Ennen luultiin että on vain viinarasvamaksa. Sitten opittiin, että suurin osa rasvamaksoista johtuu muusta kuin alkoholista ja havaittiin, että joka neljännen eurooppalaisen aikuisen maksa on rasvoittunut. Eikä Suomi ole poikkeus.

Professori Hannele Yki-Järvisen tutkimusryhmä Helsingin yliopistosta on jo vuosien ajan tutkinut maailman yleisintä maksasairautta, alkoholiin liittymätöntä rasvamaksaa (NAFLD). NAFLD lisää diabeteksen ja sydänsairauksien riskiä ja voi johtaa vakaviin maksasairauksiin. Se on myös suurin nopeasti lisääntyvän maksasolusyövän syy.

Yki-Järvisen ryhmä on mukana kahdessa rasvamaksasairautta tutkivassa EU-hankkeessa: EPoS-hankkeessa jossa Helsingin yliopisto on yksi kymmenestä keskuksesta, tutkitaan vakavan maksasairauden syntytapaa, ja juuri käynnistymässä olevassa LITMUS-hankkeessa kehitetään rasvamaksasairauteen uusia diagnostisia menetelmiä.

Tällä hetkellä noin joka neljännellä suomalaisella aikuisella on rasvoittunut maksa, ja tilanne on samankaltainen kaikkialla teollisuusmaissa. Tämä on valtava haaste terveydenhuollolle.

– Rasvamaksa yhdistetään yhä liian usein automaattisesti viinan käyttöön, vaikka Suomessakin 75 prosenttia rasvamaksataudista johtuu muista syistä, Yki-Järvinen sanoo.

Maksan rasvoittumisen takana on yhä useammin epäterveelliset ruokailutottumukset ja lihominen. Myös perimällä on iso rooli NAFLD:n kehittymiseen: noin 40 prosenttia eurooppalaisista – suomalaiset mukaan lukien – kantaa geenimuotoa, joka altistaa maksan rasvoittumiselle.

– Maksan kannalta on tärkeää se, mitä syö – ja erityisesti mitä rasvoja syö. Kovat rasvat ovat maksalle vielä vahingollisempia kuin hiilihydraatit, Yki-Järvinen huomauttaa.

LITMUS haastaa maksabiopsian

Alkoholiin liittymättömästä rasvamaksasta tunnetaan tällä hetkellä neljä eri muotoa, jotka kaikki altistavat vakaville maksasairauksille, mutta vain osa altistaa tyypin 2 diabetekselle ja sydänsairauksille. Salakavala NAFLD ei juurikaan aiheuta oireita ennen kuin tilanne on jo vakava.

Eurooppalaiset tutkijat ovat nyt yhdistäneet voimansa kehittääkseen uutta diagnostiikkaa, jonka avulla NAFLD ja sen eteneminen vakavaksi maksasairaudeksi havaittaisiin ajoissa. LITMUS-hankkeen 30 miljoonan euron rahoituksesta puolet on EU:n IMI-rahoitusta ja toinen puoli on yritysrahoitusta.

– Etsimme muun muassa merkkiaineita, jotka ennustavat maksavaurioiden syntymistä – verestä eristetään tuhansia molekyylejä, joista seulotaan ne, jotka parhaiten liittyvät rasvamaksasairauteen ja kenties pystyvät ennustamaan sairauden etenemistä – sekä testaamme useiden eri kuvantamismenetelmien kykyä erottaa maksassa tapahtuneita muutoksia, Yki-Järvinen kertoo. 

Kaikkia testattavia menetelmiä verrataan rasvamaksadiagnostiikan kultaiseen standardiin eli maksabiopsiaan.

– Biopsia on tällä hetkellä luotettavin diagnostinen keino rasvamaksasairauden toteamiseksi, mutta loppujen lopuksi se ei anna kovin kokonaisvaltaista kuvaa maksan tilanteesta – näytehän on vain pieni yhdestä kohdasta otettu kudospötkylä. Saattaa olla, että kehittyneet kuvantamismenetelmät kertovat meille enemmän kuin biopsia, Yki-Järvinen sanoo.

Akatemiarahoituksella syvemmälle maksasoluun

Yki-Järvinen sai tänä vuonna rasvamaksasairauden tutkimiseen myös Suomen Akatemian nelivuotisen hankerahoituksen.

– Olemme tutkineet, miten eri rasvamaksatyypit eroavat toisistaan ja miksi niihin liittyy erilainen vakavien sairauksien riski. Olemme jo osoittaneet, että perinnöllisen ja ’tavallisen’ rasvamaksan aineenvaihdunnat eroavat huomattavasti toisistaan ja että perinnöllinen rasvamaksa ei altista diabetekselle ja sydänsairauksille. Maksan rasva on ihan erilaista eri rasvamaksatyyypeissä. Akatemiahankkeessa jatkamme tätä tutkimusta ihmisillä leimattuja rasvamolekyylejä käyttäen, Yki-Järvinen kertoo.