Kun kritiikki tehotuotettua lihaa kohtaan kasvaa, riistaliha näyttäytyy sen rinnalla eettisenä ja ekologisena vaihtoehtona. Riistalihan saatavuus kaupoissa ja ravintoloissa on kuitenkin vähäistä. Suomalaiseen metsästyskulttuuriin kuuluu, että liha jaetaan pääsääntöisesti metsästäjien kesken ja sitä päätyy myyntiin vain harvoin.
Suomessa ei ole tehty aiempaa tutkimusta siitä, millaisia mahdollisia kuluttajaryhmiä hirvenlihalla on. Nyt ryhmiä on hahmoteltu Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin sekä Vaasan yliopiston tutkijoiden kirjoittamassa artikkelissa, joka julkaistiin Human Dimensions of Wildlife -tiedejulkaisussa alkuvuodesta.
Artikkelissa tutkitaan myös sitä, miten kuluttajien asenteet metsästystä kohtaan vaikuttavat siihen, kiinnostaako hirvenliha kuluttajaa vai ei.
– Mietimme, voisiko riistaliha kiinnostaa niitä kuluttajia, jotka ajattelevat ympäristövastuuseen, eettisyyteen ja ekologisuuteen liittyviä asioita. Tämä porukka voi kuitenkin samalla olla metsästysvastaista esimerkiksi eläinoikeussyistä. Mietimme, kumpi heillä on vahvempi näkökulma, taustoittaa artikkelin pääkirjoittaja Anne Matilainen Ruralia-instituutista.
Tutkimusten mukaan asenteet metsästystä kohtaan ovat muuttuneet pitkällä aikavälillä aiempaa negatiivisemmiksi varsinkin laajemmin Euroopassa. Monissa Euroopan maissa metsästys on myös perinteisesti ollut eliitin harrastus, mikä vaikuttaa osaltaan asenteisiin.
– Suomessahan asenteet metsästystä kohtaan ovat moneen muuhun maahan verrattuna hyvin positiiviset, Matilainen sanoo.
Osalla lihasta kiinnostuneista on antipatiaa metsästäjiä kohtaan
Alkuvuodesta julkaistussa tutkimusartikkelissa hirvenlihalle eriteltiin kolme erilaista kuluttajaryhmää: myönteisesti suhtautuvat, ristiriitaisesti suhtautuvat ja epäluuloisesti suhtautuvat.
Myönteisesti suhtautuvat arvostivat lihaa ja monilla heistä oli myös mahdollisuus saada sitä esimerkiksi tutulta metsästäjältä. Epäluuloisten ryhmä taas suhtautui metsästysharrastukseen ja eläinten metsästämiseen jossain määrin kriittisesti.
Mielenkiintoisin ryhmä löytyi näiden välillä olevista eli ristiriitaisesti suhtautuvista.
– He tykkäävät hirvenlihasta, mutta heillä ei ole oikein mahdollisuutta päästä siihen käsiksi. Lisäksi he eivät aina näyttäneet pitävän metsästäjistä. Oli jotain sellaista antipatiaa sitä kohtaan, millaisina ihmisinä he metsästäjiä pitivät, Matilainen kertoo.
Tulokseen saattavat heijastua esimerkiksi maaseudun ja kaupungin väliset erot ihmisten arvoissa. Matilainen pohtii myös sitä, suhtautuvatko jotkut metsästäjiin negatiivisesti juuri siksi, että he eivät myy kaatamaansa riistaa eteenpäin.
Hirvenlihan kaupallistaminen voisi hyödyttää metsänomistajia
Matilaisen mukaan hirvenlihan kuluttajaryhmien hahmottelu on oleellista esimerkiksi siksi, että Suomessa pohditaan parhaillaan sitä, miten maanomistajille voitaisiin jyvittää metsästyksen hyötyjä. Hirvenlihan kaupallistaminen voisi olla tässä yksi keino. Myös voimakkaasti kasvaneet valkohäntäpeurakannat ovat nostaneet keskusteluun toiveet riistan saamisesta kauppoihin.
– Esimerkiksi Ruotsissa on todettu, että jos lihaa jaetaan laajalle porukalle, se lisää metsästyksen hyväksyttävyyttä.
Tutkijat näkevät hirvenlihalla mahdollisuuksia näyttäytyä ekolihana, joka ei tuota kasvihuonepäästöjä tai kuluta peltopinta-alaa. Riistakeskuksen mukaan lihaa saadaan Suomessa vuosittain yli 8 miljoonaa kiloa ja sen markkina-arvoksi on arvioitu 85-90 miljoonaa euroa vuonna 2014.
Ruralia-instituutissa on tutkittu hiljattain myös metsästäjien asenteita lihan myymiseen. Kiinnostusta laajaan kaupallistamiseen tuli esiin vain vähän. Hirvenlihan tuominen laajasti markkinoille vaatisi muutosta perinteiseen metsästyskulttuuriin, jossa maanomistajat vuokraavat pääsääntöisesti korvauksetta metsästysoikeuden metsästysseuroille. Lisäksi myyntiin saattamisessa on monia käytännön vaikeuksia, koska kauppaan päätyvän lihan käsittelyllä ja dokumentoinnilla on omat vaatimuksensa.
Matilainen näkee hyvän jatkotutkimuksen aiheen myös potentiaalisten kuluttajien asenteissa.
– Ne eivät ole yksiselitteisiä, Matilainen katsoo.
– Hirvien tappaminen saatetaan nähdä esimerkiksi kannanhoidollisesti hyvänä asiana, mutta ei hyvänä hupiharrastuksena. Toisaalta voi olla, että eläimen tappamisessa ei nähdä ongelmaa, mutta asenne metsästäjiä kohtaan henkilöinä on syystä tai toisesta negatiivinen.
Anne Matilainen, Harri Luomala, Merja Lähdesmäki, Leena Viitaharju & Sami Kurki (2023): Resenting hunters but appreciating the prey? – Identifying moose meat consumer segments, Human Dimensios of Wildlife, DOI: 10.1080/10871209.2023.2177778 (Tandfonline - PDF)