Lasillisen harhat — alkoholin sietokyvyn salakavala kasvu on riski jokaiselle

Olisi mukava uskoa, että viinilasillinen illassa tekee terveydelle hyvää. Viinaan liittyvät tilastot ovat kuitenkin ikäviä ja tarinat riippuvuudesta sotkuisia.

Brenkku, häppä, keitto, iloliemi, vinetto. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, mutta alkoholiin liittyy myös monia hartaasti hellittyjä ja sitkeitä harhaluuloja.   

Yksi yleisistä myyteistä on tämä: viinilasillinen tai kaksi illassa on hyväksi sydämelle. Ajatus iltalasillisen terveellisyydestä sanelee monen ostoksia.

— Kaikissa riippuvuuksissa ja niiden kehittymisessä on mukana vahvoja psykologisia tekijöitä. Mikään ei ole niin hyvä huijaamaan meitä itseämme kuin omat aivomme, päihdelääketieteilijä Kaarlo Simojoki painottaa.

Alkoholiin liittyvien harhakäsityksen sitkeyttä selittänee osin se, että ihminen tuppaa valikoimaan itselleen parhaimmin sopivan tiedon, Simojoki toteaa.

Takavuosina julkisuutta saivat tutkimukset, joiden mukaan 1–2 päivittäistä annosta alkoholia saattaa suojata sydän- ja verisuonisairauksilta. Sittemmin tulokset on muissa tutkimuksissa moneen kertaan kumottu, mutta harhaanjohtava käsitys elää edelleen.

Ei koske minua

Moni pitkää päivää tekevä tietotyöläinen palkitsee itsensä viinilasillisella tai olutkolpakolla päivän päätteeksi ainakin rentoutumisen ellei terveyden nimissä. Sieto­kyky alkoholiin kasvaa salakavalasti, pahim­millaan riippuvuudeksi. Ilmiö on tuttu Simojoelle.

— Ihminen tyypillisesti ajattelee, etteivät alkoholin haitat koske minua vaan naapurin Ristoa, Simojoki sanoo.

— Hyvä kunto tai takavuosien hyvä kunto ei suojaa alkoholin terveyshaitoilta. Vaikka on nuorempana pelannut jääkiekkoa korkealla tasolla, ei ole turvassa haitoilta, varsinkaan jos juo viinipulloa vastaavan määrän päivässä.

Monen riippuvuus syntyy oluen tissuttelulla, sillä melkein puolet kaikesta suomalaisten kuluttamasta alkoholista on olutta, Simojoki muistuttaa.

Monta riskiä

Länsimaiden kaikista syövistä peräti noin kymmenen prosenttia liittyy alkoholiin. Luku on linjassa alkoholin kulutuksen kanssa, sillä maailmanlaajuisessa vertailussa EU-maissa juodaan eniten asukasta kohti.

THL:n luvut kertovat, että vuonna 2018 suomalaiset kuluttivat alkoholia keskimäärin 10,4 litraa.

Pieninäkin säännöllisesti nautittuina määrinä alkoholi lisää terveysriskejä. Viina, viini ja olut vaikuttavat epäsuotuisasti esimerkiksi painoon, diabeteksen riskeihin, hermostoon, verenpaineeseen, unen laatuun ja mielenterveyteen.

— Suomessakin alkavat vähitellen näkyä etelä- ja keskieurooppalaisen tissuttelutyppisen juomisen seuraukset, Simojoki sanoo.

”Kohtuujuomisen” terveyshaitat koskevat yhä useampia suomalaisia.

— Olen kohdannut maksakirroosiin sairastuneita kuusikymppisiä, jotka parahtavat: enhän minä ole koskaan edes juonut itseäni känniin, Simojoki kuvaa.

Ilosta paheksuntaan

Poliittinen puhe alkoholista jakautuu Suomessa kahteen pääsuuntaukseen, arvioi yhteiskuntatieteilijä Matilda Hellman: holhousyhteiskuntaa vastustavien ja kansanterveyttä korostavien linjaan. Käsitykset kansanterveydestä ja riippuvuudesta ovat historiallisesti aika tuoreita. Vasta vähitellen 1700-luvun lopulta alkaen ja 1800-luvun mittaan juominen alettiin nähdä länsimaissa paheellisena, haittoja aiheuttavana ja vältettävänä.

Valistusaikaan asti alkoholi miellettiin enimmäkseen nautinnon ja ilon tuojaksi. Ajatus alkoholiriippuvuudesta alkoi näkyä tieteissä, taiteissa ja yhteiskuntapolitiikassa 1800-luvun kuluessa. Uusi ajattelutapa konkretisoitui esimerkiksi 1800-luvun lopulla alkaneessa laajassa ja vaikutusvaltaisessa raittiusliikkeessä.

Ei vain aivokemiaa

Yksioikoisimmillaan alkoholiriippuvuus typistetään vain neuropsykiat­riseksi aivokemialliseksi ongelmaksi, aivosairausmalliksi. Hellmanin tutkimus osoittaa, että nykyisin aivot liitetään riippuvuuden käsitteeseen sekä julkisuudessa että ihmisten mielikuvissa.

— Aivosairausmalli voi vääristää ja pelkistää alkoholiriippuvuuden selväpiirteisiksi, tarkoin rajatuiksi ja usein teknisiksi yksityiskohdiksi.

Riippuvuuksissa on kyse paljon sotkuisemmasta ja epäseksikkäämmästä tarinasta, Hellman toteaa.

— Vaarana on, että muutaman rottakokeen perusteella syntyy liian suuria odotuksia riippuvuusongelmien ratkaisemiseen.

Riippuvuuksissa on kyse ihmisen elämän kokonaisuudesta. Aivokemia on vain yksi osa — kokonaisuuteen kuuluvat muun muassa ympäristö, kasvatus, sosiaalinen pääoma, verkostot ja toimeentulo, Hellman sanoo.

Kaikkialla kilistellään

Television fitnessjulkkis selittää palkitsevansa itsensä lasillisella hyvää valkoviiniä lauantaina — kunhan hän on ensin ahertanut viikon mittaan kuntosalilla.

Stailausohjelmassa kodinomistajat ja sisustuksen kohentajat kilistelevät kuohuviinilaseja, kun kodin ulkonäkö on ehostettu edustavaksi. Sosiaalisessa mediassa vanhemmat ja muut aikuiset kohottelevat viinilasejaan yksivuotiaan syntymäpäiväkutsuilla.

Kaarlo Simojoen kertomat esimerkit voivat kuulostaa viattomilta. Hän haastaa kuitenkin miettimään, mistä tapaukset kertovat ja millaista kuvaa ne tuovat julki hyvästä ja tavoittelemisen arvoisesta elämästä.

— Aika yleisesti julkisuudessa viestitetään sitä kuvaa, että onnellisessa ja täysipainoisessa elämässä on alkoholi mukana tilanteessa kuin tilanteessa, Simojoki huomauttaa.

Hän neuvoo miettimään, kuuluuko viinin juominen esimerkiksi pikkulapsen syntymäpäiväjuhlille.

— Alkoholi ei ole mitenkään välttämätöntä sen enempää ihmisen terveyden kuin onnellisuuden kannalta.

Mielikuvat ja tavat

Matilda Hellman näkee populaarikulttuurin esittämien juomistapojen heijastavan laajempaa kulttuurista muutosta.

— Kyse on myös alkoholiin liitettyjen symbolien, mielikuvien ja merkitysten muuttumisesta. Esimerkiksi fitnessin harrastaja halunnee viestiä, että hän osaa juoda skarpisti ja niin, ettei siitä ole terveydelle haittaa.

Ilmiö liittyy laajemmin itsehallintaan, Hellman arvioi: yksilö neuvottelee itsensä kanssa siitä, mikä on hyvää ja suositeltavaa elämää ja miltä hän haluaa muiden silmissä näyttää.

Alkoholimainontaa ja piilovaikuttamista suunnataan eri maissa alaikäisille sosiaalisen median kautta. Kasvattajan esimerkillä on kuitenkin vaikutusta lapsiin ja teineihin. Aikuinen on vastuussa paitsi omasta terveydestään myös siitä, millaisen kuvan lapsi saa alkoholinkäytöstä.

Ainakin on hyvä välillä pysähtyä miettimään, missä tilanteissa ja tunnelmissa alkaa itse kaivata lasillista. Onko se vain tottumusta? Jospa tällä kertaa keittäisin teetä?

Matilda Hellman

Tutkimusjohtaja riippuvuuksien, yhteiskunnallisen sääntelyn ja hallinnan tutkimuskeskuksessa (CEACG) Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa.

Sosiologi, tutkinut elämäntapoja, terveyttä ja syrjäytymistä. Johtaa WHO:n hanketta, joka tutkii, miten yhteiskunnallisen vaikuttamisen avulla voi säännellä globaalien alkoholibrändien mainontaa verkossa.

Kaarlo Simojoki

Työelämäprofessori Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa.

A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri ja toimitusjohtaja.

 Artikkeli on julkaistu Yliopisto-lehdessä 4/2020.