Alustojen valta jakso 4. Beata Mäihäniemi transkripti
Beata Mäihäniemi:
Jos en ole sellainen tietoinen ja olen väsynyt, niin ei ole mitään sellaista tasoa, mikä suojaisi meitä, että on semmoinen minimi. Sitä ei ole, mutta se valta annetaan. Tuntuu, että annetaan käyttäjille, mutta loppujen lopuksi ne vaan tekevät mitä isot yritykset toivovat.
INTRO MUSIIKKI SOI
Matti Ylönen:
Tervetuloa Alustojen vallan pariin. Minä olen Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan yliopistonlehtori Matti Ylönen, ja vieraanani tänään on Lapin yliopiston yliopistotutkija Beata Mäihäniemi. Syyskuun kuudentena päivänä Euroopan komissio julkaisi kauan odotetun listan digijäteistä, jotka EU määrittelee niin sanotuksi portinvartijayrityksiksi.
Nämä portinvartijayritykset ovat Amazon, Googlena paremmin tunnettu Alphabet, TikTokin omistava ByteDance, Facebookin ja Instagramin omistava Meta sekä Microsoft. Yhdessä nämä yritykset omistavat 22 sosiaalisen median alustaa tai viestipalvelua.
Niiden joukossa ovat muun muassa YouTube, WhatsApp sekä mobiilimaailman ja tietokoneiden suosituimmat käyttöjärjestelmät. Komissio rajasi nämä portinvartijayritykset kriteeristöllä, jossa katsottiin niiden käyttäjämääriä ja markkina-arvoa ja liikevaihtoa, joille kullekin määriteltiin mitattavat rajat.
Toisaalta komissio varasi itselleen oikeuden käyttää jatkossa yritysten ja alustojen suhteen myös tapauskohtaista harkintaa, mikäli direktiivin tavoitteiden täyttäminen sitä tulee komission näkökulmasta vaatimaan.
Komission listauksen julkistus liittyy Euroopan unionin digimarkkinasäädökseen, jota ollaan aiemmin sivuttu jo Timo Harakan ja Leevi Saaren kanssa tässä podcast-sarjassa. Digimarkkinasäädös muun muassa rajoittaa portinvartijayritysten omien palveluiden suosimista ja pakottaa Googlen ja Applen avaamaan käyttöjärjestelmiä kilpaileville sovelluskaupoille.
Myös velvollisuuksia tukea datan siirtoa kilpailevien alustajien väleillä lisätään samalla, kun käyttäjän seuraaminen ja profilointi mainoksia varten ilman lupaa kielletään. Keskustelen tällä viikolla Lapin yliopiston yliopistotutkija Beata Mäihäniemen kanssa paitsi digimarkkinasäädöksistä, myös kilpailuoikeuden roolista datatalouden hallinnassa, sekä siitä, miten EU-direktiivien väliset ristiriidat ja niitä koskevat oikeusjutut vaikuttavat datatalouden hallintaan. Beata puhuu myös eurooppalaisissa tuomioistumissa päättyneistä ja käynnissä olevista oikeustapauksista, joista yhteen liittyvät twiittiketju löytyy podcast-jakson tiedoista.
Kiinnostavaa on myös keskustelu itsemääräämisoikeudesta dataan. Sitähän EU-tietosuoja-asetus GDPR:llä yritettiin edistää, mutta käytännössä järjestelmä on jäänyt puolittaiseksi. Lisäksi vastuu suostumuksesta datan käsittelyyn on vyörytetty meille; eväste-kyselyiden uuvuttamille kuluttajille, sen sijaan, että vastuullisesta datan käsittelystä ja hallinnasta tehtäisiin sen kerääjien velvollisuus.
Lähdetään Beatan haastattelun pariin.
JINGLE
Matti:
Keskustelun keskiössä on tänään data ja sen sääntely Euroopan unionissa. Kuka datan omistaa, mitä sillä saa tehdä ja miten kuluttajien oikeutta hallita heihin kytkeytyvää ja heidän synnyttämäänsä dataa tulisi hahmottaa ja tukea nykyistä paremmin.
Jos aloitetaan ajankohtaisilla kysymyksillä. Euroopan komissio julkaisi syyskuun alussa listan digimarkkinasäädöksen alaista portinvartijayrityksistä ja heidän palveluistaan. Miten merkittävänä näet tämän askeleen ja yllättikö siinä uutisessa mikä?
Beata:
Joo, kiitos kysymyksestä. Koko säädös tulee siitä, että kilpailuoikeudellisia keissejä on tullut vaikka kuinka monta ja ne ovat kohdistuneet eri portinvartijoihin. On huomattu, että kilpailuoikeus ei jokin pure isoihin alustoihin. Olisi hyvä kehittää erillisen sääntely niille just sellaisiin velvollisuuksiin. Vähän korkeampia vaatimuksia, mitä voi tehdä ja mitä ei.
Tämä on ollut varmaan silloin Googlen keissin aikana. Se vei tosi monta vuotta. Huomaan, että tämä on vähän liian pitkä prosessi. Pitäisi kehittää jotain, joka puree ex-ante, etukäteen. En ole yllättynyt. Tämä on ollut tulossa, mutta kesti jonkin aikaa ennen kuin säädöksen saa toimimaan ja tuli voimaan. Nyt portinvartijoita on nimitetty. Me tiedämme, että niitä on kuusi tällä hetkellä. Nämä tarjoavat ydinalustapalveluita. Niitä on niin erilaisia. En ole yllättynyt, mutta mielestäni hyvä kehitys on aika nopeasti mennyt eteenpäin ja tullut käyttöön. Tämä on hyvä kehitys sillä lailla.
On poliittinenkin kysymys. Siinä on mukana ei ole yhtään eurooppalaista alustaa. Varmaan syystäkin, koska niillä ei ole niin paljon verkkokäyttäjiä kuin erilaisia portinvartijoiden määritelmiä. Kuinka monta käyttäjää pitää olla ja liikevaihto. Onko se 45 miljoonaa verkkokäyttäjää? Ei ne eurooppalaiset alustat täytä niitä kriteereitä ainakin vielä. Katsotaan sitten myöhemmin.
Matti:
Niin kuin puhut keisseistä tuossa, niin tarkoitat varmaankin oikeustapauksia, joita on ollut Euroopassa näiden monopolivaltaa vastaan?
Beata:
Kyllä.
Matti:
Siitähän käytiin jonkun verran keskustelua, että pitäisikö vaikka Gmailin olla siinä tai Microsoftin Outlookin, tämän sähköpostiohjelman. Oliko joku Samsungin nettiselain ja muuta. Näetkö kuitenkin, että tämä lista näistä, kun siinä oli muutama yhtiö ja heidän parisenkymmentä palvelua, jos muistan oikein, että tämä oli suunnilleen oikein mitoitettu.
Beata:
Joo, siis siinä on nyt nimitetty niitä 6 ja 22 niitä ydinalustapalveluja, mutta komissio on todennut, että vaikka Gmail, Outlook ja Samsung internet browser auttavat niitä digimarkkinasäädöksen mukaiset portinvartijan raja-arvot. Alphabet, Microsoft ja Samsung, niiden omistajat esittivät riittävästi perusteluja siihen, ettei näillä palveluja voida pitää portinvartijoina. Sillä lailla ne esittivät niitä hyviä perusteluja, miksi niitä.
Siinä DMA:lla digimarkkinasäädöksessä on mahdollisuus portinvartijoille kiistää tätä, ettei ne olekaan portinvartijoita. Se ei ole vain sellainen määritelmä, joka on tosi jäykkä. Siinä on mahdollisuus kyllä kiistää sitä.
Sen lisäksi myös komissio on käynnistänyt niitä markkinatutkimuksia, koska digimarkkinasäädöksessä on myös annettu komissiolle mahdollisuus käynnistää sellaisia markkinatutkimuksia, jos haluaa arvioida tarkemmin.
Siinä on Microsoftin ja Applen väitteitä, joiden mukaan seuraavia ydinalustapalveluja ei voida pitää portinvartijoina, vaikka ne täyttävät niitä kynnysarvoja.
Joskus on tarpeellista myös käynnistää niitä markkinatutkimuksia, mutta myös myöhemmin komissio voi nimittää juuri niitä uusia portinvartijoita. Voi olla, että jotkut portinvartijoista eivät täytä enää kriteereitä. Ne ovat semmoisia joustavia, että niitä pitää tarkistaa silloin tällöin.
Matti:
Tämä on tosi mielenkiintoista, että tämä ei tosiaan ole kysymys siitä, että nyt saadaan lainsäädäntö valmiiksi ja asiat jää paikoilleen, vaan nimenomaan siitä, että näitä voidaan muuttaa. Vaikka on näitä numeerisia kriteereitä käyttäjämääristä ja muista, niin siinä on myös tätä komissioharkintaa mukana.
Ehkä vielä voisin tarttua jatkokysymyksellä tuohon, kun toit esiin sen, että nämä ovat kaikki amerikkalaisia. TikTokilla on nyt tämä kiinalaistaustaa, mutta näetkö, että tässä oli jotain tällaista geopolitiikkaa myös taustalla vai oliko se ehkä enemmän sitä, että nämä suurimmat yhtiöt nyt ei ole Euroopasta?
Beata:
Joo, siis olen sitä mieltä, että ylipäätään kilpailuoikeus ja nämä uudet dataan liittyvät sääntelyt, niin ne ovat tosi paljon poliittisia, kun mietitään myös niitä valintoja, että nämä ovat kompromisseja myös poliittisia kompromisseja. Kuinka paljon teidän hankkeessa, jos siitä käsittelet, miten paljon se lobbaus on vaikuttanut noihin valintoihin, että todellakin olen sitä mieltä, että se on aika paljonkin poliittinen kysymys.
Kun mietitään vaikka, miten Amerikassa ja Kiinassa ja Euroopassa on vähän erilaisia näkökulmia siitä, miten sitä dataa halutaan käyttää, että halutaan, minkälaisiin vaikka ihmisoikeuksien otetaan huomioon ja kuinka paljon, missä se raja menee, kuinka kaupallista se on, annetaanko ihmisille enemmän itsemääräämisoikeuttaa vai vähemmän.
Mielestäni se on poliittinen. Siitä on myös Anu Bradford kirjoittamassa uudessa kirjassa. Siinä on sellainen taistelu, että Kiina Eurooppaan ja USA. Onko se Digital Empires, se uusi kirja, joka just tuli mun mielestä ulos. Sillä lailla tämä on poliittista mielestäni aika paljon. Ja sitten tietysti, keitä siellä tekee niitä päätöksiä, siihenkin vaikuttaa, että mitä ne haluaa edistää ja missä puolueesta ne tulee ja minkälainen agenda niillä on. Kyllä sitä huomaa, kun vaikka tapaa lobbareita, että niillä on tietty agendaa ja vaikutus ja sillä lailla. Mä oon itse sitä mieltä, että kyllä suurin osin on myös poliittista.
Matti:
Joo, kuulostaa ihan tutulta. Täytyy ottaa Anu Bradfordin kirja itsellekin lukulistalle. Hänen Brussels Effect-kirjahan oli ihan valtava hitti ja erittäin hyvä kirja myös. En ole tätä uutta nyt lukenutkaan itse.
Mennään sitten vielä tähän taustalla olevaan digimarkkinasäädökseen. Miten itse arvioisit, että miten kunniahimoinen se oli tai pidätkö sitä vesitettynä kompromissina tai jotain siltä väliltä kenties?
Beata:
Oon itse ollut jossain konferenssissa, missä oli just sen komission työntekijä, joka sanoi, kun meitä puhututti just se suostumus, että tämä ei oikein toimi.
Matti:
Mitä tarkoitat suostumuksella?
Beata:
Suostumus, että sille vaikka otetaan mukaan, siis että verkkokäyttäjä päättää, että suostuko siihen palveluun ja mitä se sitten kerää. Ei oikein lue niitä ehtoja, mutta yleensä painetaan se nappi. Suostumus edelleen siellä, että se on yksi laillista perusteista siihen datan vaikka keräämiseen tai palvelun käyttämiseen. Tähän asti ei ollut mitään parempaa, eikä on etsittykään mitään parempaa.
En ole ihan varma, mutta olen kuullut, että tämä myös tulee lobbauksesta. Isot firmat ovat lobbanneet sen puolesta, että taas suostumus edelleen, vaikka se tulee tietosuoja-asetuksesta, mutta sitä edelleen käytettäisiin. Sitä ei ole kyseenalaistettu, että tavallaan kenellä on sitten se vastuu, että tavallaan annetaan sen verkkokäyttäjälle vastuu siihen, että hän päättää, että haluaa antaa tätä dataa tuohon tarkoitukseen ja sitten johonkin muuhun tarkoituksen, kun sitä voi yhdistää eri muuhun vanhan dataan jostain ja saada uutta tietoa. Tavallaan se suostumus edelleen siellä ja se on myös sellainen kompromissi, että sitä käytetään edelleen digimarkkinasäädöksessä vaikka siihen datakeräämiseen. Periaatteessa ei ole mitään uutta etsittykään ja se antaa mielestäni edelleen sitä valtaa.
Se edelleen on vallan asymmetriaa on olemassa. Se ei edistä, siinä mielestäni on yksi iso ongelma se suostumus sillä lailla. Ainakin se suostumus, voi miettiä sitä, on sellainen kiinnostava kohteena tässä tapauksessa, että se on edelleen siellä.
Matti:
Niin eli olet sitä mieltä, että olisi pitänyt kategorisemmin kieltää vaikkapa datan hyödyntäminen sitten johonkin datan yhdistelyn johonkin muuhun sen sijaan, että sälytetään kuluttajille se vastuu siitä päätöksestä?
Beata:
Niin siis tämäkin on valintakysymys, koska kenelle se vastuu annetaan? Onko se sitten vastuu just käyttäjällä, onko se vastuu semmoinen joku sillä yrityksellä vai onko se vastuu sitten vaikka valtiolla tai kenellä tai EU:lla.
Että, sekin on valintakysymys, että arvokysymys myös, kuka on vastuussa siitä, että kun mietitään käyttäjää, onko niillä riittävä semmoinen tieto, lukeeko niitä ehtoja. Ja myös puhuttiin semmoisesta käyttäytymisestä, että ihmiset kun ne ajattelee joskus vähän niinku laiskoja tai ne kohtaa semmoisia vääristymiä, että silleen niinku semmoisia heuristics ja biases, ne eivät aina ajattele, vaikka kun mietitään semmoisista privacy paradoxia eli yksityisyyden paradoksia, niin silleen, että vaikka me tiedetään, että tavallaan jos mä haluan nähdä jotain niinku koiranpentujen kuvia, mä tiedän, että kun mä painan sitä suostumuspainiketta, niin se tarkoittaa siitä, että mä annan mun dataa, mutta jotenkin ehkä siinä tapauksessa mä niin kovasti haluan nähdä niitä koiranpentujen kuvia, että mä en ajattele sitä, että jossain määrin me ollaan tosi herkkiä, mihin meidän data menee, mutta jossain määrin me painetaan sitä nappia vaan johonkin, mä en tiedä onks se joku juorusivusto tai jotain muuta, että se on vähän hassu, miten niinku jossain tapauksessa ihmiset ovat tosi tarkkoja ja jossain niinku ei ajattele olenkaan, mutta tämä liittyy myös siihen käyttäytymiseen, että online on jotenkin helpompaa käyttää ja myös niinku jotenkin ohjata ihmisiä käyttäytymään ehkä niiden arvojen vastaiseksi, että mä oon siitä mieltä, että sitä pitää ottaa huomioon just erilaisissa säädöksissä ja myös kilpailuoikeudessa miltei, että ihmiset eivät ole aina rationaalisia, varsinkin muista online on tosi, niitä voi herkästi ohjata erilaisiin käyttäytymisiin.
Matti:
Joo ja kyllähän siinä itse kuullekin tulee helposti sellainen väsymys, että jos joku sivusto kysyy, että no sallitko näitten evästeiden tallentamiseen ja sit jos ei salli, niin pitää käydä erikseen klikkaamassa niitä, no ei tätä ja tätä ja tätä, että onko aina aikaa käyttää sitä puolta minuuttia siihen joka ikiselle sivustolla, niin se kai tässä on se mikä sitten väsyttää ihmiset, jotka muuten saattaisivatkin olla huolissaan oman datansa käytöstä.
Beata:
Joo sitä käytetään tavallaan hyväksi, että sekin on ongelma, että ne isot yritykset, niillä on semmoisia psykologeja, jotka voi suunnitella niitä erilaisia, vaikka niitä niin sanottuja pimeitä kaavioita, että dark patterns, että miten saa ihmisiä klikkaamaan tai ostamaan enemmän tai niin edelleen, niitä kyllä niin sanallaan, jonkin verran sitä mainitaan myös siinä digimarkkinasäädöksessä tai digipalvelusäädöksessä, mutta tavallaan se on just se itsemääräämisoikeus, että tavallaan me emme ole tietoisia siitä, mitä meille tapahtuu, että me ei edes tiedä, että meitä ohjataan, emme tiedä, että se suostumus niinku tavallaan tarkoittaa siitä, että me vaan näemme tätä sivustoa, että sitä dataa käytetään myöhemmin, että emme ole tietoisia, mihin se menee ja se on vähän semmoista.
Kun puhutaan sitä läpinäkyvyydestä, yksi noista kysymyksistä oli siitä, että se on just siitä, että lisätään vähän siitä, miten ne toimii ja mitä se tarkoittaa, että pitäisi ehkä olla enemmän semmoisia, mä en tiedä, bannereita tai selityksiä, mutta onko ihmisillä semmoisia kapasiteettia lukea ja tiedustella ja mun mielestä osa verkkokäyttäjistä haluaa olla vähän tietoisempia, että sillä on tilaa semmoiselle, että kehittäisiin vähän itse, semmoisia vähän itsenäisempiä käyttäjiä, mutta kaikki eivät tietenkään jaksa ja halua, että kysymys on, että onko se oikeasti loppujen lopuksi hyvä, että annetaan käyttäjille sitä itsemääräämisoikeutta ja jos on, niin miten sitä suunnitellaan, koska ei ole semmoista olemasta semmoista jotain turvaa tai jotain suojaa, että jos en ole semmoinen tietoinen ja on väsynyt, niin ei ole mitään semmoista tavallaan semmoista tasoa, missä niinku mikä niinku suojaisi meitä, että on semmoinen minimi, että sitä ei oo. Mutta se kaikki annetaan, se valta annetaan, se tuntuu, että annetaan käyttäjille, mutta loppujen lopuksi ne vaan niinku tekee mitä isot yritykset toivoo.
Ei se aina tietenkään ole, että myös tätä pitää myös korostaa, että on myös palveluita, jotka kyllä tarjoavat sitä parempaa yksityisyyttä ja että se ei ole aina case tässä tapauksessa, että se yksityisyys on, että sitä käytetään jotenkin väärin, väärin käytetään, mutta kaikki alustat, eivät ole pahoja, eikä mä sanoa, että kaikki ne isotkaan ovat, mutta tavallaan niillä on mahdollisuus just suunnitella niitä palveluja niin, että ne voi saada enemmän irti noista sitä datasta ja myös siitä käyttäjien käyttäytymisestä.
Matti:
Joo, tästä me puhuttiin aikaisemmassa jaksossa Anu Koivusen kanssa myös, että miten nämä isoimmat firmat, ne voi myös helpommin olla välittämättä niistä säännöistä, että tavallaan ne semmoset sanktiomekanismit on ollut aika heikkoja. Tästähän tuli myös SITRA:lta tosi kiinnostava raportti, jossa he katsoivat tätä, että mihin tämä data niinku netistä sitten myydään ja miten sitä yhdistellään ja miten vaikka kivijalkakaupasta se elektroniikkaa ostaessa kanta-asiakasohjelman kautta yhdistetään sitten siihen verkkoselaindataan ja muuhun, että kyllä siellä helposti aika pieneksi ihminen tuntee itsensä siinä viidakossa.
VÄLIJINGLE
No kun on ollut tässä näistä evästeistä puhetta, jotka tämän GDPR-tietosuoja-asetuksen myötä tuli meidän kaikkien elämäämme, niin olet myös tästä GDPR:stä kirjoittanut, niin miten merkittävänä tämmöisenä askeleena näet tämän vuoden 2016 GDPR:n Euroopan unionin tulossa tähän globaaliin datasääntelyyn tämmöiseksi toimijaksi?
Beata:
Joo siis tietosuoja-asetus on ollut tosi tärkeä sillä lailla, että se asetti semmoisen standardin ei vain Eurooppaan, vaan myös muille. Esimerkiksi amerikkalaisten firmojen, jotka tulevat Eurooppaan, niin ne pitää noudattaa siitä tietosuoja-asetusta ja kaikkien, että siitä tuli semmoinen niin kuin Brussels effect, että tavallaan ainakin sen tietosuoja-asetuksen puolesta, että siitä tuli semmoinen standardi. Ja mä uskon, että se digipalvelusäädöksestäkin, digimarkkinasäädöksestäkin tulee semmoinen standardi, että nämä kaikki data governance-säännökset on semmoisia tosi tärkeitä, että niistä varmaan tehdään samanlaisia tai kopioidaan tai otetaan huomioon eri maissa.
No sitä siis GTPRistä, kun puhuu, niin sitten mä palaan siihen suostumukseen, että se on edelleen siellä, että se ilmeisesti semmoinen idea, joka on tepsi ja sitä käytetään siinä myös siinä digimarkkinasäädöksessä edelleen ja me itse asiassa mietittiin, että siinä on vaikka se datakerääminen on sallittu, siis ei sallita sitä datan yhdistämistä, esimerkiksi jos mä oon Facebookissa ja siitä kerätään dataa ja sitten Facebook voi kerätä myös dataa sitten, kun mä käyn jossain kolmannen puolen sivustoissa ja Facebook voihan yhdistää niitä, mutta vaan jos annan suostumuksen. Tämä on muuttunut silleen, että jos annan suostumuksen, että edelleen se suostumus on siellä, että tavallaan se on mun valinta, että annaks mä sen suostumuksen vai ei, mutta sitä oli siis keissi Saksassa ja nyt Euroopan tuomioistuimessa on ollut myös keissi, että ei saa yhdistää, mutta silti saa yhdistää, jos antaa suostumuksen, että se suostumus on edelleen siellä.
No siis GDPR:llä ja digimarkkinasäädöksessä on vähän eri tavoitteet myös, että tavallaan sanotaan, että se GDPR voi rajoittaa sitä datan käyttöä ja asettaa sellaisia velvollisuuksia, mutta siis digimarkkinasäädös enemmän mahdollistaa, mutta se tuo noille portinvartijoille velvollisuuksia, että miten sitä dataa tulee suojata tai siis miten sitä tulee kerätä, että sellaisia velvollisuuksia ja joo.
Matti:
Joo, tässä kun tuli toiseen kertaan nyt jo tämä Anu Bradfordin erinomainen Brussels Effect-kirja, niin siitä ehkä vielä kuulijoille, että täällä tarkoitetaan tosiaan tätä, että Euroopan unionista tulevat ideat niin leviää sitten ympäri maailmaa ja tämä GDPR on ollut nimenomaan tästä erinomainen esimerkki.
Olet puhunut kanssa aiemmin näistä GDPR:n ja DMA-digimarkkinasäädöksen välisistä ristiriidoista, niin haluatko avata tätä vielä vähän tarkemmin?
Beata:
Joo, siis on myös mahdollista, että siis on mahdollisia jännitteitä DMA:n ja GDPR:n välillä, että vaikka niillä on niitä yhtäläisyyksiä, niin esimerkiksi ne vähän niin kuin käsittelevät eri tavalla niitä tietojen, sitä tietojen siirrettävyyttä tai DMA määrä, että portinvartijat varmistavat loppukäyttäjien henkilötietojen suojaamisen asiamukaisin keinoin, kuten henkilötietojen anonymisoinnilla ja tämä sanoisi, että meitä on juuri kysymään, kuka määrittelee sitä anonymisointia.
Yksi mahdollisista jännitteistä DMA:n ja GDPRn välillä on vaikka se tietojen siirrettävyys, että mulla olisi vaikka mahdollisuus ottaa sitä dataa, joka koskee minua, siitä henkilötietoa, henkilökohtaista dataa, niin ja siirtää sen eri palveluun. Että ne on vähän niin kuin erilailla säännelty siellä GDPR:ssä ja DMA:ssa ja vaikka DMA, että sitä siirrettävyyttä koskevaa osuus täydentää ja kaataa sitä, mitä GDPR:ssä jo säädetään. Siellä on semmoisia vähän niin kuin erilaisia kuin samanlaisiin käsityksiin.
Joo, mutta sitten mielestäni just se suostumus on sillä tosi tärkeä, että DMA silti vahvistaa suurelta osin se suostumuksen merkityksen, niin kuin se ymmärretään siellä GDPR:ssä.
Matti:
Joo, kuulostaa siltä, että jos tämmöisiä ristiriitoja kerran on, niin tästä tulee varmaan hyvää liiketoimintaa sitten joillekin juristeille, kun näitä lähdetään ratkomaan, että kumpi nyt menee kumman ohi. Vai miten näet, että miten nämä ristiriidat sitten käytännössä ratkeavat? Meneekö ne oikeusistuimien kautta sitten käytännössä?
Beata:
No siis sellaisia on jo ollut, kun puhutaan sen Facebookin tapauksesta, että se on edelleen sinne Euroopan tuomioistuimeen, niin sillä lailla se oli semmoinen ennakkokysymys yhdestä saksalaisesta tuomioistumesta. Juuri siitä, että kun puhutaan sitä datan keräämisestä, niin siinä oli ensiksi tutkittu, siis Saksan kilpailuvirasto tutkinut tätä tapausta. Ja sitten se eteni eri, se meni eri instituutioihin. Siinä oli lopussa kysymys siitä, kenen vastuulla on tämä ongelma. Onko se kilpailuoikeuden ongelma vai onko se tietosuoja-asetuksen liittyvä ongelma? Ja voiko juuri Saksan kilpailuvirasto tutkia tietosuojaan liittyviä ongelmia, että kenen vastuussa se on? Ja se oli vielä siitä, että se oli Saksassa, mutta Euroopassa Facebookin pääpaikka on Irlannissa, niin kenen vastuussa se on?
Voiko se tutkia siitä kilpailuoikeudellisena ongelmana, että siitä on ollut? Todellakin voi. Ja sitten näitä tulee mielestäni enemmän myös DMA:n ja GDPR:n miten ne yhteensä pelaavat. Ja niitä tulee enemmän ja enemmän, koska on sellaisia vaikka ne pimeät kaavat, esimerkiksi niistä on sääntely digipalvelusäädöksessä, mutta niitä myös mainitaan siellä digimarkkinasäädöksessä ja sitten voi miettiä jopa kuluttajaoikeus voi niitä tutkia ja miksi ei kilpailuoikeus?
Että voi olla, että nyt tulee enemmän niitä työkaluja kuin tarvitsee. Ja mä en tiedä, kun mietin vaikka sitä datan keräämistä, niin siinäkin voi olla, että jos jotain menee pieleen, jos haluaa saada vaikka korvausta siitä, vahinkokorvausta, niin sitä voi itseasiassa hakea monen säännöksen perusteella. Että voi kautta sitä tekoälysäädöstä, voi kautta sitä digimarkkinasäädöstä, kilpailuoikeutta, kaikenlaisia asioita. Siinä on monta vaihtoehtoa, että niitä voi olla ongelmana se, että niitä on niin monta eri vaihtoehtoa.
Tietysti pitää miettiä jo mikä on paras vaihtoehto tässä yhdessä tietyissä tapauksissa, että mikä on paras. Mutta ehkä loppujen lopuksi on parempaa, että on vaihtoehtoja ja niitä voi miettiä ja punnita.
Mikä on sitten se juristin rooli? Se liittyy myös varmaan siihen tekoälyyn ja mitä se siellä korvaa. Mutta tässä tapauksessa just, että mikä on se oikea säädös siihen tapaukseen, on aika hyvä.
Matti:
Tämä on tosi kiinnostavaa myös tällaista politiikan uutisoinnin näkökulmasta, että miten tärkeää tässä on. Monesti politiikan uutisointi vähän loppuu siihen, kun jostain laista päästään yksimielisyyteen. Mutta sitten, että tämmöiset koko Eurooppaa koskevat isot uudistukset niin, että miten siellä onkin sitten paljon eri EU-oikeuden haaroja, jotka voi olla ristiriidassa toistensa kanssa. Ja miten sitten just vaikka mitä irlantilaiset tuomioistuimet sattuu päättämään, niin siellä voikin olla vaikutusta meihin Suomessa. Ja näähän käyttää nämä isot teknologian firmat hyvin isoja summia sitten myös maailman parhaiden juristien palkkaamiseen myöskin.
Beata:
Joo, siinä on varmaan, kun niillä on hyviä juristejakin, että voi olla just, niillä voi olla hyviä puolustusmekanismeja, että ne on tosi tehokkaita.
Mutta kyllä niillä on myös siihen oikeus, että ne voi puolustaa itseään asiassa, koska voi olla niin, validejakin pointteja. Ja sitten tietysti pitää ottaa myös huomioon se, että ne on innovoineet, keksineet uusia palveluita, parantaneet niitä, laittaneet rahaa siihen. Ja niilläkin on oikeus vähän, kun miettii sitä, että kehittää ja saada rahaa siitä. Ja siitäkin vähän pitää punnita, että minkälainen vaikutus se on markkinoihin siihen innovoinnin kanssa, sellaisella säädöksellä. Että voiko se myös olla negatiivinen vaikutus.
Puhuttiin siitä, että onko tämä mahdollista, että kaikki amerikkalaiset firmat lähtevätkin Euroopasta pois. Ja miten me sitten pärjäämme, kehitämmekö uusia. Ja joo, että sekin on mahdollisuus sille, että se voi olla negatiivinen vaikutus loppujen lopuksi.
Matti:
Joo, no se on toki tärkeä oikeusvaltioperiaate, että kaikilla on oikeus puolustaa itseään. Ja se kai tässä on se yksi iso juttu, että kun ollaan nyt monella tapaa uudenlaisessa tilanteessa tämän datakapitalismin kanssa, tai millä nimellä sitä haluaa kutsua. Että ollaan sitten aika perimmäisten kysymysten äärellä, että miten vaikka taloudellisen lisäarvon pitäisi jakautua ja millä säännöillä. Ja siitä kaikesta kai tässä myös sitten taustalla kiistellään, vaikka se sitten käytännössä näkyy yksittäisistä direktiiveistä ja niiden tulkinnoista käytävissä keskusteluissa.
No yksi asia, mistä olet puhunut tähän liittyen julkisuudessa on tämä, että käyttäjien itsemääräämisoikeutta ja läpinäkyvyyttä pitäisi lisätä. Ja olet ehkä jonkun verran tässä jo sivunnutkin näitä teemoja, mutta haluatko vielä tarkentaa, että mitä tarkoitat näillä asioilla?
Beata:
Joo, tämä liittyy siis ylipäätään siihen datan keräämiseen ja mihin sitä dataa menee. Kun mietin vaikka semmoista tuotetta, joka tulee sanotaan Puolesta Suomeen, että yleensä siinä paketissa lukee, että siinä on sisältänyt tätä ja tätä, että se tuli Puolastakin.
Mutta tietysti kun dataa paketoidaan uudelleen tai yhdistetään, ei sitä tule mitään, ei ole vielä mitään määritelmiä tai mitään vaatimuksia, että pitää jotenkin kertoa, että mistä se koostuu, mitä sille tehty ja niin edelleen, että tavallaan siinä ehkä voisi olla myös semmoinen tieto, että se sisältää jotain herkkäluontoista tietoa.
Mielestäni siinä on myös ongelma se data yhdistämisessä, että joskus kun yhdistetään dataa, voi saada herkkäluonteista, sillä vaan, että yhdistää kaksi eri dataa. Sitten vaikka, että mä olen käynyt jossain, sanotaan, jossain laihtustussivustollaa ja sitten yhtäkkiä ostin tosi paljon suklaata ja Facebook-tietä siitä, että sitten vaikka, että mulla on jotain ongelmia pysyä siellä, tai sitten jos mä olen käynyt vaikka deittailusivustoilla ja se on tarkoitettu samalle sukupuolelle ja sitten mä olen ollut jossain, mä en tiedä, Facebookin sivustoissa jostain, niin sekin data on jo heikkoluonteista.
Kuinka paljon oikeasti voi saada tavallaan tätä tietoa, kun jotkut tiedot on aika sellaisia harvinaisia, että ne on tosi harvinaisia, voi jopa identifioida, kuka se on. Että vaikka anonymisoidaan dataa, joskus se on niin jotenkin harvinaista tai jotenkin herkkäluonteista, että sitä kyllä loppujen lopuksi voi sanoa, keitä tässä on.
Että mun mielestä on jonkinlainen vaatimus sanoa, että mistä se uusi data koostuu ja onko se herkkäluonteista ja sitten se herkkäluonteiselle antaisi jotenkin enemmän vaatimuksia tai jotain suojaa. Sillä lailla, että se on vähän niin kuin tuote, joka tuli jostain, mutta sitä ei voi kauttaan, vaan tietysti on GDPR ja se kyllä suojaa jonkin verran, mutta tavallaan se ei suojaa sellaista tietoa, joka tulee datan yhdistämisessä.
Mä en tiedä, mikä se on suomeksi, mutta englanniksi se on interferences, että sitä se ei suojaa, se tietosuoja-asetus, että tavallaan sillä saisi aika paljon sellaista uutta tietoa, joka voi olla vaikka, jos sitä myy, voi olla aika hyvää ja sitä voi jotenkin saada paljon uutta. Siinä on varmaan se voima, että datan yhdistämällä, mä sanoisin, että uudelleen paketointiin, vaan sillä saa aika paljon.
Matti:
Joo, kiinnostavasti tulee mieleen tuosta. Jotkut 30 vuotta sitten käydyt keskustelut, talouden globaalisaatio kiihtyi näistä valmistusmaamerkinnöistä, että miten ne alkoi menettää merkitystä kun syntynyt tämä kokoonpanoteollisuus. Että yksi osa autosta tuli jostain päin kaakkois-Aasiaa ja toinen keski-Euroopasta ja niin poispäin ja paljon yksinkertaisemmissakin tuotteissa, mutta datan osaltahan tämä menee paljon enemmän vielä mikrotasolle, että tämmöiset alkuperämerkinnät muuttuvat yhä hienojakoisemmaksi ja hankalemmaksi jossain määrin.
Beata:
Sitten se itsemääräämisoikeus, sitä näkyy siis ei vain digimarkkinasäädöksessä, mutta digipalvelusäädöksessä ja myös datasäädöksessä jonkin verran. Vaikka sillä datasäädöksessäkin on sellaista, että periaatteessa mä voin siirtää mun tiedot yhdestä pilvipalvelusta toiseen, ja sen palveluntarjoajan pitäisi mahdollistaa se.
Että niitä on ripotettu sinne tänne ja nämä ovat siis hyviä uusia edistyksiä, mutta minusta tuntuu, että niissä on vähän sellaiset vanhat, kun puhutaan suostumuksestaan, vähän sellaiset jämät, joka vähän jarruttaa tätä edistystä. Että se itsemääräämisoikeus, en tiedä voiko sitä itse asiassa kokonaan saada, onko sellainen verkkokäyttäjän täysautonomisuus edes mahdollinen. Mä en puhu täysautonomista, että tehdään mitä halutaan, koska se voi olla vähän ongelmallista, mutta tavallaan puhun sellaista riittävästä, että on läpinäkyvyyttä ja enemmän sellaisia keinoja, joilla voi, jos haluaa kontrolloida.
Jotain lisää mahdollisuuksia, jos haluaa kontrolloida enemmän. Sellainen default option voisi olla saatavilla, mutta myös, jos haluaa päättää enemmän. Ehkä jotain, mä en tiedä, onko se joku sovellus, joka antaa meille tietoa, että tuossa on voisi päättää tästä ja tästä ja tässä on säädöksiä, näitä on sulle ja niitä ehkä sellaista pitää kehittääkin.
Mutta se itsemääräämisoikeus, ei varmasti täysautonomia ole mahdollinen. Autonomia ei ole aina hyvä asia, että riippuu myös tapauksessa, mutta jonkin, joku taso on siitä, että katsotaan, mihin se kehittyy.
Kun miettii myös vaikka, mä en tiedä sitä kestävyyttä, kun mä haluaisin olla enemmän sellainen ympäristöystävällinen ihminen, mutta voi olla, että minulla ei ole niin paljon vaikutusta siihen, mitä ne alustat myy tai mitä ne mulle mainostaa vaikka. Vaikka kun miettii, että on jonkinlaista mahdollisuutta vaikka siihen sisältöön laittaa kommentteja, että tämä ei ole kiinnostavaa, vaikka Facebookissa tai Instagramissa tai missä vaan, että tämä ei ole kiinnostavaa. Mutta tavallaan siitä, että tämä ei ehkä ole relevantti minulle. Enemmän sellaista mahdollisuutta, että antaa ehkä palautetta siitä, että mitä näkee, kun tietysti profiloidaan ja räätälöidään tätä sisältöä, kun sitä miettii ja sitten ohjataan meitä jonkin verran.
Mutta meillä ei ole tietoa sitä, miten se menee. Että vähän antaa palautetta, että mä haluaisin, että räätälöidään vähän eri tavalla tai mä haluaisin tietää että mua ohjataan. Nyt on myös esimerkiksi digipalvelusäädöksestä sellaisia vaatimuksia, että pitää itse asiassa sanoa, että nyt tässä sinua ohjataan eli niin sanotusti nudging on tapahtumassa.
Että pitää olla kyllä niitä. Mun mielestä nämä on kaikki hyviä, miten sanoisin, hyviä uusia säännöksiä sillä tavalla, että jotain on tapahtumassa hyvään suuntaan. Hyvä, että niitä on. Tietysti niitä on puutteita, mutta jotain on tekeillä, että se onkin hyvä.
Matti:
Joo, ja osin tässä varmaan nähdään, kun niitä alkaa ihmisten arjessa näkyä myös, että pystytään käymään paremmin kriittistä keskustelua vähän niin kuin nyt ollaan totuttu useamman vuoden aikana näihin evästeisiin ja niin poispäin. Että miten nämä uudet suojamekanismit ja säännökset ja muut tulee vaikuttamaan.
Pakko nostaa vielä esiin tuossa, kun puhuit tästä datan yhdistelemisestä. Näitä deittisivustoesimerkki ja suklaat ja laihdutuslääkkeet ja muuta, että olet muistanut, että olet jossain tuonut esiin ajallisen ulottuvuuden, että eihän me nyt edes tiedetä, mitä kaikkea meidän datalla tulevaisuudessa voidaankaan sitten tehdä.
Haluatko tätä avata vielä jotenkin enemmän, miten tämä pitäisi vaikuttaa sääntelyyn vaikkapa? Vai oliko tuo oikeastaan tuossa, voidaan jättää tuo sivuunkin.
Beata:
Joo. Ainakin esimerkiksi, kun olen tutkinut tätä datasäädöstä, niin siinä on jonkinlaiset aikarajoitukset, että kuinka kauan sitä dataa voi sitten hyödyntää ja käyttää. Ja kun saa dataa jostain, niin kuinka kauan sitä voi käyttää, vaikka siinä on myös määritelmiä, että valtio voi pyytää yrityksestä jotain dataa, vaikka jos tulee joku pandemia tai joku tulva tai sellainen exceptional circumstances. Niin sitten siinä on myös aika rajoitteita, kuinka kauan sitä voi saada ja vaikka pitää myös laittaa, mihin tarkoituksena sitä käytetään ja siinä on myös määritelty, voiko sitä jakaa muiden julkisen sektorin palvelijoiden kanssa.
Mutta sitten joo, esimerkiksi siinä on jotain aikarajoitteita, että kuinka kauan sitä voi käyttää ja niin voi olla, että siitä tulee aika kiinnostava tieto jossain tulevaisuudessa. Tieteellisen tutkimuksen mun mielestä siinä on myös mahdollista, että sitä voi käyttää myös sitä dataa, joka valtio vaikka kerää yrityksestä, vaikka tieteelliseen tutkimukseen, mikä on kiinnostavaa.
Mutta joo, jotain, mutta mä en tiedä, onko sitä apua, että olisi joku aika, onko se realistista, että siinä on joku aikarajoite tai en osaa siihen vastata, että tämä on varmaan kiinnostava kysymys. Mutta sitten voi olla myös, että se riippuu sitä sopimuksesta ja mihin suostutaan.
Matti:
Niin ja sehän on nimenomaan hyvin poliittinen valinta ja tosiaan niin kuin toit esiin, niin me tutkijat, kun keräämme aineistoa, niin meidän täytyy erikseen perustella, jos sitä aiotaan säilyttää loputtomiin. Että se täytyy aika tarkkaan määritellä ja että jos näin päätetään, niin ihan hyvinhän kaikilla datalla voisi olla tämmöinen parasta ennen -päivä tai kaikilla datalla, mikä halutaan sellaisen piiriin.
No voisi vielä tässä kun lähestytään loppua, niin kysyisin, oletko kilpailuoikeuden tutkija, niin mitä potentiaalia kilpailuoikeudella voisi olla tämän datatalouden säätelyn kehittämiseen EU:ssa?
Beata:
Joo, mä oon sitä mieltä, että edelleen on tarvetta kilpailuoikeudelle. Tietysti nyt noille portinvartijoille on erillinen sääntely, mikä on hyvä, koska niillä on vähän eri liikevaihdot ja käyttäjien määrä ja niillä on vähän isompi vaikutus markkinoihin. Eli niillä on erillinen sääntely, mikä on niin kuin ex-ante että niiden pitää niin kuin etukäteen noudattaa niitä velvollisuuksia ja vaatimuksia, mutta mielestäni edelleen yritysten välissä on sopimuksia, on yrityskauppoja, voi olla vähän pienempiäkin. Ne voi olla myös määräävässä markkina-asemassa olevia yrityksiä, joka sitä dataa kerää ja niiden ei tarvitse niitä velvoitteita, niitä digimarkkinasäädöksen velvoitteita noudattaa, niin on edelleen niitä tapauksia tai yrittää saada pääsy dataan tai mikä kaikkea, mitä tulee vaan mieleen, että kyllä niitä keissejä mun mielestä edelleen tulee.
Mutta mitä tapahtuu nyt? Ja se on aika selkeä, että se kilpailuoikeus vähän niin kuin kokee sellaista revoluutioita, koska aikaisemmin se puhuttiin semmoisesta kuluttajan hyvinvoinnista, joka perustui siihen, että esimerkiksi se laskee silloin, kun on korkeampi hintaa tai laatu on huonompi tai vähemmän valintoja, mutta nykyään se voi ehkä laajentaa eri tavallaan tavoitteisiin. Niihin voi lisätä semmoisia, ei niin kuin hinnan perusteella, hinnan mukaan määrittyviä. Nyt se voi laajentaa semmoisen reiluuteen tai just kestävyyteen, että se vähän muuttuu se, mikä sen kilpailuoikeuden tavoite on.
Tästä keskustellaan tosi paljon, että voiko sitä muuttaa, mutta kyllä sitä nähdään ainakin noissa, kun puhutaan niistä digipalveluista, että tavallaan se hinta ei ole enää se, mikä määrittelee tätä kilpailua, vaan sillä on eri semmoisia kysymyksiä, että on just semmoinen reiluus. Sillä datalla maksetaan datasta vähän palveluilla tai en tiedä millä muilla, mutta siis tavallaan, että saadaan vaikka palveluja ilmaiseksi, mutta sitten esimerkiksi mainostajat maksaa siitä, että ne on siellä palvelussa mainostamassa. Se hinta ei ole enää se tärkein semmoinen kriteeri. Se kilpailuoikeus muuttuikin ja sen pitää muuttua sillä lailla, että se ei voi olla enää.
Onneksi kilpailuoikeus on semmoinen, että vaikka mun mielestä ne säännökset eivät muutu, niin varmaan heti, mutta on siellä se käytäntö, että niitä keissejä, tapauksia ja niitä tulee uusia ja ne myös muotoilee tätä kilpailuoikeutta, että miten ymmärretään jotain.
Voin vaikka miettiä uusia tapoja, millä esimerkiksi yritys voi väärinkäyttää sitä markkina-asemaa ja niin edelleen, että sillä lailla sitä voi muotoilla vähän. Uskon, että näin on tapahtumassa nyt, kun aika moni yritys on siellä verkossa, tai myös verkossa, ei vaan fyysisesti.
Matti:
Eikö tässä ole ollut semmoinen kehityskulku, että nimenomaan Yhdysvalloissa lähdettiin tätä kilpailuoikeusajattelua tai se alkoi muuttua siellä, että kun pitkään oli monta vuosikymmentä ollut nimenomaan semmoinen, että jos joku myy halvalla, niin se on ok riippumatta siitä, että minkälaista rakenteellista valtaa tai mitä termiä nyt haluakaan käyttää, niin tällä yrityksellä on. Sitten herättiin just siihen, että Amazon saattaa myydä hyvin halvalla tuotteita, mutta se voi silti olla pitkällä aikavälillä ongelma, kun se monopolisoi ne markkinat.
Miten näet tämän Yhdysvaltojen ja EU:n suhteen, kun meillä aiemmassa jaksossa esim. Levi Saari puhui siitä, että miten Yhdysvalloissa on enemmän tämän oikeudenkäyntiä ja kilpailuoikeuden kautta ehkä lähestytty, ja Euroopan unionissa sitten on ollut omanlaisensa lähestymistapa näiden direktiivipakettien kautta, niin miten vertailisit näitä lähestymistapoja?
Beata:
No vähän niinku, taas, niitä poliittisia valintoja kanssa sanoisin, että mikä sopii siihen omaan kulttuuriin, ja tietysti siellä USA:ssa aika paljon käydään tuomioistuimessa ja riidellään ja niin edelleen, että se on vähän niinku eri ehkä oikeuskulttuurikin, mutta sanoisin, että se on joku tietty valinta. Mutta kyllä mun mielestä ne jonkin verran pelaa yhteen, että kyllä ne vaikuttaa toisiin, että mä oon kuullut, että ne eurooppalaiset valinnatkin, ne säädökset ja sit ne tapaukset, ne on kyllä vaikuttaneet siihen, että se USA on vähän tiukempi noiden portinvartijoiden kanssa.
Silläkin oli, mä muistan kun aloitin oman tutkimuksen siihen väikkäriin siihen Google-tapausta, niin se oli myös USA:ssa, mutta sitä ei sitten, ei tullut sakkoja eikä muuta.
Matti:
Voitko vielä hyvin konkreettisesti sanoa, että mitkä ne on ne asiat, mitä kilpailuoikeudella voidaan niinku Euroopassa saavuttaa? Ne on kuitenkin yhdysvaltalaisia firmoja suuri osa ja täällähän on nähty näitä isoja sakkoja, mitä EU:ssakin on langetettu, että onko se nimenomaan näiden sakkojen kautta vai onko jotain muuta isoa potentiaalia, mitä kilpailuoikeuden keinoin Euroopassa nimenomaan voitaisiin saada?
Beata:
Siinä on myös sellainen vähän mainio vaikutus mun mielestä.
Matti:
Mainevaikutus?
Beata:
Joo, että sillä lailla kun jo käsitellään tai jos komissio antaa semmoisen statement of objections, että se huomaa, että siellä on jotain väärin. Siinä on myös jo maine, siis tavallaan semmoinen kysymys, että sillä lailla voi olla, ei aina, joskus ne tekee semmoisia sovintoja, commitments, että ne firmat suostuu tekemään jotain muutoksia sillä lailla, että ei sit saa sakkoja.
Mun mielestä siinä on sellainen mainevaikutus, mutta tietysti, jos aika vakavia rikkomuksen, niin niistä tulee sakkoja ja se on vaikka määräävän markkina-aseman väärinkäyttö tai joku sopimus, joka on kartelli niille, että sillä lailla.
Mutta myös sillä, että tutkitaan, se on jo vähän sillä tavalla, että kun nykyään aika paljon lehdistöissä artikkeleista, siis aikaisemmin muun muassa ei ollut niin paljon noista portinvartijoista ja kartelleista ja digipalveluista ja kilpailuoikeudesta ei ollut niin paljon, kun nykyään niistä kirjoitetaan tosi paljon, että siihen on varmaan myös vaikutus, jos joku siis aloitetaan edes tutkinta, niin sitä on heti otsikoita. Se on myös mun mielestä aika iso sellainen vaikutus, että tutkitaan.
Matti:
Joo, kyllähän nyt erityisesti kuluttajamarkkinoilla toimivat yritykset on nykyään maineensa kanssa herkempiä monesti.
Eli nyt tähän loppuun voisin vielä kysyä, että kun tässä Euroopan unionissa on nyt maalissa nämä isot direktiivipaketit tai lähes maalissa ainakin, niin miten näet itse alan tutkijana tämän alan sääntelyn tulevaisuuden Euroopan unionissa? Mitä voidaan odottaa lähivuosina tai mitä pitäisi tehdä mahdollisesti?
Beata:
Joo, mä uskon tietysti käytännön kautta nähdä, miten nämä portinvartijoiden vaatimukset oikeasti toimivat ja määritelläänkö uusia ja lisätäänkö niitä ydinalustapalveluita lisää. Tietysti lisätään, koska nämä palvelut kehittyvät koko ajan.
Sitten me nähdään erilaisia tapauksia. Mä uskon, että tulee lisää sääntelyä varmaan. En tiedä, mun mielestä se voi vanhentua aika nopeasti, että 10–15 vuoden päästä tarvitaan jotain uutta.
Sanoisin jo parempaa, että on jotain, kun ei olisi mitään, että sillä lailla ehkä ajattelen itse. Ja siihen, mihin ne uudet data governance-sääntelyt eivät pure, niin kyllä se kilpailuoikeus edelleen on sellainen yksi mainio keino puuttua niihin yrityksiin käyttäytymisiin sillä lailla. Mutta aikanaan nähdään vaan, että miten nämä toimivat. Nyt on vielä se datasäädös tulossa. Se ei ole vielä voimassa. Sekin on mun mielestä tosi kiinnostavaa, että mikä se data on, että onko se Internet of Things vai onko se laajempi.
Itse asiassa mun mielestä tapahtuu semmoinen, sitä näkyy vähän digimarkkinasäädöksessä ja datasäädöksessä ja siinä digital governance -actissa, että ”data is commons”, että data on semmoinen joku yhteinen hyödyke. Ja siihen ehkä mennään, että se on muuttumassa, että se ei ole enää jonkin omistama, että se on oikeasti semmoinen commodity, semmoinen jonkun omistama hyödyke, että joku voi omistaa sitä enemmän, että sitä voi hyödyntää, että se on semmoinen kaikkien. Mutta siis ongelma on se, että miten sitä tavallaan hallinnoidaan, että miten sitä dataa jaetaan, että se ei kuulu kenellekään, mutta sitä voi käyttää. Ehkä mielestäni mennään siihen suuntaan, että ei ole semmoinen hyödyke, mitä omistetaan, mutta semmoinen, mitä voi tavallaan pyörittää ja käyttää uudelleen.
Ja siihen ollaan menossa, mutta sitä ei vielä ehkä, ei vielä niin kuin täysillä näe, että mä toivon siihen, että se data just on semmoinen, että sitä ei tehdä, se ei ole niin kuin se öljy kyllä, että sitä kyllä voi uudestaan ja uudestaan käyttää, niin sitten se on se varmaan se potentiaali. Mutta miten sitä tavallaan hallinnoidaan, että sitä käytetään uudestaan ja se on se kysymys.
Matti:
Joo tästähän podcast-sarjan ensimmäisessä jaksossa Timo Harakka hyvin sanoi, että pitäisi ajatella että tämä data on näillä digijäteillä lainassa tämä meidän data, ja se on tietysti iso ajattelumallin muutos itsessään.
Kiitos tosi paljon haastattelusta tutkijatohtori Beata Mäihäniemi, ja suosittelen tutustumaan kuulijoille jos aihepiiri kiinnostaa sun tutkimukseen myös, jota netistä helposti löytyy ja tsemppiä sen jatkoon.
Beata:
Kiitos paljon.
OUTROMUSIIKKI SOI
Matti:
Haastateltava Beata Mäihäniemi työskentelee yliopistotutkijana Lapin yliopistossa. Alustojen vallan tuottajana toimii Toivo Hursti. Musiikki on Pietu Korhosen ja Pasi Savonrannan käsialaa. Podcastin taustalla toimiva tutkimushanke toimii Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa, ja hankkeen rahoittajana on Helsingin sanomain säätiö. Kiitos tukijoillemme ja seuraajillemme.