Kotieläintiedettä ja valinnaisia kursseja
Tanja kertoo, että on tiennyt maataloustieteiden koulutusohjelmasta yläasteelta asti, jolloin maatalous alkoi kiinnostaa häntä myös opiskeluvaihtoehtona. Peruskoulun jälkeen Tanja kuitenkin hakeutui opiskelemaan maatalousalan perustutkintoon eläintenhoitajaksi. Saatuaan eläintenhoitajaopinnot valmiiksi Tanja työskenteli ensin kesätöissä maatalouslomittajana ja meni sen jälkeen karjanhoitajaksi Ylä-Savoon. Työskenneltyään vuoden hän päätti kuitenkin hakea Helsingin yliopistoon maataloustieteiden koulutusohjelmaan ja pääsi sisälle valintakokeella.
Ensimmäisen vuoden jälkeen Tanja suuntautui viidestä eri moduulivaihtoehdosta kotieläintieteeseen, sillä häntä kiinnostivat lypsylehmät ja etenkin tutkimus niiden hyvinvoinnin ja terveyden näkökulmasta sekä lypsykarjan olosuhteiden vaikutus lehmien hyvinvointiin ja kestävyyteen. Jalostuksen osalta häntä kiinnostivat alkuperäisrodut ja niiden käyttö tuotannossa.
Heikkinen kertoo lukeneensa paljon häntä kiinnostaneita valinnaisia kursseja esimerkiksi molekyylibiologiasta ja maaperä- ja ympäristötieteestä, mutta nostaa esiin erityisesti maatalousekonomian opinnot. Tanja kertoo, että ekonomian opinnot ovat hyödyttäneet häntä maatalouden toimintaympäristön kokonaiskuvan hahmottamisessa. Hän painottaa kuitenkin, että oman opintosuuntamoduulin ulkopuolelta on hyödyllistä ottaa valinnaisia kursseja mahdollisimman laajasti oman tieteenalan sisällä. Heikkinen kertookin, että aikoo itse opiskella vielä kursseja esimerkiksi kasvintuotantotieteistä tukemaan omaa osaamistaan.
Ainejärjestöstä kontakteja, taitoja ja harrastus
Viikissä Tanja kertoo parhaan puolen olevan ainejärjestössä vallitseva lämmin ja rempseä yhteishenki sekä tapahtumien aktiivinen järjestäminen. Muita hyviä puolia ovat mahdollisuus valita viidestä eri opintosuunnan moduulista ja opintojen monipuolisuus.
Tanja kertoo itse olleensa mukana ainejärjestötoiminnassa aktiivisesti alusta lähtien, ensin apuemäntänä järjestämässä tapahtumia vanhempien opiskelijoiden kanssa. Toisena vuonna hän toimi maataloustieteiden ainejärjestö Sampsan ilmoitusvastaavana, joka tarkoitti mainospaikkojen myymistä ainejärjestön lehteen ja mainosten välittämistä yrityksiltä lehden toimitukselle. Tässä tehtävässä Tanja kertoo harjoitelleensa myyntiä ja markkinointia sekä havainnoineensa verkostoitumisen merkitystä, joka on iso osa työelämässä toimimista. Hän kertoo myös pestin kasvattaneen itseluottamusta yhteyden ottamisessa vieraisiin tahoihin.
Kolmantena vuonna Tanja on toiminut ainejärjestön sihteerinä. Siinä hänen toimenkuvaansa kuuluu pöytäkirjojen kirjoittaminen ainejärjestön hallituksen kokouksista. Tanja kertoo, että muuttaessaan yksin uuteen kaupunkiin järjestötoiminnalla oli iso vaikutus uusien kontaktien luomiseen. Tanja kuvaileekin järjestötoimintaa harrastukseksi itselleen.
Harjoitteluista ja muista töistä käytännön kokemusta
Viikissä opiskellessaan Tanja on lisäksi aloittanut tuntityöntekijän työt yliopiston Viikin tutkimustilalla syksyllä 2021. Tilalla on yksi lypsyrobotti ja noin 60 lehmää. Tanja kertoo, että työajat ovat olleet joustavia ja töitä on pystynyt tekemään opintojen ohessa sujuvasti. Työn sijainti on myös ollut optimaalinen, sillä koetila on osa Viikin kampusta. Hän kertoo myös, että työt koetilalla tukevat opiskelua ja vahvistavat omaa osaamista. Se, että oman työn jäljen näkee konkreettisesti, on Heikkisen mukaan mukava lisä muuten teoriapainotteisiin opintoihin.
Harjoittelunsa Tanja suoritti Kauhavalla lypsyrobottitilalla, ja hän kuvailee kokemusta avartavaksi tutustumiseksi myös vieraiden tilojen käytäntöihin ja rutiineihin. Pääasiallisesti Tanja teki harjoittelunsa aikana navettatöitä, mutta muitakin maatalouteen liittyviä työtehtäviä olisi ollut mahdollista jakaa muiden harjoittelijoiden kanssa. Tilalla hän sai myös tilasiemennyskoulutuksen, joka oli hyvä lisä aiempaan osaamiseen.
Maaseudun tulevaisuuteen voi vaikuttaa monin tavoin
Tanja näkee suomalaisen maaseudun tulevaisuudessa paljon haasteita. Hän kuitenkin uskoo, että paljon on tehtävissä esimerkiksi panostamalla tulevien sukupolvien koulutukseen. Kannattaa lisätä tietoisuutta riskeistä ja haasteista sekä niiden ratkaisumahdollisuuksista ja menetelmistä. Omaan ammattitaitoon panostaminen on tärkeä keino maaseudun haasteiden ratkaisemisessa.
Lypsylehmien ja niiden ruokinnan lisäksi Tanjaa kiinnostaa myös maatalouden pedagoginen puoli, jossa olisi hänen mukaansa paljon kehityspotentiaalia. Hän pohtii erityisesti monipuolistamisen ja esimerkiksi talousopintojen merkitystä jo toisen asteen opinnoissa. Hän miettii maatalouskoulutuksen mahdollisuutta jopa peruskouluissa ja mahdollisuuksia kehittää siten maataloutta. Heikkinen lisää, että tietoisuus maataloudesta ja sen metodeista olisivat hyödyllisiä jokaiselle elinympäristöön katsomatta, tämä myös lisäisi kotimaisen maatalouden ja sen tuotteiden arvostusta.