Moninaisuudesta uusi normaali suomalaisiin kouluihin

Kulttuurisen ja katsomuksellisen ymmärryksen lisääminen kouluissa on tasa-arvokysymys. Pitkällä tähtäimellä tavoitteena on auttaa eri taustoista tulevia oppilaita integroitumaan paremmin suomalaiseen koulutusjärjestelmään ja yhteiskuntaan.

Uskonnonpedagogiikan yliopistonlehtori Tapani Innanen johtaa teologisessa tiedekunnassa toimivaa KuKaS-hanketta, jossa kehitetään kulttuuri- ja katsomussensitiivistä opetusta ja ohjausta.

Innasen mielestä koulun tulisi valmistaa Suomessa oppilaita joustavampaan ja moninaisempaan näkemykseen kulttuurista.

− Katsomuksia on olemassa monenlaisia: niin kulttuurisia kuin uskonnollisia tai jotain siltä väliltä. Kulttuurien herkimmät alueet ja käsitykset ovat usein erittäin katsomuksellisia.

Innasen mukaan Suomesta löytyy akateemisesti hyvin koulutettu opettajakunta, joka pystyy reagoimaan varsin mallikkaasti uusiin tilanteisiin.

− Kuitenkin vaikkapa Turun 2017 puukotukset ja maamme ensimmäisen epäillyn terrori-iskun oikeudenkäynti merkitsevät kulttuuri- ja katsomussensitiiviselle opetukselle valtavaa haastetta tapahtumien käsittelemiseen kouluissa, Innanen pohtii.

Mitä on kulttuuri- ja katsomussensitiivisyys?

Kulttuuri- ja katsomussensitiivisyydellä tarkoitetaan herkkyyttä ja kykyä tarkastella reflektiivisesti omaa kulttuuritaustaansa, maailmankatsomustaan ja ihmiskäsitystään sekä olla ymmärtävässä vuorovaikutuksessa kulttuuri- ja katsomustaustaltaan erilaisten ihmisten kanssa. Katsomussensitiivisyys merkitsee myös sensitiivisyyttä sille, miten kukin yksilönä tulkitsee ja toteuttaa katsomustaan. Vaikka sensitiivisyys merkitsee lähtökohdiltaan positiivista ja ymmärtämään pyrkivää asennetta, se ei merkitse kaiken hyväksymistä. Sen sijaan sensitiivisyys antaa valmiuksia neuvotella asioista, joihin liittyy kulttuurisia ja katsomuksellisista tekijöitä.

Kulttuuri- ja katsomussensitiivisyys ei kosketa vain maahanmuuttoa

Yksi KuKaS-hankkeen keskeisistä tehtävistä on problematisoida, mitä yhteiset arvot kouluissa ovat. Toisin sanoen, mitkä suomalaiset perinteet ovat olennaisia ja säilytettäviä ja mitkä voisivat korvautua uusilla muodoilla?

− Vaatimus kulttuurisen moninaisuuden esillä pitämisestä kouluissa ei ole kuitenkaan vastakkainen suuntaus suomalaiseksi kulttuuriksi koetun säilyttämiselle, Innanen korostaa.

− Kouluilla on myös vahvasti sosiaalistava tehtävä. Ne siirtävät yhteiskunnissa vallitsevan kulttuurin arvopohjaa ja traditiota eteenpäin, hän jatkaa.

Suuret alueelliset erot Suomen sisällä tuovat asiaan omat haasteensa. Esimerkiksi isojen kasvukeskusten ulkopuolella voi olla tänäkin päivänä lukioita, joissa ei ole koskaan opetettu elämänkatsomustietoa.

Toisaalta Suomessa on perinteisestikin ollut kulttuurisia ja uskonnollisia eroja.

− Ortodoksisen taustan pohjalta tulevien oppilaiden kohtaaminen ja venäläistaustaisten maahanmuuttajien määrä näkyvät Itä-Suomessa. Lisäksi meillä on saamelaiskysymys Pohjois-Suomessa, ja Pohjanmaalla on joillakin alueella täysin lestadiolaisia tai körttiläisiä kyliä, Innanen luettelee.

Koulut ovat myös erilaisia pääkaupunkiseudun sisällä. Yhtäällä moninaisuuden kohtaaminen on edelleen marginaalista, mutta toisaalla muuta kuin suomenkieltä äidinkielenään puhuvien oppilaiden osuus on kasvanut voimakkaasti.

− Joillakin kaupunkialueilla perinteisen luterilaisen kristillisyyden osuus on jo alle puolet, Innanen kertoo.

Tavoitteena tehdä moninaisuudesta normaalia kouluissa

Hankkeessa työskentelevän tutkijatohtori Anuleena Kimasen mukaan haasteet koulujen monikulttuurisuuskysymysten ympärillä ovat tyypillisesti hyvin käytännönläheisiä. Ne liittyvät esimerkiksi kieleen, kommunikaatioon tai vaikkapa sellaisen opetuksen järjestämiseen, johon kaikki eivät voi osallistua.

− Tarjoamme opettajille työkaluja kohtaamistilanteisiin liittyvien ristiriitojen hoitamiseen sekä niiden syntymisen ennaltaehkäisemiseen. Oppilaiden kohdalla tavoitteenamme on lisätä valmiuksia erilaisuuden kohtaamiseen.

Viime kädessä kyse on koulutuksellisen tasa-arvon ajamisesta.

− Haluamme edistää erilaisten vähemmistöjen parempaa integroitumista koulutukseen ja työelämään. Tavoitteeksemme voisi tiivistää tätä kautta hyvän yhteiskunnan rakentamisen, Kimanen kiteyttää.

Hankkeen yhteydessä on tullut vahvasti esille, että akateemiselle uskonnon asiantuntijuudelle on kysyntää: tukea kaikenlaisten katsomusten osaamiselle tarvitaan kouluissa.

− Olemme saaneet enemmän yhteistyöpyyntöjä kuin olemme pystyneet ottamaan niitä vastaan, Innanen ja Kimanen toteavat.

Omien kulttuuristen sidonnaisuuksien tiedostaminen avainasemassa ennakkoluulojen kohtaamisessa

Puhuttaessa kulttuurisesti ja katsomuksellisesti sensitiivisestä opetuksesta törmätään usein ennakko-oletuksiin, että kouluissa tulisi olla puhumatta sellaisista asioista, jotka ovat joidenkin vakaumusten vastaisia.

Kimasen mukaan tällainen lähestymistapa pitää erilaisuutta näkymättömissä, jolloin erilaisiksi itsensä kokevien oppilaiden olo voi tulla entistä tukalammaksi.

− Koska moninaisuutta on paljon, kaikki asiat tulee pystyä ottamaan puheeksi. Niiden pois pyyhkiminen aiheuttaa ristiriitoja.

Kvantitatiivisten tutkimusten perusteella kouluissa ja opettajakunnassa esiintyy suhtautumista moninaisuuden merkityksen tunnustamiseen laidasta laitaan.

− Monikulttuurisuuteen ja -uskonnollisuuteen tottuneillakin voi olla sokeita pisteitä, kun asioita huomaa katsovansa oman normaalina pitämänsä kulttuurisen linssin läpi, Kimanen korostaa.

− Meidän tulisi muistaa, että on olemassa esimerkiksi hyvin konservatiivisia arvoja ja katsomuksia, mutta myös maallistunutta taustaa, jossa uskonnot ovat läsnä vain rajatulla alueella.

Lue lisää aiheesta: Koulutus