Toiveikkuutta ja kestohaasteita demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen kehittämisessä

Näkökulmia  demokratia- ja ihmisoikeuskasvatukseen -seminaarissa tutkijat, opettajankouluttajat ja viranomaiset toivat esiin sekä toiveikkuutta että pitkäkestoisia haasteita opettajankoulutuksen kehittämisestä; mistä löydetään keinoja pitkäjänteiseen työhön, jota demokratia- ja ihmisoikeuskasvatustaidot edellyttävät? Kuka kaikki opettajat kouluttaa demokratia- ja ihmisoikeuskasvatustaitoihin? Miten koulut olisivat aidosti inklusiivisia?

UNESCO-professori Arto Kallioniemi toi esiin, että jos Suomen oletetaan virallisessa puheessa olevan demokratian ja ihmisoikeuksien mallimaa, voidaan kysyä, olemmeko sitä todella, kun on käynyt ilmi, ettei ihmisoikeuksien sitovuutta tunneta.

Ihmisoikeudet ja niiden kirkastaminen ovat koulujen ja oppilaitosten keskeisimpiä tehtäviä, Kallioniemi sanoi ja toi esiin, kuinka tärkeää opettajankoulutukseen on saada demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen koulutusta ja tutkimusta.

Professori emerita Helena Ranta kysyi puheenvuorossaan, mihin ihmisoikeudet ovat matkalla ja aloitti siteeraamalla Helga Henschenin runoa Tala:

”anna sanojen lentää kuin joutsenet kaukaisiin maihin […] anna niiden lentää sisariemme ja veljiemme luokse, jotka ovat vankiloissa […] heidän luokseen, jotka eivät voineet vaieta. Puhu, se on meidän velvollisuutemme heitä kohtaan, jotka puhuivat silloin, kun heillä vielä oli huulet”

Humanitaarisissa kriiseissä työskennellyt Ranta toi esiin maailmanlaajuisesti ajankohtaisia teemoja tasa-arvosta, väestönsiirroista ja uskonnonvapaudesta. Ranta muistutti, että meillä on vielä pitkä tie tasa-arvoon ja toi esiin Human Rights Watchin vuosiraportin, josta on luettavissa tuttuja ongelmia ilmaisunvapauteen, kuolemanrangaistukseen ja ihmisoikeuspuolustajiin liittyen.

Olisinpa minäkin saanut aikanaan ihmisoikeuskasvatusta” Päätti professori emerita Helena Ranta puheenvuoronsa seminaarissa

Valtakunnallisissa opetussuunnitelmissa painotetaan demokratia- ja ihmisoikeuskasvatustaitoja. Kansainväliset sopimukset ja kansallinen lainsäädäntö turvaavat perus- ja ihmisoikeuksia. Opettajan oikeudellisia velvollisuuksia perus- ja ihmisoikeuksien osalta käsitellään opettajankoulutuksessa vain vähän.

Oikeuksien rajoilla

Ihmisoikeuskeskuksen asiantuntija Kristiina Kouros toi esiin perus- ja ihmisoikeuksien oikeudellisia rajoja: oikeuksien ydinalue on loukkaamaton, reuna-alueella tulkintoja tekevät muun muassa tuomioistuimet tapaus tapaukselta, kamppailujen kehällä puhutaan politiikkaa ja ”tahallisten ja tahattomien väärinymmärrysten kehällä” argumentit ja mielipiteet saattavat irrota täysin perus- ja ihmisoikeuksien oikeudellisista sisällöistä.

Poliittinen kamppailu on olennainen osa perus- ja ihmisoikeuksien kehitystä, mutta kaikki ei ole tulkintaa. Perus- ja ihmisoikeuksien toteuttaminen on paljolti jo oikeudellisesti vakaalla pohjalla ja siihen myös opettaja voi nojata.  Oikeuksien oikeudellinen ymmärtäminen tukee julkisen keskustelun lukutaitoa. Siksi opettajan on hyvä ymmärtää pikkuisen juridiikkaa, muistuttaa Kouros.

Ihmisoikeuksien ja demokratian tila Suomessa?

Vuoden 2018 globaalikasvatuspalkinnon voittanut Amiirah Salleh-Hoddin piti puheenvuoron ”Positive Peace Education and the Anatomy of Ostracism project in Serbia and Finland”. Salleh-Hoddin kysyy, että ketkä demokratiasta ja ihmisoikeuksista puhuttaessa pääsääntöisesti esiintyvät asiantuntijana? Hän myös tuo esiin, että jos usein mielletään demokratian ja ihmisoikeuksien ongelmat johonkin kauas, niin olisi hyvä opetuksessakin käsitellä, että miten ihmisoikeudet täällä Suomessa toteutuvat?

"Meillä on pitkä matka siihen, että kaikki tietäisivät, mistä puhutaan, kun puhutaan ihmisoikeuksista”, totesi professori Reetta Toivanen

Opetussuunnitelmien ja ylipäänsä oikeusvaltion kannalta on erikoista, jos ihmisoikeuksien ja demokratian perusteita ei tunneta tai opeteta. Professori Reetta Toivanen kertoo omista yliopisto-opiskelijoistaan, ettei monikaan heistä ole koskaan edes lukenut YK:n ihmisoikeusjulistusta. On hienoa, että ihmisoikeudet ovat vihdoin osana peruskouluopetusta, mutta suuri kysymys on:

– Kuka kaikki opettajat kouluttaa ihmisoikeuksista? Toivanen kysyy.

Perinteinen ongelma on ollut vastuunsiirto; yliopistoilla on autonomia, johon esimerkiksi ministeriöt eivät voi puuttua, ja yliopistojen on vaikea kehittää asiaa ilman rahoitusta. Opettajat saattavat pelätä haastavien aiheiden käsittelyä ja tuovat esiin epävarmuutta demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen sisältöjen käsittelystä. Toivanen toteaa, ettei demokratia- ja ihmisoikeuskoulutus voi täysin nojata opettajien oman harrastuneisuuden varaan.

Positiivista rauhankasvatusta sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämiseen
 

Salleh-Hoddinin esittelemässä positiivisessa rauhankasvatuksessa rauha ei tarkoita pelkästään väkivaltaisen konfliktin poissaoloa, vaan rauhan saavuttamiseen tarvitaan keinoja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden edistämiseen ja epäoikeudenmukaisten rakenteiden purkamiseen. Anatomy of Ostracism projektissa konkretisoitiin kolmeksi askeleeksi toimenpiteet vihan torjumiseen koulussa: 1. tunnistaa rakenteita ja etuoikeuksia, 2. syrjivien tilanteiden hallinta ja 3. toimintakulttuurin muuttaminen.

Salleh-Hoddin myös kertoo opettajista, jotka kysyvät keinoja rasismiin puuttumiseen. Sen kysyminen on kuitenkin jo Salleh-Hoddinin mukaan etenemistä seuraavaan asteeseen eli pitäisi lähtökohtaisesti purkaa normeja ja tunnustaa omat etuoikeudet, joka on ensimmäinen askel rasismin purkamiseen. Jos ei tunnista etuoikeuksia, ei voi tunnistaa syrjiviä tilanteitakaan.

Näkökulmia opettajankoulutuksesta; demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen elämäntaparemontti?

Vapaus, tasa-arvo ja rakkaus, toteutuvatko ne koskaan tässä matoisessa maailmassa, siteeraa Matti Rautiainen Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitokselta Minna Canthia.

Lyhyt katsaus demokratiakasvatuksen historiaan kertoo, kuinka iloisia saamme olla, että voimme puhua demokratiakasvatuksesta suoraan. Rautiainen tuo esiin ongelmana, että suurin osa kokee jo toteuttavansa demokratian ja ihmisoikeuksien periaatteita, mutta tutkimukset ja käytäntöjen lähempi tarkastelu osoittavat, ettei näin ole.

– Tarvitaanko demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen elämäntaparemontti? Rautiainen kysyy.

Liisa Vanhanen-Nuutinen Haaga-Helia ammattikorkeakoulusta kertoo, kuinka
– Esimerkiksi Ihmisoikeuskeskuksen selvityksessä vuonna 2014 ihmisoikeuskasvatuksen tilasta todettiin, ettei tilanne ole opettajankoulutuksessa hyvä, mutta ammattikorkeakoulussa tilanne oli vielä huonompi. Siitä lähdettiin liikkeelle, Vanhanen-Nuutinen toteaa.

Häntä ilahduttaa, että ammattikorkeakouluissa on otettu askelia kohti systemaattisempaa kehitystä. Liian moni kuitenkin joutuu kokemaan syrjintää sukupuolen, etnisen taustan tai muun syyn perusteella.

Opettajankoulutuksen paneelikeskustelu

 

Leif Rosqvist Turun yliopistosta kiitti uuden varhaiskasvatussuunnitelman tuomaa tukea varhaisen demokratiakasvatuksen kehittämiselle ja toi esiin huolen siitä, mitä pysyvää on pystytty luomaan saadun tuen turvin. Rosqvist kuvasi, että kasvattajien tehtävä on tuoda kasvatustilanteisiin demokratiaa siten, että se on merkityksellistä. Merkityksellistyminen voi toteutua vastavuoroisuuden kautta ja siten, että lapsilla on mahdollisuus tuoda opetukseen jotain. Tämä merkitsee identiteettityötä opettajalle; miten minä toimin?

Tuomas Korhonen Itä-Suomen yliopistosta toi esiin John Deweyyn viitaten demokratian moraaliseen merkityssisältöön liittyen yhteisölliset velvollisuudet, mahdollisuuden kykyjen monipuoliseen kehittämiseen ja kuinka näiden erottaminen voi olla tuhoisaa demokratian kannalta. Korhosen mukaan yksilöllisiä oikeuksia osataan jo vaatia, mikä on demokratian ja ihmisoikeuksien kannalta hyvä asia, mutta Korhonen tuo haasteena esiin, että

– Vastuu yhteisistä asioista ei tunnu kiinnostavan siinä määrin, missä yksilöllisten toiveiden toteuttaminen.

Johanna Lampinen Oulun yliopistosta yhtyy Korhosen huoleen, ja tuo esiin, että viesti yhteiskunnassa opiskelijoille voi olla usein, että vaikka olisi intoa, niin pitkäjänteistä työtä edellyttävien teemojen tai yhteisten asioiden edistämisen, kuten demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen ydinsisältöjen toteuttaminen ei välttämättä kannata.

– Demokratia- ja ihmisoikeuskasvatus vie aikaa, se on prosessi, Lampinen muistuttaa.

Mikaela Björklund Åbo Akademista tuo paneeliin inklusiivisen monikielisyyden näkökulmaa kysyen, miten monet kielet näkyvät opettajankoulutuksessa? Björklundia ilahduttaa sitoutuneet opettajankouluttajakollegat esimerkiksi Diversity in Education (DivEd) -hankkeessa. Yhteiskunnallinen tilanne huolettaa, kun moninaisuutta ei kunnioiteta. Tiukka taloudellinen tilanne myös tuottaa ongelmia kollektiiviseen osaamiseen. Björklund myös tuo esiin, että opettajankoulutuksessa täytyy toimia periaatteiden mukaisesti, eikä pelkästään puhua niistä.

Koulutusta on kehitetty Helsingin yliopistolla: opettajaopiskelijat toivovat ihmisoikeuksien, demokratian, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden käsittelyä
 

Tilaisuuden lopuksi Ope Osaa -hankkeen johtaja Inkeri Ruokonen kiittää Helsingin yliopistolla tehtävää työtä demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen eteen ja kiittää uuden pilottikurssin julkaisusta, joka on herättänyt kiinnostusta opiskelijoissa. Sisällöt on valittu tutkimusperustaisesti Suomen demokratiaan ja ihmisoikeuksiin liittyviä ongelmia esiin nostaen ja yhteiskunnallisiin haasteisiin pohjautuen sekä esimerkiksi opettajaopiskelijoiden näkemysten pohjalta. Opettajaopiskelijat toivovat demokratian, ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden käsittelyä.

UNESCO-professori Arto Kallioniemi kiittää Ihmisoikeuskeskusta, oikeusministeriötä ja opetus- ja kulttuuriministeriötä tuesta Ihmisoikeudet, demokratia, arvot ja dialogi kasvatuksessa -hankkeelle, joka on mahdollistanut yhteistyön ja demokratia- ja ihmisoikeuskasvatuksen kehitystyön.