Miten päädyit opiskelemaan metsätieteitä?
Emma: Kirjoitin ylioppilaaksi kymmenen vuotta sitten. Jatkoin lukion jälkeen kauppakorkeakouluun ja valmistuin ekonomiksi kauppatieteistä. Olen aina ollut tavallani maailmanparantaja ja kaipasin lisää kestävän kehityksen edistämiseen ja ympäristöpuoleen liittyvää osaamista. Vuonna 2020 aloitin metsätieteiden opinnot. Olisin varmaankin voinut hakea suoraan maisteriohjelmaan edellisen tutkinnon pohjalta, mutta halusin oppia asioita käytännössä. Kandiohjelman kenttäkurssit ja perusekologiaa käsittelevät kurssit ovat mielestäni tärkeitä.
Belinda: Luonto on aina ollut lähellä sydäntäni – viihdyn metsässä. Metsien käyttö ja niihin liittyvät haasteet kotimaassa kuin globaalisti ovat olleet vahvasti esillä mediassa viime vuosina, ja kun huomasin, että näitä asioita voi monipuolisesti opiskella metsätieteissä, päätin hakea tähän koulutusohjelmaan. Opiskelin aiemmin kieliä ja kääntämistä, mutta kaipasin teoreettisen opiskelun rinnalle enemmän käytännönläheisiä asioita, ja luonnontieteet ovat kiehtoneet minua aina. Opintojen aikana olen vakuuttunut siitä, että tämä on täysin minun alani. Kielten osaamisesta on kuitenkin hyötyä tälläkin alalla esimerkiksi kansainvälisissä tehtävissä.
Eemeli: Olen kotoisin Inarista. Lukion toisella luokalla olin kesätöissä istuttamassa metsää Metsähallituksen työmailla ja samalla työmaalla oli myös metsätalousinsinöörejä harjoittelussaan. Sukulaisiakin on ollut metsäalan töissä ja sitten keksin, että tämä voisi olla mielenkiintoinen ala opiskella. Pohdin ammattikorkeakoulun metsätalousinsinöörin ja yliopiston metsänhoitajan välillä. Vaakakupissa painoi sukulaisten ja tuttavien suositus metsänhoitajakoulutuksesta sekä ylemmän korkeakoulututkinnon mahdollisuus yliopistossa, joten päädyin metsälle Helsinkiin.
Millaista on opiskella metsätieteiden koulutusohjelmassa?
Belinda: Ennen kaikkea monipuolista. Vaikka suuntautuisit opinnoissa johonkin tiettyyn asiaan, se ei kuitenkaan sulje asioita pois tai lokeroi sinua vain tietyn alan osaajaksi. Ryhmäkoot ovat pieniä. Yliopisto-opinnoista saa helposti sen kuvan, että opinnot ovat hyvin teoreettisia, mutta metsätieteissä on paljon myös käytännön tekemistä. Esimerkiksi suometsätieteen kursseilla tutustumme suotyyppeihin, kasveihin ja turvemaiden ojituksiin ihan kädestä pitäen paikan päällä. Viime syksynä soiden luonnonvarasuunnittelun kenttäkurssi järjestettiin Hyytiälän metsäasemalla. Kuulimme asiantuntijoita eri organisaatioista ja teimme suometsäsuunnitelmia kartoittamalla turvemaita maastokäyntien ja paikkatiedon avulla. Oli hauskaa työskennellä maastossa ja vertailla sitä, miten todellisuus vastaa karttapalveluiden tietoa. Törmäsimme esimerkiksi suureen majavapopulaatioon, josta ei kartoissa luonnollisestikaan ole mitään merkintöjä.
Emma: Opinnot ovat olleet hyvin vaihtelevia. Valittavana on kursseja, joita voi tehdä etänä ja joustavasti, mutta myös lähiopetusta ja kursseja, joilla on läsnäolovaatimus. Kenttäkurssit ovat lähiopetusta, ja olen pitänyt erityisesti niistä, vaikka etäopetus on helpottanut myös töiden ja opiskelun yhdistämistä. Kenttäkursseja voi valita halutessaan paljonkin. Ensimmäisenä vuotena vietetään yhteensä yhdeksän viikkoa Hyytiälän metsäasemalla. Lisäksi on mahdollista osallistua vaikkapa trooppisten metsien kenttäkurssille Laosissa. Näihin on mahdollista hakea matka-apurahaa ja muita avustuksia. Pienempiä excursiota on paljon, osallistuin itse esimerkiksi turvesoiden ekologiaa käsittelevälle kurssille.
Eemeli: Luentokurssit ovat tyypillisin opiskelumuoto ja ryhmätöitä on paljon. Tutkintoon kuuluu myös kenttäkursseja: olen viettänyt noin 3 kuukautta erinäisillä kenttäkursseilla. Arviointi perustuu tentteihin ja kirjallisiin töihin, puhtaita kirjatenttejä ei kuitenkaan juuri ole. Kirjoittamista opintoihin kuuluu yllättävänkin paljon ja laskemista puolestaan vähemmän. Kenttäkurssien perusajatuksena on soveltaa luennoilla opittua käytäntöön. Metsäopiskelijoilla on oma asuntolasäätiö, jossa valtaosa asukkaista on oman alan opiskelijoita. Se tarkoittaa sitä, että opiskelukaverit ovat naapurissa ja asuminen on hyvällä tavalla yhteisöllistä.
Kenelle ohjelma sopii?
Belinda: Koulutusohjelma on uteliaille mielille, joita kiehtoo luonto ja siihen liittyvät asiat. Koulutusohjelma sopii hyvin monenlaiselle opiskelijalle, koska tällä voi suuntautua moneen eri asiaan. Tämä on melko käytännönläheistä työtä, joka antaa monipuolista perspektiiviä asioihin. Minuun vetosi Helsingin yliopiston metsänhoitajakoulutuksen pitkä historia. Koulutusohjelma juontaa juurensa yli sadan vuoden päähän ja täällä on monia hienoja perinteitä. Kenttäkurssit ovat kuuluneet opintoihin aivan alusta asti ja opiskelijat pääsevät jatkamaan perinteitä vanhoissa hirsirakennuksissa Hyytiälän metsäasemalla. Metsäylioppilaiden edustusasu, vihreä samettinen forstiliivi kultaisine nappeineen, ja perinteiset laulettavat laulut ovat myös osa oppiaineen ja Suomen historiaa.
Emma: Jos on kiinnostunut luonnonvara-alasta ja ympäristöpuolesta, niin tämä sopii hyvin monelle. Erikoistumisella ja omilla valinnoilla pystyy suuntaamaan omaa polkua koulutusohjelman sisällä. Koulutusohjelman sisällä voi olla hyvinkin erilaisia ihmisiä. Oma pääaineeni on metsien toiminta ja tuotos, ja sen sisällä olen keskittynyt metsien ja ilmakehän välisen vuorovaikutuksen tutkimiseen.
Eemeli: Opinnot ja ala sopivat metsistä ja niiden käytöstä sekä yleisesti soveltavista luonnontieteistä kiinnostuneille. Matemaattisesta ymmärryksestä ja sosiaalisuudestakaan ei ole haittaa. Kannattaa muistaa, että metsäala on noin 20 prosenttia Suomen viennistä – se on todella merkittävä yksittäinen prosenttiosuus. Jos tämän Suomen talouden selkärangan kanssa haluaa olla jotenkin tekemisissä, niin metsänhoitajakoulutus on siihen hyvä tie. Opinnoissa rinnakkain ovat ikiaikaiset puut ja metsiköt, joiden lainalaisuudet on tunnettu jo pitkään, toisaalta nopeat muutokset kuten vaikkapa ilmastonmuutoksen vaikutus metsiin. On myös asioita, joissa yhden ihmisen elinaika ei riitä tutkimuksen tekemiseen. Se on mielestäni hienoa.
Entä opiskelijaelämä, onko se vienyt mukanaan?
Belinda: Olen nyt kolmatta vuotta Metsäylioppilaiden hallituksessa ja olen päätoimittanut ainejärjestön lehden. Meillä on paljon opiskelijatoimintaa ja vapaa-ajan toimintaa: erilaisia juhlia ja urheilutapahtumia. Uusimpana toimintana olemme opiskelijaporukalla musisoineet yhdessä ja esiintyneet ikivihreiden kappaleiden kera.
Emma: Olen jo toista kertaa opiskelijana, joten en ole ollut perinteisessä opiskelijatoiminnassa kovin aktiivinen. Tällä hetkellä olen metsätieteiden opiskelijaedustajana Ilmakehätieteiden neuvosto INARissa. Kokouksia on kerran kolmessa kuukaudessa ja olen voinut sen tehdä piirissä oma-aloitteisesti asioita. Olemme esimerkiksi edistäneet neuvoston työn näkyvyyttä metsätieteiden opiskelijoille. INARissa pääsee myös verkostoitumaan, mutta eri näkökulmalla kuin opiskelijatoiminnassa: olen päässyt verkostoitumaan professorien ja tutkijoiden kanssa, ja päässyt tutustumaan tarkemmin siihen, mitä koko Viikin kampuksella – ja yliopistolla laajemminkin – tehdään.
Eemeli: Opintojen ohella olen ollut aktiivinen Metsä- ja puuteknologiankerhossa, joka on yksi Metsäylioppilaat ry:n alakerhoista. Olen ollut siellä puheenjohtajana pari vuotta ja nytkin hallituksessa. Niiden ohella pelaan salibandyjoukkueessa ja olen toiminut metsästysseuran sihteerinä. Olen oppinut kotoa mallin ja halun vaikuttaa asioihin.
Miltä tulevaisuus näyttää?
Emma: Tein vuoden 2022 alussa päätöksen irtisanoutua työstäni konsulttina. Ei ole poissuljettua, ettenkö palaisi työpaikkaani jossain vaiheessa, mutta olen myös kiinnostunut tutkimuksesta. Kandiopintoni ovat nyt loppuvaiheessa, mutten ole vielä päättänyt, minne jatkan maisteriin. Meillä on muutamia suoria maisterioptiota. Se tarkoittaa sitä, että voin ilmoittautua suoraan maisteriopintoihin ilman erillistä hakemista tai täydentäviä opintoja. Olen kiinnostunut muun muassa ympäristönmuutos ja globaali kestävyys -ohjelman maisteriopinnoista, joka on monitieteinen maisteriohjelma Helsingin yliopistossa.
Belinda: Toivon tulevaisuudessa pääseväni työskentelemään mahdollisimman monipuolisesti metsiin ja soihin liittyvien asioiden parissa. Koulutusohjelma mahdollistaa hyvin erilaisia urapolkuja metsäteollisuuden yrityksissä, ELY-keskuksissa, tutkimuslaitoksissa, kansainvälisissä yrityksissä tai vaikkapa valtiolla.
Tein kanditutkielman soiden ja turvemaiden ekosysteemeistä ja nyt maisteriopiskelijana olen aloittelemassa pro gradua turvemaiden kunnostusojitusten menetelmänkehityksestä. Innostuin soista vähän vahingossa. Soita on tuhottu valtavasti Suomessa ja iso osa on ojitettu metsänkasvatusta varten, mistä on seurannut metsänkasvun lisäksi myös ympäristöongelmia. Suot ovat valtavan upeita ekosysteemejä: kaikki ne kasvit, eläimet ja hyönteiset. Suot ovat myös tärkeä osa veden kiertokulkua.
Eemeli: Parhaillaan kirjoitan pro gradu -työtäni. Olen kiinnostunut metsätalouden puunhankinnan kehittämisestä, esimiesasema ja johtaminen kiinnostavat, samoin kehitykseen ja tutkimukseen liittyvät työt. Näkisin, että metsänhoitajan tutkinto antaa monipuolisemmat lähtökohdat kehittämiseen tähtääviin töihin kuin esimerkiksi metsätalousinsinöörin tutkinto. Vaikka olen ajatellut suuntautua metsätalouden puolelle, tutkinto antaa valmiuksia myös esimerkiksi vastuullisuuskysymysten parissa työskentelyyn ja ympäristö- ja luonnonvara-alalle. Minua kiinnostaa myös kirjoittaminen ja tiedottaminen – ylipäätään viestintään ja yhteiskuntaan liittyvä vaikuttaminen, joten järjestötyökin voisi olla kiinnostavaa.