvin harvoihin.
Että meillä on omasta takaakin tämmöinen vesitetty kategoria, joka vaatisi kyllä selkeyttämistä ja sitä turvan kohentamista.
Matti:
Avaatko vielä YEL-käsitteen? No joo.
Mikko:
Yrittäjän eläkelaki joka on se. Tavallaan. Kun yrittäjä tekee itsestään muodollisesti yrittäjän, niin hän pääsee tämmöiseen lakisääteiseen tavallaan palkkatyöläisen sosiaaliturvaa vastaavien turvarakenteiden piiriin. Toki tietysti yrittäjä itse maksaa sen, mutta silti esimerkiksi tapaturmien osalta turva on ihan eri luokkaa työtapaturmien osalta., kuin jos se on joku yksityisvakuutukseen perustuva työtapaturmavakuutus. Niin siinä mielessä näillä lakisääteisen turvamuodoilla on iso merkitys.
Matti:
Joo, tässä on tosiaan Suomessakin nyt aika paljon erilaisia vääntöjä ollut tähän liittyen käynnissä. Itselleni kun näitä julkaisuja luin, niin en ollut näistä kaikista oikeusjutuista ollenkaan tietoinen. Ja kuten yleensä niin tullaan listaamaan taas tän podcastin alle näitä julkaisuja ja suosittelen lämpimästi kuulijoita niihin tutustumaan.
Ja jos nyt vähän käy läpi näitä mitä nyt on ollut tai opin teidän julkaisuista, että on ollut meneillään. Niin että lokakuussa 2020 tämä työ- ja elinkeinoministeriöalainen työneuvosto linjasi, että ruokalähetit tekevät työtään työsuhteessa ja kuuluu tän työaikalain soveltamisen piiriin. No sit vuotta myöhemmin Etelä-Suomen aluevalvontavirasto antoi samansuuntaisen lausunnon ja sittemmin on ollut ilmeisesti useampia oikeusjuttuja vireillä, joista on tullut ilmeisesti vähän ristiriitaisia päätöksiä myös. Ja en tiedä onko tulkinut oikein, että voidaan pitää merkittävimpinä tätä kannetta, jonka palvelualojen ammattiliitto PAM nosti Wolttia vastaan heinäkuussa 2021. Niin miten te luonnehtisitte näitten niinkun oikeusjuttujen merkitystä, ja ootteko ehtinyt seurata, että mikä niitten tän hetkinen tilanne on.
Mikko:
No tän käräjäoikeuteen kesällä 2021 nostetun kanteen, niin on aika yllättävää että siihen ei ainakaan nyt alkusyksystä 2023 ei oo vielä ratkaisua, että ainakaan siitä ei tavanomaisten hakujen avulla tunnu löytyvän, että sillä on yllättävää, että se ehkä kertoo tän painavuudesta ja käänteentekevyydestä. Että sitten nää linjaukset, että onko oikeutta johonkin vuosilomaan tai vuosilomakorvaukseen, että miten se työntekijästatus niinkun vaikkapa ruokaläheteillä linjataan. Niin se on todella ratkaisevaa, että nyt on kaks vuotta mennyt tätä ratkaisua odotellessa. Että mielenkiintoista, että sitten kun se ratkaisu saadaan aikaiseksi, niin katsoa mikä on ajan henki, ja miten se niinkun Suomessa linjataan.
Meri:
Niin ehkä vois sen sanoo, että tavallaan noilla oikeusjutuilla on ollu yllättävä merkitys. Tai yllättävän isokin merkitys sitten sille, että miten on saatu asioita eteenpäin. Ja niissä näkyy myös semmonen kansainvälinen vaikutus, että kun työntekijät on nostanut alustatoimijoita vastaan kanteita, niin silloin tietyllä tavalla muissa maissa on myös ruvettu tavallaan nostamaan. Ja se on levinnyt maasta toiseen. Eli tietyllä tavallaan voidaan nähdä, että samantyyppisiä haasteita on nostettu. Ja sit tietysti alustatoimijat on kuitenkin semmosia, että kyllähän ne joutuvat tavallaan kuin viime kädessä sitten noudattamaan lakia. Että lakia sitten noudatetaan, ja siinä mielessä nää oikeudenpäätökset on noussut tärkeiksi, ja tärkeiksi osaksi, koska tavallaan monella näistähän on ollut myös valmiuksia ja kapasiteettia. Ja sitten käydään aika paljon isoja lobbauskampanjoita sitten suhteessa siihen, että mitä tullaan loppujen lopuksi päättämään ja miten tietyllä tavalla lainsäädäntöä kehitetään.
Että vaikka nämä perus tavallaan ruokalähettien tai taksien kanssa toimivat Uberit ja Deliveroot ja Woltit ei oo tavallaan samaa kategoria kuin ehkä Amazon ja Facebook ja kumppanit. Niin kyllähän ne on. Niilläkin on ollut ihan erilainen lobbausbudjetti olemassa ja tietyllä tavalla mahdollisuudet lobata sitten sitä, mitä esimerkiksi EU-tasolla päätetään. Ja ne on ollut aktiivisesti myös sitä mieltä, että nämä alustatoimijat on halunneet EU-tason päätöksen. Ja tavallaan kun lähteneet siitä, että he haluavat mieluummin tehdä sitä EU-tasolla, koska heidän intressinsähän ovat tietenkin EU-tasolla, ja heidän intressiensä lähtökohdista on parempi saada päätös sitten EU-politiikassa.
Ja vuonna 2022 kesällähän kohahti siinä mielessä, että Uberin lobbyisti Mark MacGann päästi tavallaan tai vuosi suuren osan sähköposteistaan ja materiaaleistaan Guardian-lehdelle, ja se on ihan mielenkiintoista luettavaa. Ja meillähän oli myös spekulaatiota siitä, että missä määrin Uber aikanaan vaikutti myös siihen, että Suomeen tavallaan niinku Suomessa muutettiin taksilainsäädäntöä.
Mä en ole nähnyt. Olisi ollut kiva nähdä niitä dokumentteja, mitkä liittyvät Suomeen ja mitkä muutenkin liittyvät EU-lobbaukseen, mutta näähän on ollut semmoisia, jossa sitten tavallaan tutkivilla toimittajilla on ollut mahdollisuus päästä tarkastelemaan lähemmin sitä, miten on toimittu ja millä tavoin on toimittu. Ja suosittelen myös esimerkiksi lukemista, Guardianin lehden palstatiloille pääsee edelleenkin lukemaan näitä juttuja jotka on tehty tästä lobbaustoiminnasta.
Matti:
Niin jos tätä kuuntelee joku tutkiva toimittaja, jolla olisi yhteyksiä The Guardianiin, niin sieltähän olisi kiinnostavaa nähdä, jos tämmöistä yhteistyötä pystyisi virittelemään, että onko siellä Suomi viittauksia. En tiedä onko tämmöinen mahdollista käytännössä.
Meillähän ei perinteisesti Suomea ole totuttu ajattelemaan maana, jossa oikeusjutuilla hirveästi muokattaisi tätä maata. Se enemmän ehkä yhdistetään tuonne Yhdysvaltoihin esimerkiksi tai Britanniaan, mutta että tässä tosiaan varmasti nähdään se, että näillä voi olla tosi iso merkitys. Että tästä voisi jonkinlaista nelikenttää hahmotella, että on tämä EU-taso, että tuleeko sieltä tiukka vai tämmöinen vesitetty versio, jaa sitten on nämä Suomen oikeuspäätökset. Osaatteko te sitä hahmotella, että minkälaisia skenaarioita tässä voisi nähdä, kun ottaa nämä kaksi ulottuvuutta huomioon.
Meri:
Niin siis se mikä mun mielestä on mielenkiintoista on nimenomaan se, että kun on kyse yrityksestä ja firmasta, jotka on tottunut tämmöiseen yhdysvaltalaiseen kulttuuriin, jossa oikeuden kautta, että ”nähdään oikeudessa!” Että sit päätetään siitä, että miten toimitaan, niin törmää sit tavallaan semmoiseen kansalliseen toimintakulttuuriin, jossa ei tämän tyyppistä toimintaa ole totuttu ajattelemaan, ja sen takia se onkin mielenkiintoista katsoa, että mihin suuntaan nämä toimijat menee.
Ja ennen kaikkea, että mikä tavallaan tulee olemaan ton Woltin tulevaisuus, koska Wolthan oli. Ja missä määrin siinä tulee näkymään DoorDashin, joka on se varsinainen nykyinen omistaja tällä hetkellä, niin lähtökohdat. Ja DoorDashin mainehan ei ole mitenkään erityisen hyvä, vaan on katsottu, että DoorDashin nää ruokalähetit on välillä elänyt pelkästään tippien varassa. Ja kun ajatellaan suomalaista tippauskulttuuria, niin tai tämmöistä niinkun. Vähän tippauskulttuuria. Niin miksi sanotaan tippauskulttuuria yleensä?
Matti:
Eiks tippauskulttuuria ihan sana?
Meri:
No joo. Niin tavallaan kun tässä ajatellaan sitä, niin sehän on aika heikko, että siinä mielessä jossain muissa maissa on totuttu siihen, että maksetaan vähän ylimääräistä tavallaan palvelulisää, mutta että Suomessa ei välttämättä tähän ole totuttu, ja sen takia voi olla, että nämä toimintaedellytykset tulee muuttumaan myös tavallaan ruokalähettienkin piirissä.
Mikko:
Mutta kyllä myös sit tämmösiä, että ehkä jonkun verran voi toistua. Toivoo laittaa myös semmosille, että on edistyksellisiäkin maita, joissa vaikka ruokalähettien työ on velvoitettu, että sen pitää tapahtua työsuhdeperusteisesti. Mun ymmärtääkseni Saksassa Wolt toimii työsuhteiden kautta. Ruotsissa ja Norjassa on yrityskohtaisia kollektiivisia sopimuksia, joissa sovitaan tavallaan niistä työn ehdoista tai työoloista, että kyllä hyvätkin käytännöt voi levitä maasta toiseen.
Meri:
Mutta siinä pitää tietysti nähdä myös sekin, että eihän nää tullut tavallaan sen takia, että nää firmat on halunnut tehdä näin, vaan sen takia, että kansallinen lainsäädäntö ja kansalliset velvoitteet, ja Ay-liikkeenkin toimintatavat on tavallaan johtanut siihen, että näin on jouduttu tekemään. Että se ajatus siitä, että me voitais nojata siihen, että hyväntekeväisyyttään tai tavallaan niin kuin puhtaasta hyvästä tahdosta firmat lähtis huomioimaan paremmin sosiaalisia kysymyksiä tai siirtäis tavallaan työntekijöitä tai näitä työn suorittajia työntekijöiksi. Niin mun mielestä ei näytä kauhean todennäköiseltä, vaan pitää myös nähdä sen, että kyllähän sitten kun tarvitsee toimia, niin sitten tavallaan niin kuin kapasiteettia näyttää kuitenkin yrityksiltäkin löytyvän.
Matti:
Niin näähän on äärimmäisen poliittisia kysymyksiä. Ja tosiaan sitä on hyvä muistutella aina, että koska helposti sit tulee semmonen julkissakin keskustelussa, että on tämmönen, että no teknologia vaan vyöryy jostain. Että se on kuitenkin meidän käsissämme Suomen ja EUn kansalaisina, ja tietysti meitä edustavien päätöstentekijöiden käsissä, että miten näitä päätetään säädellä.
Tuli vielä mieleen tosta kun ihmettelit Mikko tota, että miten nää oikeusjutut venyy niin paljon. Niin toki siinä on varmasti taustalla tämä: me ollaan säästetty myös oikeusistuimissa. Että 2000-luvun alussa kun lähdettiin säästämään valtion toiminnasta, niin oikeusistuimet oli myös yksi kohde. Ja nyt niitetään sitä viljaa sitten.
Tossa tulikin vähän tää niin kuin vaikuttamisbudjettien suuruus ja ehkä tää niin kuin, että vyöryikö tämmönen yhdysvaltalainen vaikuttamisen, poliittisen vaikuttamisen kulttuuri meille. Halusitteko sitä vielä luonnehtia jotenkin tarkemmin, että ketkä tätä keskustelua Suomessa ohjaa teidän mielessä, jos puhutaan alustatyön sääntelystä.
Mikko:
No kyllä tietysti, että meiltä on tämmönen menestyksellinen startup, niin kuin Wolt lähtenyt, niin kyllähän se on haluttu nähdä se tämmösen yhtiön niin kuin menestystarina, ja silittää sitä myötäkarvaan. Että ehkä samaan kuvaan sitten samalla voimalla ei oo mahtunut sitten niitten lähettien työolot. Ehkä palkkiotaso siinä vaiheessa kun lähettejä on rekrytoitu, niin on ollut siedettävä. Ja sen noi haastattelut osoittaa, että ikään kuin siitä suorasta tulotasosta ei oo ollut valittamista takavuosina.
Mutta sitten nää tavallaan vähän vaikeemmat kysymykset tämmösestä sosiaaliturvasta ja sen mekanismeista, ja sen piiriin kuulumisesta. Niin mitä ei ehkä lähetitkään heti tunnista, niin silleen ehkä me ollaan oltu yhteiskuntana, julkisena keskusteluna aika hiljaa. Ja sitten ihan nyt mitä on tuotu kevään ja kesän aikana esiin, että täällä on oikeastaan aika haurasta, ja kun tilinomistavat lähetit laittaa toisia, joilla ei vielä ole omaa tiliä, tekee töitä. Niin silloin korvausta, joka on meidän minimipalkkojen tasolla ilman sosiaaliturvaa, niin sitä tulotasoa jaetaan kahtia, niin silloin meidän keskuudessa on todella ihmisiä, työntekijöitä, joita käytännössä riistetään, jotka tekee tavallaan työtä niin kuin todella surkeata korvausta vastaan. Ja se on väärin.
Meri:
Mä voisin sanoa tai ihan tukea sitä, että mun mielestä Suomessa siihen keskusteluun on tosi hienolla tavalla osallistunut tutkivat toimittajat. Että on ollut monia hyviä juttuja, jotka on pureutunut tavallaan näitten alustatyöntekijöiden tilanteeseen ja nostanut sitä esille esimerkiksi kansallisessa lehdistössä. Koska tietyllä tavalla alustatyöntekijäthän on siitä haasteellisia, että aika harva niistä vastaa kyselyihin, ja meille ei oo semmoista tavallaan tutkijoille ominaista dataa tai massaa välttämättä siitä heidän tilanteestaan, ja silloin tietyllä tavalla ne akuutit kysymykset. Ja monet tämmöset ongelmat nousee esille silloin, kun tavallaan tutkivat toimittajat pääsee tekemään juttuja, ja mun mielestä on ollut hienoa, että näitä asioita on pystytty nostamaan esille.
Matti:
No tästä voisikin suoraan jatkaa tähän. Ainakin Helsingin Sanomat on kirjoittanut tästä alusta- tai näitten, vaikka ruokalähettitilien, vuokraamisesta eteenpäin, että miten henkilöt, joilla on tää tili palkkaakin, tai mitä sanaa siinä nyt pitäisi käyttääkään, jonkun toisen tekemään sillä omalla tilillä, ja ottaa sitten vielä provikat siitä välistä. Mitä ajatuksia tää keskustelu on teissä herättänyt? Ja onko tää tullut teidän tutkimuksessa miten esiin?
Mikko:
No, ehkä se on niin että epävirallisen, niin sanotun informaalin työn tekijät. on ehkä sellaisia, jotka helpommin kieltäytyy haastatteluista. Että ihan yksittäisiä on saatu mukaan ja heitä on kuultu. Niin kyllähän se on ongelmallista, ja tässä olisi mahdollista viranomaisten ja julkisen keskustelun kautta rakentaa sellaisia, päättää semmoisia valvontarakenteita, jolla me tavallaan. Otetaan kiinni siitä, että kuka työn tekee. Ja velvoitetaan yhtiöt pitäämään myös kirjaa siitä. Että siihen on varsin helposti luotavissa ne rakenteet, jos ne halutaan luoda.
Meri:
Niin kyllähän se tavallaan oli tiedossa, että tämmöisiä mahdollisuuksia on. Ja esimerkiksi. Uber menetti lisenssinsä Lontoossa sen takia, että siellä oli tällä tavalla tämmöstä samalla asiakirjalla toimi ihmisiä, jotka ei sitten ollutkaan niitä kuskeja, joidenka piti olla kuskeja.
Kyllähän se on myös viime kädessä jossain, niin kun taksiliikenteessä, sehän on myös turvallisuuskysymys, että kuka voi vastata, että se ihminen, joka ajaa sitä autoa, niin hänellä on kortti itseasiassa, tai hän vastaa siihen tavallaan. Hän pystyy tietyllä tavalla toimimaan siinä toimintaympäristössä mikä on. Että kyllähän se on väistämättä asia, johon joudutaan reagoimaan, ja siinä on paljon mahdollisuuksia myös varmistaa tämä. Ja monessa maassa esimerkiksi juuri näissä taksikuljettajissa on jouduttu tavallaan siihen menemään ja pystytty tavallaan varmentamaan, että taksia ajaa se henkilö, jonka pitäisi sitä ajaa.
Ruokalähteistä siihen voidaan ehkä suhtautua vähän löyhemmin, mutta kyllähän niissäkin on tavallaan sitä samaa, että onko tämä työn toimittaja nyt sitten se henkilö, jonka pitäisi olla ja vastuu tässä asettuu. Sitten näille firmoille mun mielestä, että kyllähän se olisi heidän tehtävänsä tavallaan varmistaa se, että se joka tämän työn katsoo tekevänsä ja on tehnyt siitä sopimuksen, sitten myös sen toteuttaa.
Matti:
Niin ja luulisi että se nyt olisi ihan mahdollista, että onhan meillä nyt vaikka millä elämän alueella tilanteita, joissa pitää varmistua, että joku ihminen on joksi hän sanoo itsensä olevan. Tai yritykset myös, jossain rakennusalalla vaikka. Niin luulisi, että nyt ei olisi mikään kauhean monimutkainen ongelma kuitenkaan käytännössä.
Meri:
Niin se on musta vähän hämmentävääkin, että tavallaan aikana ja toimijoilta, joilla kuvittelisi, että kaikki mahdollinen tämmöinen tekninen tunnistautuminen ja data olisi hanskassa, niin sitten kuitenkin ollaan kaikkein informaalisimmissa työoloissa, mitä tavallaan on olemassa. Että kyllä tämä nyt vähän ongelmalliselta vaikuttaa, että minkälaisia käytäntöjä tuodaan sitten tavallaan työelämään, että voisi ajatella että tästä seuraa mainehaittaa myös näille yrityksille jatkossa.
Matti:
Joo. Tosi kiinnostavaa on ollut kaikki tämä. Voisin lopuksi kysyä, että tutkijat harvemmin tykkää veikkailla asioita, mutta mitä te näette, että mihinkähän suuntaan tämä olisi kehittymässä. Onko meillä vaikka viiden tai kymmenen vuoden päästä kaikki ruokalähetit työntekijöitä, vai eikö kukaan ole työntekijöitä. Ja mihin suuntaan tämä politiikka tästä voisi olla menossa.
Mikko:
No, no tavallaan en osaa ottaa kantaa siihen, että onko ruokalähetit työntekijöitä, mutta mun mielestä siinä on hyvät puolensa, että he olis. Mutta ainakin se, että jos he ovat tällaisia niin kuin itsensä työllistäjiä, niin tämä itsensä työllistäjä -kategoria. Se ulottuu myös keskiluokkaisiin freelancer ammatteihin: tutkijoihin, apurahansaajiin. Että meillä on kasvava joukko sellaisia niin sanottuja itsensä työllistäjiä, joiden sosiaaliturvarakenteet ovat hyvin vaikeasti käsitettäviä ja hataralla pohjalla, että se työ pitäisi päätöksentekijöiden ottaa vakavasti.
Mutta jos mennään vielä näihin hauraampiin alustatyöntekijöihin, niin ehkä nyt on merkkejä siitä järjestäytymisestä, ammattiyhdistystoiminnasta, joka, uskon, että kohentaa tätä työn työoloja, ja ehkä tullaan olemaan minimipalkkojen tasolla, mutta olisi hyvä saada siihen niitä tärkeimpiä sosiaaliturvan rakenteita näille ihmisille, jotka tekee rankkaa työtä. Niin sellaiset turvarakenteet, mikä muillekin työntekijöille Suomessa on tyypillisiä.
Matti:
Joo tämä oli hyvä, että veit tähän pointtiin, että kyse ei ole pelkästään vaikka ruokalähteistä, vaan että tämä on laajempi, mitä tuossa alussa puhuttiin tästä prekarisaatiosta ja muusta, että tietysti osa näistä ongelmista, joku tilien vuokraus on hyvin spesifi, johonkin tietylle alustatyön muodoille, mutta osa näistä ongelmista koskettaakin sitten hyvin suurta osaa suomalaisista.
Meri:
Ja mun mielestä siinä mielessä on tärkeää, että nähdään se, että alustatyö, että se miten alustatyötä säädellään, niin sillä voi olla hyvin paljon laajempaakin merkitystä, ja sen takia ehkä myös tämmöiset komission direktiivit, ja se että miten tavallaan lähdetään tulkitsemaan sitä velvoitetta, että kenelle kuuluu velvoite, kun sosiaaliturvan ja tämän työn perusedellytysten takaamisesta. Niin on tärkeitä, koska ne ei välttämättä koske vain tätä pientä joukkoa, joka tekee tätä ruokalähettien tai näkyvintä hommaa, vaan todennäköisimmin yhä useampi meistä toimii jonkun alustan kautta, tai alustatyöntekijän, ja silloin tietysti sillä on merkitystä. Sille että mistä lähtökohdista se tulevaa yhteiskuntaa kehitetään ja lähdetään kehittämään.
Matti:
No tässä voisi loppuun muistuttaa, että tässähän tosiaan Eurovaalitkin, Eurovaalikampanjatkin kohta alkavat. Ja näistä kysymyksistä on varmaan hyvä tentata omia mahdollisia ehdokkaitaan sitten. Ja kuten todettua, niin näitä lukemistoja löytyy tuosta jakson alta sitten myöskin näiltä podcast alustoilta miltä tätä nyt kukin kuuntelee.
Kiitos tosi paljon projektijohtaja, yhteiskuntatieteiden tohtori Mikko Perkiö ja kansainvälisen terveyspolitiikan professori Meri Koivusalo.
Meri:
Kiitoksia sinulle.
Mikko:
Kiitos.
OUTROMUSIIKKI SOI
Matti:
Haasteltava Meri Koivusalo on Tampereen yliopiston kansainvälisen terveyspolitiikan professori. Mikko Perkiö puolestaan työskentelee projektijohtajan, ja hän on yhteiskuntatieteiden tohtori. Alustojen vallan tuottajana toimii Toivo Hursti. Musiikki on Pietu Korhosen. Ja Pasi Savonrannan käsialaa. Podcastin taustalla toimiva tutkimushanke pyörii Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa, ja hankkeen rahoittajana on Helsingin Sanomain säätiö. Iso kiitos tukijoillemme ja seuraajillemme.