Suun terveyden tutkimus mullistui 1980-luvun lopulla, kun legendaarinen infektiolääkäri, professori Ville Valtonen tutkimusryhmineen osoitti tieteellisesti hammasinfektioiden yhteyden sydän- ja aivosairauksiin.
– Valtosen täällä Meilahdessa tekemät tutkimukset herättivät maailmanlaajuisen kiinnostuksen hammasinfektioiden ja yleisterveyden väliseen yhteyteen, ja siitä käynnistyi kokonaan uusi aikakausi suun terveyden tutkimuksessa, toteaa professori Jukka H. Meurman.
Ei ole yllättävää, että suun infektioilla on merkitystä myös yleisterveyden kannalta. Suu on oiva mikrobien hautomo – kostea ja lämmin kuin inkubaattori ainakin – ja sieltä mikrobit myös helposti löytävät tiensä muualle elimistöön.
– Suu on ainoa paikka ihmisen anatomiassa, jossa kovakudos puhkaisee epiteelin. Hampaan kaulus on hyvin altis mikrobeille, Meurman sanoo.
Hammasinfektioiden ja muun terveyden yhteyksien oivaltaminen aiheutti muutoksia hoitokäytäntöihin. Ennen isoja leikkauksia ja raskaita syöpähoitoja tutkitaan nykyisin aina potilaiden suun ja hampaiden kunto, ja mahdolliset infektiot hoidetaan. Lisäksi useiden potilasryhmien – esimerkiksi elinsiirto-, syöpä- ja diabetespotilaiden – suun terveyttä seurataan säännöllisesti.
– Olemme jo oppineet aika paljon niistä mekanismeista, jotka selittävät hammasinfektioiden ja muiden sairauksien välisiä yhteyksiä, mutta paljon on vielä tutkittavaa, Meurman toteaa.
Meurmanin oma tutkimusryhmä selvittää tällä hetkellä muun muassa sitä, millainen yhteys on hammasinfektioilla ja syöpäsairauksilla. Tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä on jo löytynyt jopa rintasyöpään ja eturauhassyöpään.
TEKOHAMPAISTA OIKOMISRAUTOIHIN
Sotien jälkeen suomalaisten lasten ja nuorten hampaat olivat huonossa kunnossa. Karies suorastaan räjähti hammaslääkäreiden käsiin. – Eivät hammaslääkärit ehtineet juuri muuta tehdä kuin porata, paikata ja poistaa hampaita, Meurman kuvaa. Vitsi rippilahjaksi ostettavista tekohampaista ei ollut pelkkä vitsi.
Tilanne alkoi kohentua lasten hammashoidon järjestämisen ja valistuksen myötä. Kouluissa jaettiin hammasharjoja ja kerrottiin hammaspeikosta. Lapset marssitettiin säännöllisin välein hammaslääkäriin. Monen eläkeikää lähentelevän muistikuvissa kouluhammaslääkärin vastaanotto oli kauhun paikka – puudutuksia ei poraamiseen ja paikkaamiseen tuhlattu.
Hoito, seuranta ja valistus kuitenkin tehosivat, ja suomalaisten hammasterveys parani. Välineet kehittyivät, kivunlievityksestä tuli normaalikäytäntöä ja yhä useammalle lapselle hammaslääkäri saattoi ilmoittaa ”reikiä nolla". Fluoria purskutettiin ja oikomisraudoista tuli statussymboli.
Viime vuosina nuorten hammasterveydessä on kuitenkin alkanut näkyä huolestuttavaa taantumista.
– Polarisoituminen näkyy myös suun terveydessä. On joukko, jossa karies lisääntyy ja tilanne huononee, ja sitten ovat ne, joilla menee oikein hyvin, Meurman sanoo.
– On myös huolestuttavaa, että eurooppalaisissa tutkimuksissa suomalaisnuoret ovat aina niitä laiskimpia hampaiden harjaajia.
PITKÄN LINJAN TUTKIJA URANSA HUIPULLA
Ensin hammaslääkäriksi ja sitten lääkäriksi opiskellut Meurman kiinnostui itse tutkimuksesta jo opiskeluaikanaan vanhalla Fabianinkadun hammasklinikalla. – Professori Heikki Luoma teki mielenkiintoista karieksen ehkäisyyn liittyvää tutkimusta, ja ”rottakokeista” se lähti.
Meurmanin ensimmäinen väitöskirja koski fissuurapinnoitteita, joilla lasten hampaita suojataan vahingollisilta mikrobeilta.
– Siitä sitten päädyinkin tutkimaan oraalimikrobiologiaa, josta tein lääketieteen väitöstutkimukseni, ja sillä tiellä olen edelleen. Nykyään on tosin turha puhua erikseen hammaslääketieteellisestä ja lääketieteellisestä tutkimuksesta; yhteinen tutkimusala se on.
Meurman ohjaa tällä hetkellä kymmentä väitöskirjantekijää, joiden projekteissa selvitetään suun infektioiden yhteyttä useisiin eri sairauksiin.
– Tarkastelun kohteena on esimerkiksi reuma- ja munuaispotilaita sekä syöpäpotilaita. Sivujuonteena yksi väitöskirjaoppilaani tutkii probioottien vaikutusta suun terveyteen. Lisäksi meillä on meneillään laaja seurantatutkimus Tukholmassa yhdessä Karoliinisen instituutin kanssa.
Erityisen kiireisenä Meurmania pitää tällä hetkellä kansainvälinen suun sairauksien tieteellinen järjestö, International Association for Dental Research (IADR), jonka presidentiksi hänet vähän aikaa sitten valittiin. Hän on lähes satavuotiaan järjestön ensimmäinen suomalainen presidentti.
– Järjestön johtopesti on tavallaan nelivuotinen; ensin valitaan vaaleilla vice president, sitten on vuoden president-elect, sitten vuosi presidenttinä ja sen jälkeen vielä yhden vuoden past-immediate president. Niin että minä olen nyt urani huipulla! Meurman naurahtaa.
– Järjestön johtoon valitseminen on huomattavin tunnustus oman alan tutkijoilta, joten tietysti se ilahduttaa.
7.2.2023 Poistettu toimimaton linkki