Lääketieteenkandidaattiseura palkitsi 15.3. palliatiivisen lääketieteen professori Tiina Saarton vuoden luennoitsijana.

Maailman terveysjärjestö WHO:n arvioiden mukaan jopa joka kolmas kuoleva potilas hyötyisi palliatiivisesta hoidosta, mutta vain yksi kymmenestä saa sitä.  Maailman mittakaavassa puhutaan siis jopa 20 miljoonasta potilaasta vuosittain ja Suomessakin muutamasta kymmenestä tuhannesta.

Palliatiivisen hoidon suunnittelu, toteutus ja koulutus ovat kuitenkin meillä vielä lapsen kengissä, sanoo Lääketieteenkandidaattiseuran palkitsema vuoden luennoitsija Tiina Saarto. Hän on tällä hetkellä ainoa palliatiivisen lääketieteen professori Suomessa.

Alan opetusohjelma käynnistyi lääketieteellisessä tiedekunnassa viime vuonna. Se lisää tulevien lääkäreiden osaamista esimerkiksi syöpäpotilaiden ja muiden parantumattomasti sairaiden hoidossa.

Saarto korostaa, että palliatiivinen hoito on kokonaisvaltainen hoitomuoto, joka sisältää oireenmukaisen hoidon ja riittävän kivunlievityksen lisäksi myös psykologista ja sosiaalista tukea kuoleman lähestyessä. Palliatiivinen hoito ei myöskään rajoitu pelkästään saattohoitoon.

– Lääkärinä kysyisin itseltäni, olisinko yllättynyt jos potilas ei ole elossa vuoden päästä, Saarto sanoo. Jos vastaus on kielteinen, on syytä harkita palliatiivisen hoidon aloittamista.

Tietoisuuden lisääminen hoidon tärkeydestä on avainasemassa myös eutanasiakeskustelussa. Tutkimusten mukaan palliatiivinen hoito lisää kuolevien potilaiden elämänlaatua ja hoitotyytyväisyyttä, mutta haasteena on hoidon epätasainen saatavuus. Suomalaispotilaat ovat asuinpaikastaan riippuen epätasa-arvoisessa asemassa palliatiivisen hoidon ja saattohoidon suhteen.

– Lähtisin liikkeelle ensin siitä, että kaikilla olisi mahdollisuus hyvään palliatiiviseen hoitoon, Saarto korostaa.

Mielenkiinto alaa kohtaan on selvästi lisääntynyt viime vuosina, mutta perustutkimusta sekä lääkäreiden ja muun hoitohenkilökunnan systemaattista koulutusta tarvitaan lisää.

– Olen kiitollinen oppialan kehityksestä ja tämä palkinto lämmittää sydäntäni, Saarto totesi palkitsemistilaisuudessa ja arveli, ettei palkitsemisen syynä ole ehkä niinkään hänen luennointityylinsä, vaan opiskelijoiden kiinnostus aihetta kohtaa.

– Et sinä ole kuiva luennoitsija, opiskelijayleisö vastasi runsaiden aplodien saattelemana.

Palkintoja myös ansiokkaille tutkielmille

Lääketieteenkandidaattiseuran ja Nuorten Lääkärien Yhdistyksen myöntämien opettajapalkintojen lisäksi tilaisuudessa palkittiin tiedekunnan puolesta myös paras tutkielma ja väitöskirja.

Vuoden 2016 tutkielmapalkinnon pokkasi Sakari Jukarainen, jonka työ oli yksi kolmestatoista laudatur-arvosanan saaneista syventävien opintojen tutkielmista.

Palkitsemisperusteluissa todetaan, että Jukaraisen tutkielma valaisee merkittävällä tavalla lihavuuteen liittyvien metabolisten häiriöiden mekanismeja ja lisää ymmärrystä mm. lihavuuden, tulehduksen, insuliiniresistenssin ja mitokondrionaalisten proteiinien häiriintyneen homeostaasin yhteyksistä.

Tutkielmansa Jukarainen teki professori Kirsi Pietiläisen johdolla ja se julkaistiin yhdessä alan arvostetuimmista julkaisuissa, Journal of Clinical Endocrinology and Metabolism.

Vuoden 2016 parhaana väitöskirjantekijänä palkittiin Riikka Jokinen, jonka tutkimuskohteena oli tuman ulkopuolisen mitokondriaalisen DNA:n jakautuminen eri soluihin ja kudoksiin.

Palkitussa väitöstutkimuksessaan Jokinen tunnisti ja kuvasi ensimmäistä kertaa kaksi tuman genomin koodittamaa proteiinia, jotka säätelevät mitokondriaalisen DNA:n segregaatiota. Tutkimuksen tuloksia voidaan jatkossa hyödyntää mitokondriotautien tutkimuksessa.